Mä en oikeesti muista, koska olisin viimeksi ollut Onnellinen

[harmi]

Että olisi tuntunut siltä, että "nyt on kaikki asiat hyvin" tai "tällaista elämää haluan elää". Aina on jotain pielessä, epäonnea epäonnen perään. Rahattomuutta, työttömyyttä, parisuhde pielessä, miehen psykoottinen exä riehumassa, masennusta, kukaan ei rakasta mua jne. Koskahan saisin olla onnellinen ja nauttia elämästä? En varmaan koskaan...

 

[minä]

kuulostaa masennukselta. Kannattaa käydä juttelemassa taikka terveydenhoitajan kanssa ja sitä kautta pääset lääkärille * halaus*

 

[minä]

taikka =vaikka

 

[vieras]

Että olisi tuntunut siltä, että "nyt on kaikki asiat hyvin" tai "tällaista elämää haluan elää". Aina on jotain pielessä, epäonnea epäonnen perään. Rahattomuutta, työttömyyttä, parisuhde pielessä, miehen psykoottinen exä riehumassa, masennusta, kukaan ei rakasta mua jne. Koskahan saisin olla onnellinen ja nauttia elämästä? En varmaan koskaan...

tiedän ton tunteen, mut tosiasia on se että jos et rakasta itseäsi ni ei sua kukaan rakasta..pidä huoli itsestäs.

 

[ap]

Että olisi tuntunut siltä, että "nyt on kaikki asiat hyvin" tai "tällaista elämää haluan elää". Aina on jotain pielessä, epäonnea epäonnen perään. Rahattomuutta, työttömyyttä, parisuhde pielessä, miehen psykoottinen exä riehumassa, masennusta, kukaan ei rakasta mua jne. Koskahan saisin olla onnellinen ja nauttia elämästä? En varmaan koskaan...

tiedän ton tunteen, mut tosiasia on se että jos et rakasta itseäsi ni ei sua kukaan rakasta..pidä huoli itsestäs.

Kyllä mä itseäni rakastan, ja lapset rakastaa mua. Oikeastaan vasta lasten kautta olen saanut kokea miltä tuntuu kun joku rakastaa ihan tosissaan. No tottakai mun vanhemmat rakastaa mua, muttei ne koskaan näytä sitä. Ärsyttää vaan, kun kukaan ei koskaan kysy mitä mulle kuuluu tai kuinka jaksan tai tarvitsenko apua. Ei mies, ei kaverit, ei vanhemmat...

 

[LisaMarie]

Ärsyttää vaan, kun kukaan ei koskaan kysy mitä mulle kuuluu tai kuinka jaksan tai tarvitsenko apua. Ei mies, ei kaverit, ei vanhemmat...

Mä olen potenu tuota samaa, kunnes tajusin, että se on mun oma vika! Ihmistä kohdellaan niin, kuin se anta itseään kohdella ja jos aina ottaa sen sankarin roolin, jolla on kaikki hyvin ja joka tulee ja rtakoo muiden ongelmat, sellaisena saa pysyäkin. Pitää oppi vastaamaan toisten pyyntöihin "ei, nyht ei käy, itsellä menee nyt vähän huonosti" ja kas, kun alkaa itse puhua niistä asioistaan, kohta läheiset jo tajuaa kysyä niitä!

 

[vieras]

Että olisi tuntunut siltä, että "nyt on kaikki asiat hyvin" tai "tällaista elämää haluan elää". Aina on jotain pielessä, epäonnea epäonnen perään. Rahattomuutta, työttömyyttä, parisuhde pielessä, miehen psykoottinen exä riehumassa, masennusta, kukaan ei rakasta mua jne. Koskahan saisin olla onnellinen ja nauttia elämästä? En varmaan koskaan...

tiedän ton tunteen, mut tosiasia on se että jos et rakasta itseäsi ni ei sua kukaan rakasta..pidä huoli itsestäs.

Kyllä mä itseäni rakastan, ja lapset rakastaa mua. Oikeastaan vasta lasten kautta olen saanut kokea miltä tuntuu kun joku rakastaa ihan tosissaan. No tottakai mun vanhemmat rakastaa mua, muttei ne koskaan näytä sitä. Ärsyttää vaan, kun kukaan ei koskaan kysy mitä mulle kuuluu tai kuinka jaksan tai tarvitsenko apua. Ei mies, ei kaverit, ei vanhemmat...

No millasen kuvan annat itsestäsi heille..oletko iana iloinen ja hyvöntuulinen heidän seurassa..mut joo oli miten oli, sun täytyy puhua jollekin heistä..sanot miltä susta tuntuu. me suomalsit ku tupataan olla vähä sellasia et pakko pärjätä ja ei saa valittaa ja jos valittaa et ei jaksa ni sit on laiska..en ihmettel yhtää et kotiäidit on väsyneitä

 

[vieras]

Ärsyttää vaan, kun kukaan ei koskaan kysy mitä mulle kuuluu tai kuinka jaksan tai tarvitsenko apua. Ei mies, ei kaverit, ei vanhemmat...

Mä olen potenu tuota samaa, kunnes tajusin, että se on mun oma vika! Ihmistä kohdellaan niin, kuin se anta itseään kohdella ja jos aina ottaa sen sankarin roolin, jolla on kaikki hyvin ja joka tulee ja rtakoo muiden ongelmat, sellaisena saa pysyäkin. Pitää oppi vastaamaan toisten pyyntöihin "ei, nyht ei käy, itsellä menee nyt vähän huonosti" ja kas, kun alkaa itse puhua niistä asioistaan, kohta läheiset jo tajuaa kysyä niitä!

tämä on totta..itsekkyyttä pitää olla..ensin omat asiat ja oma perhe sit muut jos jaksaa

 

[LisaMarie]

tämä on totta..itsekkyyttä pitää olla..ensin omat asiat ja oma perhe sit muut jos jaksaa

Ja kun oppis sen, että itsestä huolehtiminen ei ole itsekkyyttä, vaan itsekkyyttä on se marttyyrina muiden asioiden hoitelu ja aina yksin pärjääminen, josta seuraa että katkeroituu ja väsyy ja läheiset kärsii.

 

[ap]

tämä on totta..itsekkyyttä pitää olla..ensin omat asiat ja oma perhe sit muut jos jaksaa

Ja kun oppis sen, että itsestä huolehtiminen ei ole itsekkyyttä, vaan itsekkyyttä on se marttyyrina muiden asioiden hoitelu ja aina yksin pärjääminen, josta seuraa että katkeroituu ja väsyy ja läheiset kärsii.

Entäs kun esim. mieheltä pyytää toistuvasti apua, turhaan? Samaten oma äiti aina vähän pitkin hampain suostuu auttamaan pyydettäessä. Olen itse luonteeltani auttavainen ts. tykkään auttaa muita, siitä tulee hyvä olo MUTTA kieltäydyn kyllä tarvittaessa eli en suostu kaikkeen. Tuntuis jotenkin tyhmältä, että se olis mun oma vika etten saa apua.