Mä en pysty elämään mun miehen kanssa enää, en kestä tota...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Mä en pysty elämään sen kanssa, kun mies on niin hemmetin negatiivinen. Kaikki ideat se ampuu heti alas, näkee vaan huonot puolet, haukkuu kaikki, nauraa toisten vastoinkäymisille, ei halua auttaa ketään, ei tunne sympatiaa, on kiivas ja aggressiivinen (ei perhettä kohtaan), kiukkuinen, äkkipikainen, laiska ja saamaton. Mä en jaksa tota enää! En mä ole mikään haaveilija, joka pitää pudottaa pilvistä vähän väliä. Olen luova ja positiivinen. Mies vaan haittaa, enkä voi olla oma itseni. Masennun noista jatkuvista negatiivisista jutuista. Onko kellään samanlaisia kokemuksia? Mihin olette päätyneet?
 
mieheni ei ole ihan noin paha, olen päätynyt niskaotteeseen, ja se on toiminut jokseenkin. mutta muutosta ei voi tapahtua ellei mies itse ymmärrä tekevänsä väärin. kotoansa on mitä todennäköisimmin oppinut tuon käyttäytumismallin. tai sitten on masentunut. terapiaa tai kenkää.
 
täsmälleen samanlaista,ja niiiiin negatiivinen mies,että aurinkoinen mieli synkistyy itselläkin jokaikinen päivä,miljoonasta asiasta.erota olen yrittänyt pariinkin otteeseen,vaan jostain syystä lopullinen niitti on vielä tulematta.lähden kyllä tästä suhteesta.tunnen itseni ja tiedän, milloin sen aika on.itse olen positiivinen ja sosiaalinen,enkä jaksa katsella ihmistä joka sammuttaa omankin elämän iloni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
täsmälleen samanlaista,ja niiiiin negatiivinen mies,että aurinkoinen mieli synkistyy itselläkin jokaikinen päivä,miljoonasta asiasta.erota olen yrittänyt pariinkin otteeseen,vaan jostain syystä lopullinen niitti on vielä tulematta.lähden kyllä tästä suhteesta.tunnen itseni ja tiedän, milloin sen aika on.itse olen positiivinen ja sosiaalinen,enkä jaksa katsella ihmistä joka sammuttaa omankin elämän iloni.

unohdin lisätä, että miehelläni on narsistinen persoonallisuushäiriö.se jos mikä sammuttaa elämäniloa pikkuhiljaa..tuollaisen kanssa päivittäinen eläminen on äärettömän raskasta.
 
Voisiko tosiaan olla kyse narsistisesta persoonallisuushäiriöstä? Lisäksi vielä se, että säännöt eivät koske häntä. Hän saa tehdä niinkuin haluaa. Esim. myöhästymme aina joka paikasta hänen takiaan, kun ei kiinnosta pitää kiinni sovituista ajoista, muut saavat odottaa kunnes hän on valmis lähtemään. Ja suuttuu heti jos ei mene niinkuin hän haluaa.

"Vieras" puki sanoiksi sen mitä mäkin olen ajatellut, eli elämäniloni on sammunut. Kokoajan mennään miehen ehdoilla. Hitto vieköön, mitenhän tuosta pääsisi eroon? Miehestä siis. Jos yritän ehdottaa eroa tai erilleen muuttoa, niin alkaa itku ja lupailut paremmasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Voisiko tosiaan olla kyse narsistisesta persoonallisuushäiriöstä? Lisäksi vielä se, että säännöt eivät koske häntä. Hän saa tehdä niinkuin haluaa. Esim. myöhästymme aina joka paikasta hänen takiaan, kun ei kiinnosta pitää kiinni sovituista ajoista, muut saavat odottaa kunnes hän on valmis lähtemään. Ja suuttuu heti jos ei mene niinkuin hän haluaa.

"Vieras" puki sanoiksi sen mitä mäkin olen ajatellut, eli elämäniloni on sammunut. Kokoajan mennään miehen ehdoilla. Hitto vieköön, mitenhän tuosta pääsisi eroon? Miehestä siis. Jos yritän ehdottaa eroa tai erilleen muuttoa, niin alkaa itku ja lupailut paremmasta.

Ap siis kirjoitti tämän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
täsmälleen samanlaista,ja niiiiin negatiivinen mies,että aurinkoinen mieli synkistyy itselläkin jokaikinen päivä,miljoonasta asiasta.erota olen yrittänyt pariinkin otteeseen,vaan jostain syystä lopullinen niitti on vielä tulematta.lähden kyllä tästä suhteesta.tunnen itseni ja tiedän, milloin sen aika on.itse olen positiivinen ja sosiaalinen,enkä jaksa katsella ihmistä joka sammuttaa omankin elämän iloni.

unohdin lisätä, että miehelläni on narsistinen persoonallisuushäiriö.se jos mikä sammuttaa elämäniloa pikkuhiljaa..tuollaisen kanssa päivittäinen eläminen on äärettömän raskasta.

oletko itse läheisriippuvainen?
kuinka miehesi on saanut diagnoosin, mitä kautta/miksi/miten?
 
sairastunut miehen rinnalla jollakin tavalla läheisriippuvaisuuteen - se kuuluu taudin kuvaan, ja juurikin niin käy ihmisille jotka joutuvat narsisitisen ihmisen loistavan manipulointi-taidon uhriksi.Sulle ap..juu,ihan sama meillä.miestä ei säännöt eikä sopimukset koske,hänen aikansa on tärkeintä ja hän ilmaantuu paikalle kun hänelle sopii.muut joutavat odottamaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
sairastunut miehen rinnalla jollakin tavalla läheisriippuvaisuuteen - se kuuluu taudin kuvaan, ja juurikin niin käy ihmisille jotka joutuvat narsisitisen ihmisen loistavan manipulointi-taidon uhriksi.Sulle ap..juu,ihan sama meillä.miestä ei säännöt eikä sopimukset koske,hänen aikansa on tärkeintä ja hän ilmaantuu paikalle kun hänelle sopii.muut joutavat odottamaan.

oletko hoitanut läheisriippuvuuttasi? kenties siksi et pysty eroamaan? ja oletko varma ettei jokin asia lapsuudessasi ole vaurioittanut sinua?
 
Alkuperäinen kirjoittaja e:
Miten te jaksatte aina tota narsismijuttua. Hei haloo... Ihminen voi olla kusipää, vaikkei hänellä olisi vakavaa persoonallisuushäiriötäkään.

onko omakohtaista kokemusta? ja siis niin että terapeutti/psykologi todennut että on kusipää muuten vaan?? tai oletko kenties itse jompikumpi?
 
Vastaan myös tuohon läheisriippuvuuteen, uskon että minulla on myös se. Äidilläni on myös narsistisia piirteitä ja se on hallinnut mua aina, ei onneksi enää. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni äiti päätti kaikki asiani ja luulin että se oli normaalia. En myöskään koskaan halunnut aiheuttaa vanhemmille pahaa mieltä joten olin tosi kiltti tyttö. Ja jos tein väärin, tuli kauheat syyllistämiset äidiltä. Ja tulee edelleen, en vain välitä niistä enää. Ja mies on nykyään samanlainen.

Esimerkki. Lähdin kaverin kanssa baariin ilman miehen "lupaa". Sain siis "luvan" mennä kaverin luo juhlimaan, mutta baariin en olisi saanut mennä. Mies oli kotona lasten kanssa. Kun mies kuuli, että olen baarissa, hän alkoi ryyppäämään (!!) ja pommitti mun ja kaverin puhelimia viesteillä ja soitoilla jotka oli luokkaa KOTIIN JA VÄHÄN ÄKKIÄ! Lisäksi mies syytti minua, että "ajattele jos lapsille olis sattunut jotain ja sä olit baarissa", eli olisi muka ollut mun vika. Mä en kuitenkaan ollut se joka oli lapsista vastuussa sillä hetkellä ja vielä kännissä. Mä en unohda tota tapausta ikinä. Hyvä kun ei tullut turpaan kun tulin kotiin. Mies riehui ja toinen lapsi oli ollut hereillä pari tuntia, eikä mies ollut lohduttanut häntä tai auttanut takaisin nukkumaan.
 
Erosin samanlaisesta miehestä kolme vuotta sitten. Uhkasi että jos lähden etten saa lapsia mukaani. Kuulostaa tarinasi niin tutulle. Minun tila meni siihen että nukuin koko ajan en jaksanut enää mitään. Halusin mennä puhumaan terapeutille väsymyksestä mutta mies sanoi että mitä muut ajattelevat ja hullunahan ne minua pitää. Onneksi pääsin pois ja loppujen lopuksi lapset asuvat kanssani. Parempi näin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kampa:
Erosin samanlaisesta miehestä kolme vuotta sitten. Uhkasi että jos lähden etten saa lapsia mukaani. Kuulostaa tarinasi niin tutulle. Minun tila meni siihen että nukuin koko ajan en jaksanut enää mitään. Halusin mennä puhumaan terapeutille väsymyksestä mutta mies sanoi että mitä muut ajattelevat ja hullunahan ne minua pitää. Onneksi pääsin pois ja loppujen lopuksi lapset asuvat kanssani. Parempi näin.

auts. mulla on kanssa väsymystä, romahtelen säännöllisen epäsäännöllisesti niin että makaan sängyssä muutaman päivän. sitten jaksan taas hetken ja romahdan.

tai sit mä oon se narsisti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Vastaan myös tuohon läheisriippuvuuteen, uskon että minulla on myös se. Äidilläni on myös narsistisia piirteitä ja se on hallinnut mua aina, ei onneksi enää. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni äiti päätti kaikki asiani ja luulin että se oli normaalia. En myöskään koskaan halunnut aiheuttaa vanhemmille pahaa mieltä joten olin tosi kiltti tyttö. Ja jos tein väärin, tuli kauheat syyllistämiset äidiltä. Ja tulee edelleen, en vain välitä niistä enää. Ja mies on nykyään samanlainen.

Esimerkki. Lähdin kaverin kanssa baariin ilman miehen "lupaa". Sain siis "luvan" mennä kaverin luo juhlimaan, mutta baariin en olisi saanut mennä. Mies oli kotona lasten kanssa. Kun mies kuuli, että olen baarissa, hän alkoi ryyppäämään (!!) ja pommitti mun ja kaverin puhelimia viesteillä ja soitoilla jotka oli luokkaa KOTIIN JA VÄHÄN ÄKKIÄ! Lisäksi mies syytti minua, että "ajattele jos lapsille olis sattunut jotain ja sä olit baarissa", eli olisi muka ollut mun vika. Mä en kuitenkaan ollut se joka oli lapsista vastuussa sillä hetkellä ja vielä kännissä. Mä en unohda tota tapausta ikinä. Hyvä kun ei tullut turpaan kun tulin kotiin. Mies riehui ja toinen lapsi oli ollut hereillä pari tuntia, eikä mies ollut lohduttanut häntä tai auttanut takaisin nukkumaan.

mun vanhemmat piti mua kanssa hirveässä kurissa. voisin sanoa äidistäni samoin kuin sinä :(
 
mulla myös negatiivinen mies kaikki mitä yritän ehdottaa tai mitä haluan lynkataan samantien, hänen ideoitaan ja tekemisiään pitää kyllä kehua ja muistaa! joskus vain pelkään vaikka häntä rakastankin että viekö nämä erilaiset ajatusmaailmat ja se miten elämää halutaan elää meidät vielä eroon, millä voi suhde kantaa jos siinä on vain yhden ihmisen mielipiteet. toista ei voi muuttaa, mutta itseään voi edes yrittää, itse olen yrittänyt ymmärtää ja muuttanutkin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja niin:
mulla myös negatiivinen mies kaikki mitä yritän ehdottaa tai mitä haluan lynkataan samantien, hänen ideoitaan ja tekemisiään pitää kyllä kehua ja muistaa! joskus vain pelkään vaikka häntä rakastankin että viekö nämä erilaiset ajatusmaailmat ja se miten elämää halutaan elää meidät vielä eroon, millä voi suhde kantaa jos siinä on vain yhden ihmisen mielipiteet. toista ei voi muuttaa, mutta itseään voi edes yrittää, itse olen yrittänyt ymmärtää ja muuttanutkin!

mihin suuntaan olet muuttanut itseäsi? alistuvaksi?
 
mullakin aika negatiivinen mies, tässä esimerkki eilisistä "keskusteluista"
yritin soittaa parille kaverille, kumipikaan ei vastannut puhelimeen ja sanoin miehelle:
kukaan ei vastaa puhelimeen mies: ei kai kukaan pidä kesällä kännykkää
oltiin lähdössä liikenteeseen, venelellä ja kysyin: onkohan siellä sellanen ilma että tarvitaan pitkiä housuja ( kun tuuli ika paljon ) mies: mä ainakin otan uikkarit mukaan
minä: mahtaakohan olla isot aallot kun tuulee noin paljon,
mies: nii'i, se on aika kiikkerä ( vene )

eli ihan sama mitä sanon niin mies vastaa tosi vittumaisesti takaisin tai sitten lyttää mun jutun täysin, ei ole mukava puhua tollasen ihmisen kanssa ja siski me ei oikeastaan puhellakaan mitään keskenään, en vaan jaksa kuunnella :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja höh:
mullakin aika negatiivinen mies, tässä esimerkki eilisistä "keskusteluista"
yritin soittaa parille kaverille, kumipikaan ei vastannut puhelimeen ja sanoin miehelle:
kukaan ei vastaa puhelimeen mies: ei kai kukaan pidä kesällä kännykkää
oltiin lähdössä liikenteeseen, venelellä ja kysyin: onkohan siellä sellanen ilma että tarvitaan pitkiä housuja ( kun tuuli ika paljon ) mies: mä ainakin otan uikkarit mukaan
minä: mahtaakohan olla isot aallot kun tuulee noin paljon,
mies: nii'i, se on aika kiikkerä ( vene )

eli ihan sama mitä sanon niin mies vastaa tosi vittumaisesti takaisin tai sitten lyttää mun jutun täysin, ei ole mukava puhua tollasen ihmisen kanssa ja siski me ei oikeastaan puhellakaan mitään keskenään, en vaan jaksa kuunnella :(

minä en miellä vastauksia negatiivisiksi. toki äänen sävy ja kehonkieli voisi viestiä muuta.
 
[
oletko hoitanut läheisriippuvuuttasi? kenties siksi et pysty eroamaan? ja oletko varma ettei jokin asia lapsuudessasi ole vaurioittanut sinua?[/quote]

käynyt tilanteestani keskustelemassa.itselläni ei ole mitään sellaista lapsuudessa tai muutenkaan,joista olisi tässä asiassa mitään merkitystä.Miehellä siis ihan diagnisoitu tuo narsist.persoon.häiriö,ja senkin toteamiseen kului aika kauan.moista diagnoosia kun ei ihan muutamalla käynnillä kyetä antamaan.oma tilanteeni muotoutunut pikkuhiljaa vuosien saatossa miehen käytöksen seurauksena.ne jotka ko.kaltaisen ihmisen kanssa ovat eläneet,tietävät kuinka loistavasti narsisti osaa pitää naruissaan,ja kuinka äärettömän vaikea on päästä lähtemään tilanteesta pois.olen voiton puolella,mutta se ihan lopullinen ero on vielä saavuttamatta.kerta kerralta tosin lähempänä.sulle ap, lueppa narsismista lisää - miehessäsi tuntuisi vain olevan kovin paljon samoja piirteitä kuin omassani?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
[
oletko hoitanut läheisriippuvuuttasi? kenties siksi et pysty eroamaan? ja oletko varma ettei jokin asia lapsuudessasi ole vaurioittanut sinua?

käynyt tilanteestani keskustelemassa.itselläni ei ole mitään sellaista lapsuudessa tai muutenkaan,joista olisi tässä asiassa mitään merkitystä.Miehellä siis ihan diagnisoitu tuo narsist.persoon.häiriö,ja senkin toteamiseen kului aika kauan.moista diagnoosia kun ei ihan muutamalla käynnillä kyetä antamaan.oma tilanteeni muotoutunut pikkuhiljaa vuosien saatossa miehen käytöksen seurauksena.ne jotka ko.kaltaisen ihmisen kanssa ovat eläneet,tietävät kuinka loistavasti narsisti osaa pitää naruissaan,ja kuinka äärettömän vaikea on päästä lähtemään tilanteesta pois.olen voiton puolella,mutta se ihan lopullinen ero on vielä saavuttamatta.kerta kerralta tosin lähempänä.sulle ap, lueppa narsismista lisää - miehessäsi tuntuisi vain olevan kovin paljon samoja piirteitä kuin omassani?[/quote]

ok.

jaksatko kertoa kuinka kauan? kuka sen totesi? miten päätyi hoitoon?
 

Yhteistyössä