Mä en rakasta mun miestä

[harmaana]

Niinpä sitten meni tämä.

En ole varmaan koskaan rakastanutkaan; kiinnyin, luulin sitä rakkaudeksi. Mutta ei, sitä se ei ole. Ei se ole rakkautta nähnytkään.

Me ollaan niin erilaisia. Tykätään niin erilaisista asioista. Mielipiteet ei mene yksiin. Mies osaa loukata. Voi luoja kuinka hän tänäkin iltana pahoitti mieleni, pieniä sanoja mutta osuvat todella terävästi sydämeen.

Pyytää anteeksi kun huomaa pahoittaneensa mieleni. Mutta ei se auta. Hetkellisesti ehkä helpottaa mutta terävät sanat ovat jo löytäneet tiensä sydämeeni.

Mies ei halua erota. Tuskin edes tajuaa että mietin edes tällaisia. Hän luulee kaiken olevan hyvin. Mutta minulla ei ole hyvä olla, ei. Tahtoisin elää elämää jossa voin hyvällä mielellä olla minä. En tahtoisi joka päivä muistaa vaan mennyttä ja virheitä joita olen tehnyt. Tahtoisin niin olla onnellinen.

 

[vieras]

 

[vieras]

Sinun pitää sitten ottaa onnellisuudestasi vastuuta ja miettiä, voitko rakastaa häntä silti vaikka teillä onkin erilaisia mielipiteitä jne? Eihän se ole syy olla rakastamatta. Erilaisuus rikastuttaa. Vai loukkaamisestako on kyse? Siitä pitää puhua miehesi kanssa, menkää vaikka avioliittoneuvojalle. Älä nyt sellaista virhettä tee, ettet puhu mikä mättää -ja sitten eroa pamautat joku päivä vaan. Nyt on yrityksen paikka!

 

[Joxu]

:hug: . Ootteko yrittäny jutella ja tuo sillon esiin miltä susta tuntuu, myös kannattaa tuoda toi ero ajatus esiin. Miks olla suhteessa jos on paha olla sen toisen ihmisen kanssa? Sillon on parempi erota. Koska jos jatkatte ennen pitkää väsytätte toisenne sillä että toinen loukkaa ja sä oot surullinen. Tiedän erot ei oo helppoja, mut onko se parempi et mietit tota loppu elämäs että et rakasta sun miestä ja oot katkera ku et saanu kokea tosi rakkautta. Voimia sulle =) .

 

[harmaana]

Tiedän ettei me erota, ei ainakaan tällaisesta syystä. En edes jaksaisi alkaa sitä tappelua mikä aiheutuisi jos ehdottaisin että erotaan.

Missään tapauksessa erilaiset mielipiteet ja ajattelutapa ei ole syy erota, erilaisuus on rikkaus kuten sanoitkin. Mutta miehen loukkaukset; ne on hyvin hlökohtaisia, hän todella tietää millä pahoittaa mieleni. Ja joka ainoa loukkaus nakertaa olemassa olevaa kiintymystäkin pienemmäksi.
Ja kun hän on väsynyt, pahalla päällä, tmv. sanoo hän myös lapsille ilkeästi. Sitä en voi sietää.

 

[helppoa]

Jätä se!

 

[miuku]

Aivan kuin minun näppäimistöltä!!! :O Paitsi että tiedän mitä on oikea rakkaus.. :/

 

[Celestia]

No eiköhän se ole aika selvää,että jossei rakasta toista,niin suhteessa ei ole mittään järkeä pysyä.Suhteenhan kuuluu nimenomaan olla sellainen,että kumpikin rakastaa, kunnioittaa, luottaa jne toisiinsa ja jos jokin näistä "perus"pilareista ei toimi,ei suhdekkaan toimi.Rakkaus vaan on valitettavasti asia,johon ei kovinkaan pysty vaikuttammaan.Sitä joko rakastaa,tai ei:/
Ajattele asia näin:Jos olet suhteessa,miehesi kuluttaa sinut puhki kommenteillaan ja jos taas lähet eroamaan miehestäsi,kulut siitäkin todennäköisesti puhki,mutta sentään sitten olet vapaa ja kun olet erosta toipunut,alkaa uusi parempi elämä ja ehkä se oikea rakkauskin löytyy Kuulostaa hieman siltä,että lapsetkin saattaisivat hyötyä erosta,jos kerran miehesi heitäkin kohtaan on ilkeä...
Pointtina kummiskin on se,että jos kyse olisi muusta,kuin rakkauden puutteesta,niin silloinhan asioita voisi koittaa korjata,mutta(kuten jo sanoin) rakkaus on vaan semmosta,ettei siihen hirveemmin voi vaikuttaa!
Voimia!

 

[no huh ja puh :o)]

En minäkään miestäni rakasta. Olen kiintynyt häneen, meillä menee hyvin ja on ihan mukavaa yhdessä. En kuitenkaan rakasta häntä. En edes usko mihinkään tosirakkauteen joten siksikin mulla on hyvä olla näin koska en usko että parempaakaan voisi olla. Tuo on hyvä mies tuossa vieressä kaikin puolin. Mutta rakkautta tämä suhde ei ole nähnytkään paitsi ehkä miehen puolelta kun joka päivä muistaa sanoa että rakastaa minua.

Tuntuu kornilta lukea noita joitakin ketjuja joissa kehutaan kuinka älyttömästi rakastetaan miehiään. Se tuntuu ihan hassulta ja kornilta, jotenkin omituiselta ja läheisriippuvuudelta mien paljon jotkut väittää muka rakastavansa. Tai ehkä siinä käy juuri ilmi se, että en rakasta miestäni enkä varmaan ole ikinä rakastanut ketään miestä.

 

[Celestia]

No toki jos tilanteeseen on tyytyväinen ja suhde toimii ilman rakkautta,niin mikäs siinä.Harmaana(alk.peräisen viestin kirjoittaja) vaan ei tuntunut olevan
Kerroin vaan oman mielipiteeni ja henk.koht. en kykenisi suhteeseen ilman rakkautta...

 

[Kipsu]

Niinpä sitten meni tämä.

En ole varmaan koskaan rakastanutkaan; kiinnyin, luulin sitä rakkaudeksi. Mutta ei, sitä se ei ole. Ei se ole rakkautta nähnytkään.

Me ollaan niin erilaisia. Tykätään niin erilaisista asioista. Mielipiteet ei mene yksiin. Mies osaa loukata. Voi luoja kuinka hän tänäkin iltana pahoitti mieleni, pieniä sanoja mutta osuvat todella terävästi sydämeen.

Pyytää anteeksi kun huomaa pahoittaneensa mieleni. Mutta ei se auta. Hetkellisesti ehkä helpottaa mutta terävät sanat ovat jo löytäneet tiensä sydämeeni.

Mies ei halua erota. Tuskin edes tajuaa että mietin edes tällaisia. Hän luulee kaiken olevan hyvin. Mutta minulla ei ole hyvä olla, ei. Tahtoisin elää elämää jossa voin hyvällä mielellä olla minä. En tahtoisi joka päivä muistaa vaan mennyttä ja virheitä joita olen tehnyt. Tahtoisin niin olla onnellinen.

Jonkun tutkimuksen mukaan nainen on onnellisempi yksin kuin huonossa suhteessa, mies taas päinvastoin. Kannattaa kuitenkin punnita, mikä on sellaista, jonka kanssa voi elää (kaikissa suhteissa kun on ongelmia ja ikäviäkin asioita) ja jäisitkö kaipaamaan miestä, jos lähtisit. Siis nimenomaan tätä miestä tai tätä suhdetta eikä yleensä suhteessa olemista.

Uskalla olla oma itsesi.

 

[vieras]

Sama juttu mullakin. En rakasta miestäni, mutta tulemme toimeen. Koen kuitenkin itseni niin yksinäiseksi avioliitossani, kun ei ole mitään yhteistä mielenkiinnonkohdetta tai harrastusta.

Löysinkin harrastusteni kautta miehen, jota rakastan , mutta en kuitenkaaan ollut valmis särkemään perhettäni. Rakastan tätä toista miestä ja yritän päästä ajatuksissani hänestä "eroon", koska en näe häntä enää usein.

Kun tiedän, nyt nelikymppsenä, mitä rakkauden tunne on, niin kaipaan vielä enemmän jotain muuta...

 

[marianne]

Olen 24-vuotias ja ainakin uskon rakastavani avomiestäni,mutta mistä sitten loppujen lopuksi voi olla varma, ajattelenko esim.10 vuoden päästä niin eri tavalla,että huomaan "rakkauden" olleenkin vain kiintymystä ja haluan sitä tosirakkautta?aloin huolestua kun niin moni on yhdessä jonkun kanssa ja sanoo että ei edes rakasta, itse en voisi sanoa niin, mutta voisiko joku vanhempi vastata tähän?

 

["..."]

Olen 24-vuotias ja ainakin uskon rakastavani avomiestäni,mutta mistä sitten loppujen lopuksi voi olla varma, ajattelenko esim.10 vuoden päästä niin eri tavalla,että huomaan "rakkauden" olleenkin vain kiintymystä ja haluan sitä tosirakkautta?aloin huolestua kun niin moni on yhdessä jonkun kanssa ja sanoo että ei edes rakasta, itse en voisi sanoa niin, mutta voisiko joku vanhempi vastata tähän?

Onko avomiehesi nimi Henrik?

 

["nanna84"]

Olen 24-vuotias ja ainakin uskon rakastavani avomiestäni,mutta mistä sitten loppujen lopuksi voi olla varma, ajattelenko esim.10 vuoden päästä niin eri tavalla,että huomaan "rakkauden" olleenkin vain kiintymystä ja haluan sitä tosirakkautta?aloin huolestua kun niin moni on yhdessä jonkun kanssa ja sanoo että ei edes rakasta, itse en voisi sanoa niin, mutta voisiko joku vanhempi vastata tähän?

Mä oon miettinyt samaa. Jotenkin tää aihe on nyt ollut esillä useampana päivänä. Nainen kertoo, ettei rakasta miestään, ei varmaan koskaan ole rakastanut.

Mä en itse ymmärrä mihin se rakkaus loppuu? Me ollaan miehen kanssa oltu 10-v yhdessä. Ollaan kasvettu yhteen, koska oltiin niin nuoria kun alettiin seurustella. Mä en näe sellaista päivää, ettenkö miestäni rakastais. Toki mies välillä ärsyttääkin ja me riidellään, mutta en mä nää että siihen tää avioliitto kaatuis. Olen myös aiheesta miehelleni puhunut. Kertonut, että enemmän mua huolestuttaa se, että hän huomaakin asian olevan niin, ettei rakastakaan mua. Mitäs sitten? Miehen mielestä oon hassu, tietenkin hän rakastaa mua. Hän haluaa rakastaa mua.