Mä en tajua...

[Minni*]

Parisuhteessani on ollut vaikeaa alusta saakka ja ollaan vähän yli vuosi kärvistelty yhdessä. Mies on käyttänyt paljon alkoholia ja mennyt ja tullut kuten hänelle on sopinut. Lupaukset on tehty vain rikottaviksi, monesti olen odotellut turhaan kun on pitänyt tulla "hetken kuluttua". Olemme keskustelleet asioista ja nyt mies on muuttanut tapojaan siten että on rauhoittanut juomistaan arkipäivinä, kun tietää etten siitä pidä. Kuitenkin hän istuu baarissa ilta yhdeksään-kymmeneen ja minä odotan hermo kireänä kotona josko vaivautuisi tulemaan.

Eli mies on näyttänyt haluavansa tehdä jotain suhteen eteen, mutta silti ei vietä kanssani yhtään sen enempää aikaa. Mitä se lämmittää jos ei ole koskaan paikalla? Onhan se kiva kun tietää ettei juo kännejä joka päivä, mutta siellä baarissa hän silti istuu päivät läpeensä. En oikein tajua mitä mies haluaa minusta ja suhteestamme.

Onko niin että olen typerys jos kuvittelen miehen joskus osaavan alkaa elää baarin ulkopuolellakin? Hän on viettänyt monta vuotta kaiken vapaa-aikansa baarissa, siellä on sitten ne kaveritkin eikä niitä tavata kuin baarissa. Olen miettinyt myös sitä olenko vain liian vaativa, mutta en minä ainakaan saa suhteesta mitään jos toinen istuu baarissa koko elämänsä. Vi.uttaa rankasti tämä kuvio. Oikeesti niin paljon ettei mitään rajaa.

 

[vaihda]

miestä. Ei tosta tuu mitään pitemmän päälle. Ei tommoset ala kotona kyhjöttämään.

 

[Anna olla]

Vuosi on lyhyt aika - pitkä historia ei vaikeuta eroa. Miehiä on kylät pullollaan. Etsi joku vähemmän vi.uttava rinnallesi.

 

[Holisti]

Onko niin että olen typerys jos kuvittelen miehen joskus osaavan alkaa elää baarin ulkopuolellakin? Hän on viettänyt monta vuotta kaiken vapaa-aikansa baarissa, siellä on sitten ne kaveritkin eikä niitä tavata kuin baarissa. Olen miettinyt myös sitä olenko vain liian vaativa, mutta en minä ainakaan saa suhteesta mitään jos toinen istuu baarissa koko elämänsä. Vi.uttaa rankasti tämä kuvio. Oikeesti niin paljon ettei mitään rajaa.[/quote]

Ikävä kyllä tuollaiseen elämäntyyliin kun on vuosien mittaan tottunut, ei auta muu kuin jos mies tulee uskoon lakkaa baarissa istuminen. Hän ei ole ainoastaan rippuvainen alkoholista, vaan myös siitä sosialisesta ringistä joka siellä baarissa on. Puhun omasta kokemuksesta.

 

[Minni*]

Niin, tuota juuri pelkäsinkin... hän ei taida olla kykenevä "normaaliin" elämään jota vietetään baarin ulkopuolella. Hänellähän tavallaan on baarissa kaikki, paitsi sitä kumppania joka haluaisi tehdä muutakin kuin istua saman porukan kanssa päivät pitkät jutellen samoja tyhjänpäiväisiä juttuja. En voi käsittää mikä siinä viehättää. Joskus kun olen istunut muutaman tunnin kys. seurassa, ei kenelläkään ole mitään järkevää sanottavaa vaan istutaan ja "höpistään" mitä sattuu sillä hetkellä tulemaan mieleen. Sitten istutaan ja juodaan kaljaa ja poltellaan röökiä. Sama kuvio päivästä toiseen, viikosta viikkoon, vuodesta toiseen. Mitä siitä saa??

Ihmettelen myös, miksi tällainen henkilö haluaa kuitenkin seurustelukumppanikseen vakavammassa mielessä jonkun joka ei samalla lailla baarissa viihdy. Eli ns. "kunnollisen" ihmisen. Miksi ei valitse niistä aiemmista yhden illan jutuistaan jotakuta samanlaista baarikärpästä, sitten voisivat yhdessä istua baarissa onnellisina kun kumpikaan ei muuta halua? Vai onko se vaan niin kivaa kun joku odottaa kotona ja narisee että missä se äijä taas viipyy? Ellei ketään odota, menee maku koko baarissa istumiseen. Tai ainakaan se ei silloin ole yhtä antoisaa kun ei voi odotuttaa ketään.

En tiedä, enkä ymmärrä tätä ollenkaan. Ja vaikka olisin miehelle kuinka tärkeä ja vaikka varmaan rakastaakin minua, mikään ei mene baarin ja sen sosiaalisen ringin edelle, ei mikään. Ellei tosiaan tule uskoon ja lopeta koko touhua. Ei taida olla mitään kompromissiratkaisua olemassa tällaisessa tapauksessa. Sitä joko istuu baarissa tai sitten ei istu. Minulle olisi käynyt jos mies tulisi ajallaan luokseni vaikka olisikin istunut siellä baarissa tovin. Mutta kun sieltä ei pääse irti näköjään millään. Aina tulee muka joku juttu minkä takia ei voinut lähteä ja "tärkeitä" keskusteluja jonkun henkilön kanssa. Ei niitä keskusteluja siellä kukaan käy silloin kun olen siellä piipahtanut. Kummasti niitä sitten syntyy sopivasti kun pitäs lähtee kotiin.

voi vee..

 

[Holisti]

Tosi hyvin olet asian sisästänyt. Juuri pilkulleen kuten kirjoitit on asia. Olin itse vuosikaudet yksin koska tiesin etten muutu, ja ainoastaan toinen samanlainen ihminen voi pärjätä kanssani.

Mikä sinne baariin sitten ajaa? hyvä kysymys sekin. Rippuvuus. Monet illat on istuttu itsekin ihmettelemässä että mitä v***a mä täällä taas teen kuuntelemassa tätä paskanjauhantaa, huomenna menen töistä suoraan kotiin. Huomenna löydän itseni kuitenkin taas sieltä tuoppi nenän edessä.

En voi muuta kuin toivoa sulle hirveesti tsemppiiä että pääset irtautumaan tuosta suhteesta ja saisit itsesi arvoisen elämän.

 

[Minni*]

Hyvä saada tähän ihan omakohtaista kokemustakin omaavan kommentteja! Minusta on hienoa että et ole lähtenyt vetämään ketään toista siihen ruljanssiin mukaan. Oletko nyt löytänyt ns. samanlaisen kumppanin kun ymmärsin että edelleen käyt baarissa?

Kysyisin sinulta myös että jos haluaa elää baarissa, miksi edes yrittää siinä kohtaa rakentaa mitään normaalia baarin ulkopuolista suhdetta kenenkään toisen kanssa? Osaatko sanoa tähän kommenttia, että miksi silti tavallaan petetään itseäänkin rakentamalla parisuhdetta, kun kuitenkin tietää ettei sieltä baarista ulos pääse? Tällä nykyisellänikin on takana perhe ja avioero, silti vaan sama juttu jatkuu ja silti toistaa samoja virheitä jälleen kerran. Kyllä tuolla tavalla itseäänkin rikkoo vaan lisää, jos rakastuu toiseen mutta ei voi luopua elämäntavastaan hänen takiaan ja sitten tulee ero.

Harmittaa ja olen suruissani, mutta ei minusta ole baarileskeksi. Sen voin sanoa jo tässä vaiheessa...

 

[Holisti]

Samankaltaisen kumppanin olen löytänyt. Ei meistä nyt kumpikaan mikään rapaholisti ole mutta sellasia baarikärpäsiä. Homma toimii hyvin koska eletään samoilla ehdoilla.

Saanko kysyä että onko kumppanisi kertaakaan yhdessäoloaikananne yrittänyt edes siistiä tapojaan? Jos ei sanoisin että kysymys on siitä että hän on joko vastuuntunnoton, ajattelematon tai välinpitämätön, tai pahimmassa tapauksessa kaikkia kolmea. Entä kuinka pitkään hän oli yksin suhteidensa välissä? Hän saattaa myös olla tällainen niin sanottu läheisrippuvainen joka lähtee suhteeseen täysin itsekkäistä syistä yhtään ajattelematta toisen hyvinvointia.

Pysy päätöksessäsi olla menemättä mukaan siihen baarileikkiin. Se on parasta mitä itsellesi voit tehdä.

 

[Minni*]

Kiitos taas vastauksestasi! Riitelimme eilen ja nyt mies on taas saanut hyvän syyn vetää kännin päälle. Hän on jo jonkin aikaa vähentänyt viikolla juomista minun toiveestani, mutta heti kun tulee pienikin vastoinkäyminen minun kanssani kaikki tuntuu menevän kuin kankkulan kaivoon. Silloin voi taas "hyvällä" syyllä juoda niin paljon kuin huvittaa ilman huolta huomisesta.

Tuo läheisriippuvainen on varmaan oikea sana kuvaamaan häntä. Hän kyllä asui erossa aiemmastaan jo yli vuoden, mutta olen ymmärtänyt heidän kuitenkin pitäneen yhteyttä tänäkin aikana. Alkaa tosissaan ketuttaa ja paljon. Tuntuu että olemme taas lähtöpisteessä ja mies jatkaa kuten ennenkin. En mene baarileikkiin mukaan, koska en todellakaan pysty istumaan siellä joka päivä monta tuntia kerrallaan. Enkä varsinkaan hänen "muusanaan" siellä. Mitä tässä sitten tekisi...... pitää varmaan irrottautua koko jutusta jos tämä kerran menee näin...

 

[Tuntenut samaakin..]

Tilanteesi on vaikea. Olen itse löytänyt reilu 5 vuotta sitten mieheni, joka oli kauan, paljonkohan sanoisin no noin 3 vuotta suhteessa alkoholin kanssa kuin minun kanssa. Eli ko aines pilasi kaikkea koko ajan, ei ollut normaalia suhdetta, minä kunnollinen nainen mieheni renttuileva ryyppyroope ja hänen ystäväpiirinsä samanlainen lapsuudesta saakka. Ajattelin että ei tästä nouse tämä äijä koskaan. Mutta näin hänessä kaikesta huolimatta potentiaalisuutta. Ja vaikka olenkin kärsinyt kovia, saanut paljon kestää epäreilua ja erittäin kovia juttuja, olen saanut nyt tasapainoa. Mieheni on parantunut niistä ajoista. Juo joskus ja juo lärvitkin mutta ei usein ja ei enää niissä porukoissa. Eikä istu baareissa.

En tiedä mihin tunteenne perustuvat, mikä potentiaalisuus teissä on jne. Mutta itse tunsin sen silloin ja vaikka oli kamalaa ja kovaa kauan, niin olen saanut siitä kivusta palkinnon. En voi kannustaa sinua ottamaan samaa riskiä ja katsomaan kuinka vuodet tekevät asian toiseksi tai kuinka vuodet vain syövät sinua enemmän jos mikään ei sitten muutukaan. Kaikki on sinun omia ratkaisuja ja emme voi tietää varmuutta. En voi siis siksi neuvoa sinua mitenkään.

Jos päädyt katsomaan vielä kuinka miehesi nyt elelee vielä esim vuoden verran tms..voit joutua itse masennuksen uhriksi, tai menettää paljon itsestäsi tms. Minulla kävi niin että erittäin kovat vuodet tekivät minuun paljon arpia, ne näkyvät minussa takuulla. Esim iloisuuteni katosi, luotto itseensä ja itsetunto ovat saaneet kokea kovia. En tunne vieläkään että olisin sama nainen kuin joskus ennen näitä kokemuksia. Olen menettänyt niin paljon itseäni samalla kun olen kestänyt mieheni temppuilut. Joskusn mietin oliko kaikki tämänveroista, mutta toisaalta olen päivä päivältä vahvempi ja uskon tulevani kasaan ajan kanssa. Mutta kova tie tämä on..

ikuisesti muistan ja kärsinkin niistä muistoista joita suhteemme on tuonut.

Mieti tarkkaan oletko valmis riskeeraamaan itsesi..kestätkö kaiken..odotukset ja pettymykset, kunnioituksen häilymisen, kännimiehen hajun ja krapulat,lupaukset jotka eivät täyty jne..

Katso sydämeesi..ehkä vastaus on valmis kun sinä vain olet. Onnea matkaan!