L
Lumppu mikä lumppu
Vieras
Me ollaan töppäilty (tiedätte mitä tarkotan) puolin ja toisin aika paljon. Mä olen antanu kaikkeni ja tehnyt mielestäni kaikki mitä oon voinu pitääkseni tän perheen kasassa ja korjatakseni edes hiukan aiheuttamaani paskaa. Sydämet on särjetty enkä enää tiedä korjaantuuko ne koskaan enää. Mies sanoi eilen ihan suoraan että hakee elämäänsä iloja ihan jostain muualta ku kotoota, esim moottoripyörällä järjetön kaahailu kuuluu tähän kategoriaan. ja että on ollu itserakas paska mun töppäilyje takia. Hän ei oo mun mielestä tehny mitään korjatakseen omat möhläyksensä (tekee ennemmin lisää. soittelua toisille naisille ärsyttääkseen mua kuulemma ) Ja mä oon koittanu kattoo läpi sormien.
Meillä kaks lasta josta toisesta nyt tulossa isyystestin tulokset ensi viikolla vaikka ei musta olis ollu tarvetta edes testata mutta maksoin kalliin testin että saatais sen osalta (ainakin mies ) mielenrauhan. Se ei oo merkannu miehelle mitään. Lasta se ei hoida ennen kun tietää varmaksi että on hänen. (ymmärrän ) mutta kohtelee esikoistakin omituisesti, välillä leikki ja puuhailee sen kanssa mutta välillä voi yhtäkkiä tulla ärähdyksiä ja tiuskii molemmille lapsille ja syyttää asiasta mua koska mun töppäilyjen takia hänestä on tullut hermoheikko.
Miks kaikki on mun vika vaikka itse ihan samalla tavalla on tehny virheitä eikä edes yritä korjata niitä. Mä autan laskujen kanssa eli annan kaikki rahani jos omista laskuista on mitään jääny ni sähköön, veteen ja esimerkiksi autonvakuutukseen vaikka en saa autoa juurikaan käyttää koska laskujen jälkeen mulla ei riitä rahaa ostaa bensaa.
Sain muutaman kympin mieheltä synttäri lahjaks että saan ostaa vaatteita itelleni ja musta se oli ihan kaunis ele mutta nää muut kaikki huonot jotenkin painaa mun mieltä.
Juteltiin asiasta eilen ja olen kuulemma semmonen ihminen joka muistaa kaikki huonot asiat mutta en mitään hyviä hetkiä. Onhan meillä ollu niitäkin joo muutamia päiviä ja nyt ku oon sairaalasta tullu niin peräti melkein 2viikkoa putkeen. Siksi mä ehdinki taas jo kuvitella että jee nyt tää alkaa menemään parempaan suuntaan eikä me riidellä enää koko aikaa. Tää ajatus oli mun päässä kakspäivää sitten ja kuinka sattuskin että samana päivänä alettiin kiukuttelemaan ja alko kaikki taas menemään niinku ennen.
Ennen ei siis tapeltu juuri yhtään.
Mies lähettää NIIN sekavia singaaleja etten tajua mitä pitäis ajatella. Välillä on ku vasta rakastunu ja toisena hetkenä tuntuu että se vihais mua helvetisti.
Kertokaa mulle mitä tässä VIELÄ voi tehdä... Aikaa töppäilyistä kuitenkin on puolenvuotta ja juu toi on vähän aikaa mutta luulis että mun yritys edes vähän palkittis mutta ei kun oon nyt ja (ilmeisesti ) aina se lumppu joka petti. Miehessä ei ole vikaa ainakaan omasta mielestään vaikka petti myös. Hän kuulemma haluaa sanoa viimeisen sanan ja on sen tehnyt jo monet kerrat. Ryyppyreissut (viikon ), mun kavereille ehdottelu ja soittelu yms. Viimeisemmästä ei ole kuukautta aikaa... :ashamed:
Anteeksi opurkaus mutta pakko se on jonnekkin purkaa vaikka tästä kamalat haukut ja ihmettelyt saakin.
Meillä kaks lasta josta toisesta nyt tulossa isyystestin tulokset ensi viikolla vaikka ei musta olis ollu tarvetta edes testata mutta maksoin kalliin testin että saatais sen osalta (ainakin mies ) mielenrauhan. Se ei oo merkannu miehelle mitään. Lasta se ei hoida ennen kun tietää varmaksi että on hänen. (ymmärrän ) mutta kohtelee esikoistakin omituisesti, välillä leikki ja puuhailee sen kanssa mutta välillä voi yhtäkkiä tulla ärähdyksiä ja tiuskii molemmille lapsille ja syyttää asiasta mua koska mun töppäilyjen takia hänestä on tullut hermoheikko.
Miks kaikki on mun vika vaikka itse ihan samalla tavalla on tehny virheitä eikä edes yritä korjata niitä. Mä autan laskujen kanssa eli annan kaikki rahani jos omista laskuista on mitään jääny ni sähköön, veteen ja esimerkiksi autonvakuutukseen vaikka en saa autoa juurikaan käyttää koska laskujen jälkeen mulla ei riitä rahaa ostaa bensaa.
Sain muutaman kympin mieheltä synttäri lahjaks että saan ostaa vaatteita itelleni ja musta se oli ihan kaunis ele mutta nää muut kaikki huonot jotenkin painaa mun mieltä.
Juteltiin asiasta eilen ja olen kuulemma semmonen ihminen joka muistaa kaikki huonot asiat mutta en mitään hyviä hetkiä. Onhan meillä ollu niitäkin joo muutamia päiviä ja nyt ku oon sairaalasta tullu niin peräti melkein 2viikkoa putkeen. Siksi mä ehdinki taas jo kuvitella että jee nyt tää alkaa menemään parempaan suuntaan eikä me riidellä enää koko aikaa. Tää ajatus oli mun päässä kakspäivää sitten ja kuinka sattuskin että samana päivänä alettiin kiukuttelemaan ja alko kaikki taas menemään niinku ennen.
Ennen ei siis tapeltu juuri yhtään.
Mies lähettää NIIN sekavia singaaleja etten tajua mitä pitäis ajatella. Välillä on ku vasta rakastunu ja toisena hetkenä tuntuu että se vihais mua helvetisti.
Kertokaa mulle mitä tässä VIELÄ voi tehdä... Aikaa töppäilyistä kuitenkin on puolenvuotta ja juu toi on vähän aikaa mutta luulis että mun yritys edes vähän palkittis mutta ei kun oon nyt ja (ilmeisesti ) aina se lumppu joka petti. Miehessä ei ole vikaa ainakaan omasta mielestään vaikka petti myös. Hän kuulemma haluaa sanoa viimeisen sanan ja on sen tehnyt jo monet kerrat. Ryyppyreissut (viikon ), mun kavereille ehdottelu ja soittelu yms. Viimeisemmästä ei ole kuukautta aikaa... :ashamed:
Anteeksi opurkaus mutta pakko se on jonnekkin purkaa vaikka tästä kamalat haukut ja ihmettelyt saakin.
