Mä en vaan hyväksy eräiden tuttujen vauvaa

[Keittiönoita]

Kyllä meillä molempien vanhempien elämä pyöri meidän sisarten lasten ympärillä kun meillä ei ollut lapsia. Mistään muusta ei puhuttu.

Ymärsinkö oikein, että teidän vanhempien? Jos ymmärsin oikein, niin ei kai se tarkoita, että jos vanhempasi ovat tohkeissaan jostain vauvasta, myös sun pitäisi olla?

 

[Rea]

Toivottavasti saat joskus kuitenkin kokea äitiyden iloa ja onnea omasi kanssa... äläkä syytä itseäsi siitä ettet rakasta jokaista pientä tai ole niin kovin kiinnostunut toisten vauvoista, vaikkakin meidän aikuisten olisi hyvä muistaa että lapsi on useimmiten syytön meidän aikuisten ongelmiin ja olisi kyllä usein vailla rakkautta edes joltakin turvalliselta aikuiselta. Ja useimmiten ne viattomat lapset sitten kärsivät un aikuiset eivät osaa puhua tunteistaan toisilleen niiden oikeilla nimillä---niinkuin nyt itse sanoit, olet kokenut tulleesi vähätellyksi ja tunnet itsesi ulkopuoliseksi---kuulostaa jo paljon järkevämmältä kuin se ettet hyväksyisi jonkun toisen vauvaa?

Olen jo pahoitellut otsikkoani, joka antaa asiasta hieman eri kuvan kuin pitäisi. Ja mä en nyt kyllä ymmärrä sitäkään, että miten se lapsi tästä kärsisi, etten mä ole siitä kiinnostunut? Enhän mä siitä lapsesta tai hyvinvoinnistaan ole vastuussa, enkä välinpitämättömyydelläni aiheuta minkäänlaista vahinkoa. Jos törmäämme sattumalta, käyttäydyn ihan normaalisti. En vain hakeudu varta vasten ko. perheen seuraan / käy katsomassa lasta mitenkään usein.

 

[hmm]

Pohjimmiltaan syy voi olla siinä, että tuon lapsen myötä koin itse jääväni ulkopuoliseksi. Minua ei enää kohdeltu kuten ennen ja olen saanut kuulla vähätteleviä kommentteja, kun en itse voi osallistua vauvakeskusteluihin tai olla äiti muiden äitien joukossa.

eli syy ei liity lainkaan vauvaan, vaan juuri tähän ulkopuoliseksi jäämiseen. tiedostat asian itsekin näemmä.

 

[silakka]

mä en hyväksy kaverini kaverin lasta koska hän oli seurustellut silloin ku tuli raskaaksi neljä vuotta yhden pojan kanssa ja niille tuli riita eräänä iltana ja tyttö päätti sitten mennä pökkii jätkäkaverinsa parasta kaveria ja tuli sitten tälle raskaaks. poika jätti tytön ja nyt ne ovat taas yhdessä. sairasta! tyttö on käyny pökkii jätkäkaverinsa kavereita jo yli puolia. en ymmärrä. lapsi on kyllä ihana mutta äiti aivan pimeä päästään.

 

[selevä!]

Montako siideriä säolet jo lipittänyt?

0 kpl. Ei ole tapana juoda.

No ihmekkään kun oot noin kuiva ihminen!

 

[Rea]

Montako siideriä säolet jo lipittänyt?

0 kpl. Ei ole tapana juoda.

No ihmekkään kun oot noin kuiva ihminen!

Taisit vetää aloitukseni vuoksi herneet vähän liian syvälle nenään.
Pahoitteluni ja hyvää yötä sulle.

 

[veri vettä sakeampaa]

En minäkään ole kiinnostunut kavereiden lapsista kun ei ne mitään merkkaa mutta sukulaiset eri asia.

 

[ex-lapseton]

Kyllä meillä molempien vanhempien elämä pyöri meidän sisarten lasten ympärillä kun meillä ei ollut lapsia. Mistään muusta ei puhuttu.

Ymärsinkö oikein, että teidän vanhempien? Jos ymmärsin oikein, niin ei kai se tarkoita, että jos vanhempasi ovat tohkeissaan jostain vauvasta, myös sun pitäisi olla?

Yks vastaus hävisi jo bittiavaruuteen.
Sanoppa muuta kato!
Kyllä näkemiset harveni kun elämä oli vain "On se Liisi niiiin mainio, se vain sitä, tätä, tota ja kokoajan jotain, syö, kakkaaa, äitinsä imettää niin loistavasti maitoa suihkuaa ja luovutetaan ja väsyttää".

 

[ex-lapseton]

Pohjimmiltaan syy voi olla siinä, että tuon lapsen myötä koin itse jääväni ulkopuoliseksi. Minua ei enää kohdeltu kuten ennen ja olen saanut kuulla vähätteleviä kommentteja, kun en itse voi osallistua vauvakeskusteluihin tai olla äiti muiden äitien joukossa.

eli syy ei liity lainkaan vauvaan, vaan juuri tähän ulkopuoliseksi jäämiseen. tiedostat asian itsekin näemmä.

Senpä vuoksi sitä hiukan itseään soimaakin. Vauva-parka on syytön, mutta itse ei jaksa ajatella lapsesta mitään hyvää tai pahaakaan. Ei vain yksinkertaisesti nappaa.

 

[Keittiönoita]

Pohjimmiltaan syy voi olla siinä, että tuon lapsen myötä koin itse jääväni ulkopuoliseksi. Minua ei enää kohdeltu kuten ennen ja olen saanut kuulla vähätteleviä kommentteja, kun en itse voi osallistua vauvakeskusteluihin tai olla äiti muiden äitien joukossa.

Toi on ihan normaalia. Lapseton nainen ei ole lapsellisten naisten silmissä yleensä juuri mitään... korkeintaan potentiaalinen lapsenvahti. Sitäpaitsi kun nainen löytää miehen, pariutuu ja hankkii lapsia, naista ei juurikaan kiinnosta jotkut vanhat kaverit. Ne kiinnostaa vasta sitten vuosien jälkeen, jos ekaks ukko pettää ja sen jälkeen jättää =)

 

[ex-lapseton]

Pohjimmiltaan syy voi olla siinä, että tuon lapsen myötä koin itse jääväni ulkopuoliseksi. Minua ei enää kohdeltu kuten ennen ja olen saanut kuulla vähätteleviä kommentteja, kun en itse voi osallistua vauvakeskusteluihin tai olla äiti muiden äitien joukossa.

Toi on ihan normaalia. Lapseton nainen ei ole lapsellisten naisten silmissä yleensä juuri mitään... korkeintaan potentiaalinen lapsenvahti. Sitäpaitsi kun nainen löytää miehen, pariutuu ja hankkii lapsia, naista ei juurikaan kiinnosta jotkut vanhat kaverit. Ne kiinnostaa vasta sitten vuosien jälkeen, jos ekaks ukko pettää ja sen jälkeen jättää =)

tää oli hyvä. Ja ikävä kyllä siinä piilee totuuden siemen.

 

[Keittiönoita]

Ei vain yksinkertaisesti nappaa.

Ei muiden ihmisten vauvojen tarvitse napatakaan =) Ihan kivaahan se on, että kaveri saa toivomansa vauvan. Mutta ei siitä tarvii mihinkään hurmokseen heittäytyä muiden kuin sen vauvan vanhempien.

 

[hmm]

Pohjimmiltaan syy voi olla siinä, että tuon lapsen myötä koin itse jääväni ulkopuoliseksi. Minua ei enää kohdeltu kuten ennen ja olen saanut kuulla vähätteleviä kommentteja, kun en itse voi osallistua vauvakeskusteluihin tai olla äiti muiden äitien joukossa.

Toi on ihan normaalia. Lapseton nainen ei ole lapsellisten naisten silmissä yleensä juuri mitään... korkeintaan potentiaalinen lapsenvahti. Sitäpaitsi kun nainen löytää miehen, pariutuu ja hankkii lapsia, naista ei juurikaan kiinnosta jotkut vanhat kaverit. Ne kiinnostaa vasta sitten vuosien jälkeen, jos ekaks ukko pettää ja sen jälkeen jättää =)

noinhan se menee.

ikävältähän se ulkopuolisuuden tunne tuntuu, mutta pätee se myös toisinpäin. harvoin ne lapsettomat muistavat, että se nainen on muutakin kuin äiti.

mutta kannattaa ihan todella miettiä noita omia tuntemuksiaan sen verran, ettei siirrä niitä siihen viattomaan lapseen. en väitä, että ap:lle juuri kävisi näin, mutta näitäkin näkee, ja se on mielestäni surullista.

harvoin sitä kuitenkaan esim alkaa syrjäyttämään/hylkimään esim kaverinsa tai tuttunsa kumppania, koska tämä ei ole oma kumppani.. miksi siis lasta? ei mitään suurempia intressejä tietenkään tarvitse tuntea, mutta onhan se lapsi iso osa tämän kaverin koko elämää.

tuohon ap:n juttuun vielä sen verran, että ilmeisesti lapsen vanhemmat eivät sinulle muutenkaan ole läheisiä, niin en näe syytä mitenkään alkaa pitää lisäyhteyttä lapsensaannin takia, vaikka muut näin tekisivätkin ja sinulta osottaisivat. ilmeisesti kyse on juuri sisaruksestasi tai puolisosi sisaresta, joka saanut lapsen?

 

[Madicken04]

Tavallaan ymmärrän kylllä vaikka otsikko olikin vähän outo. Mutta siis en itsekään aina jaksa hyppiä ilmaan kaikkien tuttujen ja sukulaisten vauvoista, lemmikeistä, uusista taloista, autoista, työpaikoista, harrastuksista jne. Kiva heille kun ovat saaneet mitä halusivat ja tottaki kuuntelen heitä kun haluavat tätä innostustaan purkaa ja kohteliaasti kyselenkin asioista. Onhan se heille iso juttu, vaikkei minulle niin merkitystä olisikaan.

Vähän tuo tietty riippuu siitäkin kuinka läheisestä ihmisestä on kysymys. Oikeasti läheisten sukulaisten ja ystävien vauvat ovat kyllä säväyttäneet. Ei välttämättä niin vauva itsessään (vaikka suloisia ovatkin!) vaan se että läheisen ihmisen kanssa sitä tulee jo läpikäytyä koko raskautta ja uuden odotusta. Vieraampien kohdalla taas... onnittelen ja ollaan yhteyksissä sen mitä muutenkin. En pelkän vauvan takia nyt rupea kenenkään sydänystäväksi tai muuten jatkuvasti kylässä ravaamaan.

Toisaalta en myöskään odota että omat vauvani/lapseni olisivat saaneet sukulaiset ja kaveripiirin hyppimään tasajalkaa. Minullehan nuo ovat kaikki kaikessa, mutta monille vaan yhden kaverin lapsia joiden nimiäkään ei välttämäti heti muista... Itsellänikin on lapsettomia sisaruksia ja ystäviä jotka oikeasti eivät ole millään lailla vauvoista kiinnostuneita. En todellakaan ole tunkemassa heille jatkuvasti lasta syliin ja selittämässä kaikkia vauva-juttuja, vaan mielummin keskitytään sitten ihan muihin juttuihin.

 

[vieras]

En koe, että minulla mitään erityistä ongelmaa asian suhteen olisi. Siksi ylipäätään pohdin tätä, koska minusta on jotenkin kummallista, että minulta odotetaan jotain ääretöntä kiinnostusta tuota lasta kohtaan - enkä vain tunne mitään. Ja mietin, että pitäisikö minun tuntea jotain suurta, eihän hän edes ole oma vauvani?

Pohjimmiltaan syy voi olla siinä, että tuon lapsen myötä koin itse jääväni ulkopuoliseksi. Minua ei enää kohdeltu kuten ennen ja olen saanut kuulla vähätteleviä kommentteja, kun en itse voi osallistua vauvakeskusteluihin tai olla äiti muiden äitien joukossa.

No tulihan se ongelman ydin sieltä

 

[Edna Birch]

tässäpä se vasta pommi tulee: itse näin äitinä jaksan hyvin harvoin olla kiinnostunut muista kuin omista lapsistani/vauvoistani täytyy olla hyvinhyvin läheinen ystävä tai perheenjäsen että vauva tuntuu mitenkään läheiseltä tai mielekkäältä jutustelukaverilta. kun ei vaan kiinnosta, lapsoset. onhan ne suloisia mutta se ei ole se itseisarvo: sama homma kun kavereiden tai ystävien kanssa yleensä.
ei siitä tarvi numeroa tehdä.

 

[joo]

No miksi tehdä asiasta ongelma? Et oo kiinnostunut ja sillä hyvä. Ei sun tehtävä oo rakastaa kaikkia maailman lapsia, kyllä vanhemmat hoitaa sen puolen.

 

[niin]

En koe, että minulla mitään erityistä ongelmaa asian suhteen olisi. Siksi ylipäätään pohdin tätä, koska minusta on jotenkin kummallista, että minulta odotetaan jotain ääretöntä kiinnostusta tuota lasta kohtaan - enkä vain tunne mitään. Ja mietin, että pitäisikö minun tuntea jotain suurta, eihän hän edes ole oma vauvani?

Pohjimmiltaan syy voi olla siinä, että tuon lapsen myötä koin itse jääväni ulkopuoliseksi. Minua ei enää kohdeltu kuten ennen ja olen saanut kuulla vähätteleviä kommentteja, kun en itse voi osallistua vauvakeskusteluihin tai olla äiti muiden äitien joukossa.

No tulihan se ongelman ydin sieltä

kaksi asiaa. miksi pitäisi olla extra-kiinnostunut toisten lapsista? miksi lapseton nainen ei kuulu lapsellisten sisäpiiriin?

 

[Rea]

Juu, kyse siis miehen sisaruksen lapsesta.
Anoppi asettaa paineita, että pitäisi riemuita yhtä hurjasti kuin he riemuitsevat.
Mä en vain pysty siihen, siis esittämään jotain yltiöonnellista ja niin edelleen, MUTTA totta kai hienoa, että muut ovat onnellisia ja iloisia toivomastaan lapsesta/lapsenlapsesta! En minä sitä pidä pahana, tai lasta itsessään, mutta en vain pysty vastaamaan niihin odotuksiin joita minulle asetetaan. Että siis pitäisi vierailla vauvaa katsomassa vähintäänkin kerran viikossa ellei useamminkin, soitella vauvan kuulumisia, puhua vain vauvasta niin kuin muutkin. En mä kykene siihen, vaikka osaankin olla kohteliaan "kiinnostunut" jos tarve niin vaatii.

Varmasti osuutensa tunteisiini on sillä, että lapsen myötä minut pullautettiin kokonaan ulos anopin/toisen miniän piireistä. En enää kuulu mihinkään heidän tekemisiinsä, olen ylimääräinen ja toisiaan välttämätön paha - silloin, kun on sukujuhlat tms., jolloin pakolla näemme. Olen yrittänyt esittää kiinnostunutta, jotta minullekin osoitettaisiin edes muutama sana, mutta olen nyt väsynyt esittämiseen. Jos en kelpaa omana lapsettomana itsenäni, ei kai ole minun tehtäväni kerjätä hyväksyntää esittämällä ihan jotain muuta kuin olen...

Harmillista, että lapsi/äitiys on ihmisarvon mittari. Kyllä minäkin haluaisin lapsia.

Niin, ja siis vauva on toki ihan söpö niin kuin kaikki vauvat. En mä mitään negatiivisia tuntemuksia vauvaa kohtaan tunne (lähinnä vain anoppia ja sitä toista miniää yms. sukua), mutta ei se vauva mua kiinnostakaan, sehän on ikään kuin tuntemattomien lapsi, kun en mä ole juuri tekemisissä vanhempiensa kanssa. Eli ei herätä riemua ei vihan tuntemuksia, minusta se on ihan normaalia suhtautua neutristi muitten lapsiin, mutta ...

 

[samma här]

Ei muakaan kiinnosta muitten ihmisten lapset =) Jos nyt on auton alle menos tms tai hukannut äitinsä, niin toki autan, mutta muuten en niihin mitenkään reagoi sen kummemmin. Ellei nyt ole mun mielestä joku söpö pupulakki tms. Tietysti sitten esim. veljen lapsi kiinnostaa, kun maailmaan tulee (asumme vaan harmiksi kaukana) ja sitten ystävien..mutta ystävienkin lapsista oikeestaan vaan niiden läheisten, ei mitenkään tuttavien lapset kiinnosta taaskaan.

Ei kaikkia kiinnosta. Minun miestä ei kiinnosta edes ne hyvien ystävien lapset, kun viettää kerta aikaa vaan näiden ystävien kanssa. Omat lapset kyllä meitä sitten kiinnostaa, mutta ei olla vielä hankittu. Mennään tässä ensin naimisiin.

Ei se haittaa, vaikka ei kiinnosta. Voi kohteliais olla ym, mutta mun mielestä on parempiki ettei kaikki jatkuvasti lamppaa vauvaperheessä kylässä niillä on muutaki hommaa. Jos nimenomaan nämä tuttavat eivät painosta, vaan yhteiset tuttavanne. Niin voit toki heittää heille, että pitäskö vauvaperheelle antaa rauhaa. Monet eivät kehtaa sanoa, etteivät halua että koko ajan joku on kylässä!

 

[vieras]

[quote="Rea"

Niin, ja siis vauva on toki ihan söpö niin kuin kaikki vauvat. En mä mitään negatiivisia tuntemuksia vauvaa kohtaan tunne (lähinnä vain anoppia ja sitä toista miniää yms. sukua), mutta ei se vauva mua kiinnostakaan, sehän on ikään kuin tuntemattomien lapsi, kun en mä ole juuri tekemisissä vanhempiensa kanssa. Eli ei herätä riemua ei vihan tuntemuksia, minusta se on ihan normaalia suhtautua neutristi muitten lapsiin, mutta ...[/quote]

Mä en kyllä ymmärrä ongelmaa. Olet ilmeisesti loukkaantunut/kateellinen tästä äitipiiristä, joka touhottaa. Lapsi kummasti lähentää ihmisiä, jotka ei varsinaisesti ole sydänystäviä ja on itse asiassa aika ihana juttu. Jos ymmärsin oikein, et ole miehesi sisaruksen perheen kanssa juuri ollut tekemisissä, en ymmärrä loukkaantumistasi. Ennen lapsia minua ei muitten käärylät kiinnostaneet, hyvä että muistin minkä merkkisiä ne on. Luulen, että tämä tuore äiti voisi vähän ajan päästä tykätäkin, että olisi tuttu kenen kanssa puhua muitakin vauvajuttuja, eli sinä.

Se nyt vaan on sellasta, kun vauva syntyy. Itse en sitä ymmärtänyt (en tosin ollut loukkaantunutkaan), mutta nyt äitinä ymmärrän sen kaiken nielevän onnen ja ihastuksen joka alussa on´. Ei sun sitä tarvi ymmärtää, kyllä se siitä lasehtii.

 

[Rea]

[quote="Rea"

Niin, ja siis vauva on toki ihan söpö niin kuin kaikki vauvat. En mä mitään negatiivisia tuntemuksia vauvaa kohtaan tunne (lähinnä vain anoppia ja sitä toista miniää yms. sukua), mutta ei se vauva mua kiinnostakaan, sehän on ikään kuin tuntemattomien lapsi, kun en mä ole juuri tekemisissä vanhempiensa kanssa. Eli ei herätä riemua ei vihan tuntemuksia, minusta se on ihan normaalia suhtautua neutristi muitten lapsiin, mutta ...

Mä en kyllä ymmärrä ongelmaa. Olet ilmeisesti loukkaantunut/kateellinen tästä äitipiiristä, joka touhottaa. Lapsi kummasti lähentää ihmisiä, jotka ei varsinaisesti ole sydänystäviä ja on itse asiassa aika ihana juttu. Jos ymmärsin oikein, et ole miehesi sisaruksen perheen kanssa juuri ollut tekemisissä, en ymmärrä loukkaantumistasi. Ennen lapsia minua ei muitten käärylät kiinnostaneet, hyvä että muistin minkä merkkisiä ne on. Luulen, että tämä tuore äiti voisi vähän ajan päästä tykätäkin, että olisi tuttu kenen kanssa puhua muitakin vauvajuttuja, eli sinä.

Se nyt vaan on sellasta, kun vauva syntyy. Itse en sitä ymmärtänyt (en tosin ollut loukkaantunutkaan), mutta nyt äitinä ymmärrän sen kaiken nielevän onnen ja ihastuksen joka alussa on´. Ei sun sitä tarvi ymmärtää, kyllä se siitä lasehtii.[/quote]

Miksi mun tuntemukseni leimataan heti negatiivisiksi? Eikö minullakin ole oikeus tuntea mitä tahansa, tai no olla tuntematta? Miksi siihen pitää hakea syitä ja selityksiä, ja viitata kateuteen ja antaa ymmärtää, että minä olen jotenkin viallinen?

Se vauva on nyt kuitenkin jo sen verran iso, että elämässä olisi varmaan jo muutakin puhuttavaa. Siis kun ei ole enää niin tuore juttu. Mutta ei, minun kanssani ei puhuta mistään. Paitsi hehkutetaan vauvaa. Minä en vaan kykene olemaan muka-innoissani, kun mulle on ihan sama! Totta kai ymmärrän, että he ovat tohkeissaan, sehän se kamalaa olisi jos eivät, mutta miksi minultakin odotetaan jotain riemuryöppyä ja palvomista?

Totta vi*ussa tuntuu pahalta, että mulla ei ilmeisesti ole enää sitä vähäistäkään ihmisarvoa, kun olen ainoa, jolla ei ole lapsia (siis anoppi ja me kaksi miniää.). Totta kai tuntuu pahalta, että minua vähätellään ja ikään kuin jätetään ulkopuolelle, niin kuin ala-asteen leikeissä konsanaan. Siitäkin huolimatta, että olen ollut perusmukava ja kohtelias, osaan nimittäin käyttäytyä. Harmi, että kaikki muut eivät.

 

[Vieras]

Tiäksä, ne voi oikeesti ajatella susta ihan samoin, ettei niit kiinnostais nähdä sua, ne ei ehkä vaan kehtaa sanoo sulle sitä.

Miksi viestisi kuulostaa niin loukkaantuneelta
Ois mahtava homma, jos asia olisikin noin!!! Oikeastaan harvoin lapsen vanhemmat itse pyytelevät kylään, mutta sitten muut oikein syyllistävät meitä jos emme ole käyneet hetkeen vauvaa katsomassa. :headwall: Mä en vaan ymmärrä, että miksi pitäisi väkisin olla kiinnostunut tai esittää kiinnostunutta, jos ei vaan kiinnosta jonkun lapsi?

Älä nyt tuosta välitä, sirkalla on tapana ottaa kaikki henkilökohtaisesti ja toimia jonkinlaisena palstasankarina, tai niin ainakin luulee. Joka asiaan sillä on pakko päästä räkyttämään joten kannattaa antaa mennä samantien ulos.

Aiheeseen, mä en innostu muiden vauvoista niin että niitä hinkuisin kattomaan. Kiva kun maailmaan tulee vauvoja, mutta ne ei ole mun vauvoja eikä niiden tarvi mun maailman keskipisteenä olla.

 

[utelias]

Miten miehes suhtautuu vauvaan ja koko tilanteeseen? Mahtaa olla hankalaa hänellekin? Yritättekö te lasta?
Olen elänyt sun tilannetta itsekin vuosia sitten ja väittäisin, että mulla tunteet oli vielä asteen verran kitkerämpiä. Eikä sitä helpottanut se, että samaanaikaan kun meillä surtiin keskenmenoja ja murehdittiin, saadaanko ikinä omaa lasta, kaksi miehen siskoa sai vauvan, joista toiselle olemme kummejakin (eli "pakko" olla kiinnostunut). Se vaati paljon puhumista ja työstämistä omassa päässä. Ja kun asiat sai selväksi, ne selkiintyivät muutenkin. Ja nyt on lapsiakin, ihan riittävästi. Omat kokemukset on opettaneet, enkä oleta lasteni olevan maailman napa muille kun meille. Ikinä kun ei voi tietää, mitä taustalla on.