Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
[quote="Rea"
Niin, ja siis vauva on toki ihan söpö niin kuin kaikki vauvat. En mä mitään negatiivisia tuntemuksia vauvaa kohtaan tunne (lähinnä vain anoppia ja sitä toista miniää yms. sukua), mutta ei se vauva mua kiinnostakaan, sehän on ikään kuin tuntemattomien lapsi, kun en mä ole juuri tekemisissä vanhempiensa kanssa. Eli ei herätä riemua ei vihan tuntemuksia, minusta se on ihan normaalia suhtautua neutristi muitten lapsiin, mutta ...
Mä en kyllä ymmärrä ongelmaa. Olet ilmeisesti loukkaantunut/kateellinen tästä äitipiiristä, joka touhottaa. Lapsi kummasti lähentää ihmisiä, jotka ei varsinaisesti ole sydänystäviä ja on itse asiassa aika ihana juttu. Jos ymmärsin oikein, et ole miehesi sisaruksen perheen kanssa juuri ollut tekemisissä, en ymmärrä loukkaantumistasi. Ennen lapsia minua ei muitten käärylät kiinnostaneet, hyvä että muistin minkä merkkisiä ne on. Luulen, että tämä tuore äiti voisi vähän ajan päästä tykätäkin, että olisi tuttu kenen kanssa puhua muitakin vauvajuttuja, eli sinä.
Se nyt vaan on sellasta, kun vauva syntyy. Itse en sitä ymmärtänyt (en tosin ollut loukkaantunutkaan), mutta nyt äitinä ymmärrän sen kaiken nielevän onnen ja ihastuksen joka alussa on´. Ei sun sitä tarvi ymmärtää, kyllä se siitä lasehtii.[/quote]
Miksi mun tuntemukseni leimataan heti negatiivisiksi? Eikö minullakin ole oikeus tuntea mitä tahansa, tai no olla tuntematta? Miksi siihen pitää hakea syitä ja selityksiä, ja viitata kateuteen ja antaa ymmärtää, että minä olen jotenkin viallinen?
Se vauva on nyt kuitenkin jo sen verran iso, että elämässä olisi varmaan jo muutakin puhuttavaa. Siis kun ei ole enää niin tuore juttu. Mutta ei, minun kanssani ei puhuta mistään. Paitsi hehkutetaan vauvaa. Minä en vaan kykene olemaan muka-innoissani, kun mulle on ihan sama! Totta kai ymmärrän, että he ovat tohkeissaan, sehän se kamalaa olisi jos eivät, mutta miksi minultakin odotetaan jotain riemuryöppyä ja palvomista?
Totta vi*ussa tuntuu pahalta, että mulla ei ilmeisesti ole enää sitä vähäistäkään ihmisarvoa, kun olen ainoa, jolla ei ole lapsia (siis anoppi ja me kaksi miniää.). Totta kai tuntuu pahalta, että minua vähätellään ja ikään kuin jätetään ulkopuolelle, niin kuin ala-asteen leikeissä konsanaan. Siitäkin huolimatta, että olen ollut perusmukava ja kohtelias, osaan nimittäin käyttäytyä. Harmi, että kaikki muut eivät.