Toggle sidebar

Mä en vaan hyväksy eräiden tuttujen vauvaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Rea
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
R

Rea

Vieras
Vaikka kai pitäisi.

Tai siis hyväksyn tietty joo, mutta ei mulla ole siis mitään suurempia tuntemuksia ja riemua siitä lapsesta. Mua ei vois vähempää kiinnostaa! Sitten eräät henkilöt asettavat paineita ja odotuksia, että minun ja mieheni pitäisi olla äärettömän kiinnostuneita tuosta lapsesta ja käydä katsomassa sitä. Öö, miksi ihmeessä niin pitäisi tehdä muiden vaatimuksien vuoksi?!

Toki osaan käyttäytyä jos "pakosta" olemme tekemisissä ja näemme, mutta en mä tuon perheen seuraan varta vasten hakeudu eikä mulla ole mitään erityisiä haluja nähdä sitä lasta, vaikka tuttujen ihmisten lapsi onkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Tiäksä, ne voi oikeesti ajatella susta ihan samoin, ettei niit kiinnostais nähdä sua, ne ei ehkä vaan kehtaa sanoo sulle sitä.
Click to expand...

Miksi viestisi kuulostaa niin loukkaantuneelta :o
Ois mahtava homma, jos asia olisikin noin!!! Oikeastaan harvoin lapsen vanhemmat itse pyytelevät kylään, mutta sitten muut oikein syyllistävät meitä jos emme ole käyneet hetkeen vauvaa katsomassa. :headwall: Mä en vaan ymmärrä, että miksi pitäisi väkisin olla kiinnostunut tai esittää kiinnostunutta, jos ei vaan kiinnosta jonkun lapsi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieraana:
oleksää kade vai kaksvuotias???
Click to expand...

Kerrotko mulle, että miksi minun täytyisi olla kiinnostunut lapsesta, joka ei millään tavalla ole minulle läheinen tai minun verta ja lihaani? Miksi minun täytyisi esittää, että tuo lapsi - vaikka onkin tuttujeni silmäterä - merkitsisi minulle jotain?
 
jotenkin sulta pois, kun vaikutat niin katkeralta ja loukkaantuneelta? Ei kai se nyt niin vaikeeta ole olla aikuinen ihminen tossakin tilanteessa, tuskin sulta mitään ihmeitä odotetaankaan?
 
Alkuperäinen kirjoittaja onko toisen onni:
jotenkin sulta pois, kun vaikutat niin katkeralta ja loukkaantuneelta? Ei kai se nyt niin vaikeeta ole olla aikuinen ihminen tossakin tilanteessa, tuskin sulta mitään ihmeitä odotetaankaan?
Click to expand...

Luitko aiempia viestejäni? Kerroin, että totta kai osaan käyttäytyä, mutta että varta vasten en lähde kyläilemään ja vauvaa katsomaan, koska ei vain kiinnosta. Jos sattumalta näemme, niin silloin toki olen aivan normaali. Miksi ihmeessä toisten onni olisi minulta pois? Mikä tässä on niin ihmeellistä, että muiden lapset ei herätä mussa mitään ääretöntä iloa ja riemua ja rakkautta?!
 
Otsikko muuten on tosi huono, tuo "hyväksyä" -sanavalinta pistää niin ikävästi silmään :ashamed: Parempi olisi varmaan, että en vain ole kiinnostunut tuttavien lapsesta, vaikka sitä minulta odotettaisiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rea:
Otsikko muuten on tosi huono, tuo "hyväksyä" -sanavalinta pistää niin ikävästi silmään :ashamed: Parempi olisi varmaan, että en vain ole kiinnostunut tuttavien lapsesta, vaikka sitä minulta odotettaisiin.
Click to expand...
Peesi tähän.

 
No ei kai rakkaudettomuus ole ihme ei, varsinkaan kyseessä on toisten kakarat---siis kyllä musta sulla on jonkinasteinen ongelma jos joudut tollasta miettimään ja lapsi aiheuttaa sussa jotakin negatiivista tunnetta jostain syystä-- en minä tiedä, ekrro sinä mikä sun ongelmas on... ei kai normaali aikuinen ihminen kärsi siitä että kun tuttuja tavataan siellä voi joutua kohtaamaan myös perheen vauvan---- ja joku ongelma se sulle on kun sitä joudut pohtimaan???
 
En koe, että minulla mitään erityistä ongelmaa asian suhteen olisi. Siksi ylipäätään pohdin tätä, koska minusta on jotenkin kummallista, että minulta odotetaan jotain ääretöntä kiinnostusta tuota lasta kohtaan - enkä vain tunne mitään. Ja mietin, että pitäisikö minun tuntea jotain suurta, eihän hän edes ole oma vauvani?

Pohjimmiltaan syy voi olla siinä, että tuon lapsen myötä koin itse jääväni ulkopuoliseksi. Minua ei enää kohdeltu kuten ennen ja olen saanut kuulla vähätteleviä kommentteja, kun en itse voi osallistua vauvakeskusteluihin tai olla äiti muiden äitien joukossa.
 
Mä ymmärrän sua. Mun tilanne oli varmaan erilainen, mutta kun lähipiiriin tuli vauva, sain erotuksi kirkosta etten joudu kummiksi. Ei voinut vähempää kiinnostaa. Olin tosin katkera siitä ettei saatu omaa, ja tämä pariskunnan olisi mielestäni pitänyt olla viimeinen, jolle suodaan lapsia.

Ikävä kyllä en ole edelleenkään saanut tunnesidettä lapseen. Itselleen ei vain voi mitään. Ja tietyt ihmiset olettaa, että pitäisi olla tekemisissä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rea:
En koe, että minulla mitään erityistä ongelmaa asian suhteen olisi. Siksi ylipäätään pohdin tätä, koska minusta on jotenkin kummallista, että minulta odotetaan jotain ääretöntä kiinnostusta tuota lasta kohtaan - enkä vain tunne mitään. Ja mietin, että pitäisikö minun tuntea jotain suurta, eihän hän edes ole oma vauvani?

Pohjimmiltaan syy voi olla siinä, että tuon lapsen myötä koin itse jääväni ulkopuoliseksi. Minua ei enää kohdeltu kuten ennen ja olen saanut kuulla vähätteleviä kommentteja, kun en itse voi osallistua vauvakeskusteluihin tai olla äiti muiden äitien joukossa.
Click to expand...

Tiivistät hyvin sen mitä itse ajattelin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja unikuu108:
mä varmaan en menis kattoo lasta joka ei mua kiinnosta. jos joku siitä kuumottaa/loukkaantuu niin sepä on sen omassa päässä sitten se asia.
Click to expand...

Tämä ei ole v.ittuilua: onko oikeasti jonkun elämä noin helppoa? Jos miehesi sisko saa lapsen, niin miten ihmeessä pystyisit olemaan tapaamatta?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Rea:
Otsikko muuten on tosi huono, tuo "hyväksyä" -sanavalinta pistää niin ikävästi silmään :ashamed: Parempi olisi varmaan, että en vain ole kiinnostunut tuttavien lapsesta, vaikka sitä minulta odotettaisiin.
Click to expand...
Peesi tähän.
Click to expand...

Näin jos se on vain tuttavien lapsesta? Tuttava yleensä on mun mielestä semmoinen joka ei ole mitenkään läheinen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Mä en ymmärrä, miksi pitäisi olla erityisen kiinnostunut jonkun toisen ihmisen vauvasta.
Click to expand...

Kyllä meillä molempien vanhempien elämä pyöri meidän sisarten lasten ympärillä kun meillä ei ollut lapsia. Mistään muusta ei puhuttu.
 
Toivottavasti saat joskus kuitenkin kokea äitiyden iloa ja onnea omasi kanssa... äläkä syytä itseäsi siitä ettet rakasta jokaista pientä tai ole niin kovin kiinnostunut toisten vauvoista, vaikkakin meidän aikuisten olisi hyvä muistaa että lapsi on useimmiten syytön meidän aikuisten ongelmiin ja olisi kyllä usein vailla rakkautta edes joltakin turvalliselta aikuiselta. Ja useimmiten ne viattomat lapset sitten kärsivät un aikuiset eivät osaa puhua tunteistaan toisilleen niiden oikeilla nimillä---niinkuin nyt itse sanoit, olet kokenut tulleesi vähätellyksi ja tunnet itsesi ulkopuoliseksi---kuulostaa jo paljon järkevämmältä kuin se ettet hyväksyisi jonkun toisen vauvaa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ex-lapseton:
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Mä en ymmärrä, miksi pitäisi olla erityisen kiinnostunut jonkun toisen ihmisen vauvasta.
Click to expand...

Kyllä meillä molempien vanhempien elämä pyöri meidän sisarten lasten ympärillä kun meillä ei ollut lapsia. Mistään muusta ei puhuttu.
Click to expand...

Juuri näin. Kun ympäristö toimii tietyllä tavalla, jota itse et käsitä/toimi sen mukaan, saa niskaansa lähinnä paskaa. Varsinkin kun kyse on pienestä lapsesta. No, minusta se lapsi ei ole mitenkään sen kummempi kuin mikään muukaan ihminen - jos ei ole itse kiinnostunut, niin miksi PITÄISI esittää kiinnostunutta, miksi PITÄISI olla kiinnostunut... Miksi ympäristö asettaa sellaisia odotuksia ja oletuksia, ja sitten vetää herneet nokkaan jos ei ole itse samalla tavalla paapomassa vauvaa päivittäin niin kuin muut??
 
Alkuperäinen kirjoittaja ex-lapseton:
Alkuperäinen kirjoittaja unikuu108:
mä varmaan en menis kattoo lasta joka ei mua kiinnosta. jos joku siitä kuumottaa/loukkaantuu niin sepä on sen omassa päässä sitten se asia.
Click to expand...

Tämä ei ole v.ittuilua: onko oikeasti jonkun elämä noin helppoa? Jos miehesi sisko saa lapsen, niin miten ihmeessä pystyisit olemaan tapaamatta?
Click to expand...

noh.en ole mennyt yhdenkään ystäväni luo vartavasten vauvaa katsomaan. en kotiin tai sairaalaan. jos tsägällä nähdään jossain niin tottakai kurkkaan millanen toukka siellä on mut ei mua muiden lapset vaan kiinnosta ja must on hyvä ettei kukaan ole koskaan siitä herneitä nenäänsä vetänyt.
ei mua haittaa vauva(on omaakin lasta) jos kyläilemään menen mut en mene kattoo vauvaa.
ja meillä voi kieltäytyä myös kyläilykutsuista. tosin en kyllä odota että kukaan tulee meillekään vauvaa katsomaan.
ja en ota vittuiluna.ihan asiallinen kysymyshän toi oli.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa