en mä tiedä tarvitseeko sun nyt koittaa mennä sinne töihin.. sillon kun tuntuu että jotain pitäis tehdä niin mitä jos tekisit jotain mikä tuntuu, edes jokseenkin, hyvältä...
mäkään en voi sanoa, että sua voisin täysin ymmärtää, vaikka äskettäin menetin ihmisen omasta ydinperheestäni, hyvin pahalla tavalla.. mutta se on vaan niin eri asia menettää oma lapsi, varmasti... mutta itse jotenkin koen, että mulla on nyt oikeus tehdä just niin kuin pystyn... koitan käydä vaan lenkillä koska se auttaa, joskus harrastan jotain mitä pystyn että hetkeksi saisi ajatukset pois... älä suotta pakota itteäs johonkin mihin et pysty...
hae kaikki apu mitä on saatavilla, toivottavasti teille myös tarjotaan apua, ja paljon.. sitä on olemassa, voitte saada kriisiapua jo nyt, toivottavasti saatte??? ja onhan sinulla joku kohtalotoveri jonka seurassa saat vapaasti olla niin surullinen ja katkera kuin haluat...
ei kukaan varmaan osaa sanoa mitään... hali..
