Mä en voi tavata sisaruksiani...

[luopio]

Mulle tuli jotenkin kamalan surkea fiilis tuosta kun katsoin maikkarilta tullutta kadonneen jäljillä-ohjelmaa. Mullakin on sisaruksia, joita en ole nyt vuoteen nähnyt, enkä tule varmaan koskaan näkemäänkään. Mun vanhemmat ovat täysiä sekopäitä, ja kohtelivat mua lapsena, ja vielä aikuisenakin tosi kamalalla tavalla. Kun viimein aikuisena laitoin välit poikki heihin, en ole sen jälkeen saanut tavata nuorimpia sisaruksiani. He ovat mua 15 ja 16 vuotta nuorempia, ala-asteikäisiä vielä. Mä olen ollut valtavan helpottunut välien poikkaisemisen jälkeen, eikä mua ole ahdistanut yhtään niin paljon kuin koko tähän astisen elämäni ajan ahdisti. Olen siis kaikin puolin tyytyväinen siihen etten ole noiden hirviöiden kanssa tekemisissä. Valitettavasti se vaan tarkoittaa sitä etten voi nähdä mun sisaruksia ennen kuin he muuttavat pois vanhempiemme luota. Eivätkä he välttämättä halua sittenkään mua tavata, tiedän nimittäin että vanhempani ovat syöttäneet heidät täyteen valheita musta, ja kääntäneet koko jutun niin että mä olen se kaheli, kävinhän mä terapiassakin monta vuotta. Mutta silti, vaikka mun on, ja tulee olemaan sisaruksiani hirveä ikävä, mä en voi uhrata mun mielenterveyttäni sillä että ottaisin vanhempani takaisin elämääni, vain sisarukseni pitääkseni.

Anteeksi sekava viesti, itken tässä samalla.

 

["hannah"]

mitä sun vanhemmat sit teki, eikö ole vaarana että sama tapahtuu myös sisaruksille.. Lastensuojelu???

 

[narsistien lapsi]

saatat myös olla pikkusisaruksille sankarihahmo, jolla voi olla poissaolevanakin valtavan tärkeä merkitys. lastensuojelu voisi silti olla oikea osoite. vaikka jutusta ei sitten mitään tulisikaan, niin ainakin sisarukset tietäisivät, että olet yrittänyt.