Mä vaan oon niin kyllästynyt tähän... iso avautuminen..

[Kerpele]

Ihme että vaikutat itse kuitenkin täyspäiseltä. Mahtanut olla aika stressaavaa kasvaa tuollaisessa perheessä.
Rikosilmoitusta kehiin oikeasti, jos kerran tappamisella uhataan, vaikka tietäisitkin ettei uhkaus toteudu. Lähestymiskiellon voit ainakin hankkia ja siitä kannattaa pitää kiinni. Vihaksi pistää tuollaset ihmiset, vaikka sääliä kai pitäis. Sairashan tuo äitisi on.

En mä ihan silleen täyspäinen olekaan. Tai miten sen nyt sanois.. Paljon riittää ahdistusta ja huonommuudentunnetta, epävarmuutta ja uskoa itseensä. Paniikkikohtauksiakin ym. Mutta selviän Ja itseasiassa tällä hetkellä paremmin kuin ikinä.. Toivonkin että musta tulee isona sitten "normaali" kun olen saanut olla tarpeeksi kauan erossa noista ihmisistä. Oli kyllä ihan elämäni paras päätös.

Rikosilmoituksen yritin tehdä mutta vastaanotto oli sen verran "hälläväliä" että käännyin kannoillani.. Ehdin sanoa että "tilanne on se, että laitoin välit poikki näihin ja näihin ihmisiin ja nyt pitkän aikaa he ovat ahdistelleet minua tekstiviestein. Eilen tuli sitten tällainen uhkaus (jotain että "kannattaa varoa" ja että kamalaa jos lapset ovat näkemässä jos äidille käy jotain)..." Poliisi: "niin?" Minä: "niin, että mitähän tässä tilaneessa pitäisi tehdä?" Poliisi: "no vaihdat vaan kuule puhelinnumeron niin eipä häiritse enää". Minä: "Niin, että ei sitten muuta vai?". Poliisi: "no kuule, ei kannata tehdä mitään ilmoitusta, kun ei näitä tällasia kuitenkaan tutkita". Minä: "aha.. Niin, että mua uhkaillaan että mulle käy pahasti lasteni edessä, mutta sillä ei sitten ole mitään väliä?". "No kuule, kun meillä on näitä vähän isompiakin juttuja". En jäänyt enää siinä vaiheessa selvittelemään yhtään mitään, lähdin, ja päätin etten takaisin tuohon laitokseen astu. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun virkavallalta apua pyydän.

 

[Suzyanne]

Ihan järkyttäviä sukulaisia sinulla!!! Voimia! :hug:

 

[Kerpele]

Ja nyt nukkumaan.. Kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea ja kommentoida. :hug::hug::hug::hug::hug:

 

[IhanaValo]

:hug: Tuo kuulostaa ihan hirveältä! En oikeen osaa ees muuta sanoa ku toivottaa tsemppiä ja voimia kunnon irtiottoon, älä pidä tommoisiin mitään yhteyttä..ja se osoitteen salaus/puh.numerojen salaus, mieti niitä ihan tosissaan.

 

["huh"]

Kauheaa Voimia sinulle! Sanattomaksi vetää tuo:/ Tee kuitenkin rikosilmoitus (sen voi tehdä vaikka netissä), jotta saat aikanaan tarvittaessa helpommin lähestymiskiellon uhkailijalle. Tuossa tosin voinee täyttyä parinkin rikoksen tunnusmerkistö... Ehkä kotirauhan rikkominenkin? Ja todellakin kunnianloukkaus! Suojelet perhettäsi tekemällä sen rikosilmoituksen, aivan sama johtaako se varsinaiseen oikeusprosessiin vai ei. Asia kuitenkin kirjataan (lain mukaan niin on poliisin pakko tehdä) ja voit vaatia rangaistusta tekijälle. Muista säästää kaikki saamasii uhkailuviestit!!

Tee nyt hyvänen aika siksikin se rikosilmoitus, että jos nämä ihmiset alkavat tehtailla teistä sossuun perättömiä ilmoituksia, voitte helposti näyttää faktaa toteen,että ilmoittelijat ovat häiriköitä.

 

[tiiru]

Voimia sinulle! Tul ikylmät väreet.

 

[hyh]

Kauhea tarina, sanattomaksi tosiaan vetää Tuohan on kuin joku sairas yhteisö josta ei pääse irti millään. Sitten uhkaillaan ym. kun he ovat kokeneet niin suuren narsistisen loukkauksen kun et halua enää olla heidän alistettavanaan. Ei ole tervettä lapsillennekaan tuollaiset ihmiset. Paha saa palkkansa, usko se. Ja parasta olisi kun pääsisitte muuttamaan ihan uudelle paikkakunnalle ja aloittaisitte elämänne uudelta pohjalta ilman noita sairastuttavia ihmisiä. Voimia tarvitset!

 

[tiiru]

Narsistiselta tuo kyllä kuulostaa, itselläni vastaavanlaisia kokemuksia joista olen ikuisesti katkera, siksi jotenkin kolahti koko teksti. Tosin yhden ihmisen toimesta, tuohan kuulostaa kun sinulla niitä olisi tusina, järkyttävää!
Ja osuvasti sanottu tuo yhteisöjuttu "hyh" merkiltä, mulle tuli sama mieleen. :O
Tosi paljon voimia voimia voimia, vaikka se tuntuu että hallitsee ikuisesti :hug:

 

["vieras"]

:hug:
Tsemppiä jatkoon, toivottavasti asiat muuttuu pian parempaan päin. Kannattaa ainakin se uusi osoite laittaa salaiseksi.

Saako puhelimesta muutettua asetuksia niin, että se hylkää tietystä numerosta tulevat puhelut? Onnistuuko tuo viesteihin myös?

 

[huhhhuh]

Kuulostaa aivan kamalalta. hienoa, että oot pääsemässä irti. Vaikka kyse on sukulaisista, jos ne toimii noin, rikosilmotus kuulostaa järkevältä, ihan sama mitä poliisisetä on mieltä.

mulla on mummo, joka on häiriintynyt ja sen vuoksi mun äidillä on ollu aika helvetinmoinen lapsuus. on paljon asioita, jotka on kulkenu sukupolvelta toiselle. suvussa on ollu insestiä, jonka uhrina äiti on ollu. ja tämä vainoharhainen mummo puhelee ympäriinsä, että kuka meidän suvussa on kenenkin oman suvun miehen lapsi... ja muita aivan perättömiä juttuja. mummo on todella manipulatiivinen ihminen, puuttuu mielellään toisten asioihin ja loukkaantuu jos joku panee vastaan. meidän suvussa on puhuttu, että sitten kun se nainen kuolee, ei ketään harmita. ja ei kiinnosta mennä hautajaisiin, kun siellä on ne sen kaverit kelle se on levitelly vaikka mitä perättömyyksiä.

mun mummon etunimi ei ole kovin yleinen. kerran kuulin sairaalan käytävällä, kun kaksi hänen ikäistään naista jutteli, kuinka "XXX on taas ollu kamala, astuu toisten reviirille jne." se kuulosti ihan mun mummolta, vaikka varma en tietty voi olla. mua itketti ja nolotti, että mulla on sellanen mummo.

mä olen siis tuon häröilyn kohdannut lähinnä siinä, että äiti oli aivan masentunut meidän ollessa lapsi. nyt aikuisena aloitin psykoterapian ja otin äitin kanssa puheeksi monet kummalliset asiat. nyt "ymmärrän" äitiä, miksi se löi meitä ja että se arvottomuuden tunne menee meidän suvussa monessa sukupolvessa ja siksi äiti meitäkin lyttäsi. äiti aina meidän hakkaamisen jälkeen itki, että "ei voi sille mitään, että se lyö koska sitäkin lyötiin ja tekin tuutte lyömään teidän lapsia". mun mummo on se sairas ihminen, uskon ettei äiti oikeesti halunnu meille pahaa, se ei vaan osannu päästä irti.

mä inhoan niitä luonteenpiirteitä ja etenkin taipumusta negatiiviseen ajatteluun, jotka on äitiltä ja etenkin mummolta peräisin. toisaalta oon jutellu myös mummon kanssa sen perheestä ja aika rankkaa ollu silläkin. se auttaa ymmärtämään asioita, mutta ei tietty hyväksymään.

mun mielestä onkin tärkeetä saada tollasissa se sukupolvien ketju katki. voi kuinka mä voisin varjella omat lapseni! mun äiti on myöntänyt, että sen ois pitäny hakea apua sillon kun se oli nuori. ehkä me lapset oltais säästytty monelta. Terapia on tehny mulle todella hyvää ja varmasti oon lapselleni vähän parempi äiti sen takia. Ja mun terapian ja meidän keskustelujen seurauksena äiti on todella muuttunut myös. Mä otin jotain neljä tonnia opintolainaa terapian takia, ja joka ikinen euro on ollu sen arvosta.

 

["vieras"]

Järkyttävää luettavaa Puhelinnumeron ja osoitteen salaiseksi laittaminen ei kyllä ole mitään vallan tai periksi antamista, vaan ihan tervettä itsesi ja perheesi suojelua. Ota vaikka prepaid-liittymä niin eivät varmasti saa vahingossakaan numeroasi selville. Muista että se ei ole periksi antamista! Minäkin sairastan vakavaa masennusta ja mun äiti on myös ollut mun nuoruuden ajan ihan hirviö. Ja alkoholisti oli ja juo vielä tänäkin päivänä. Todella dominoiva, määräilevä ja vielä hemmetin ilkeä ihminen. Repäisin itseni irti hänen vallastaan ja nyt oon ollut puolisen vuotta pitämättä mitään yhteyttä. Nään kuitenkin joka ikinen yö ihan hirveitä, ahdistavia painajaisia äidistä, viimeksi tänä aamuna heräsin omaan itkuuni, eikä siitä itkusta meinannut tulla loppua ollenkaan. Joten voin hyvin kuvitella miltä sinusta tuntuu. Voimia sulle, ihan todella toivon sydämeni pohjasta kaikkea hyvää sulle ja perheellesi. Ota niinsanotusti ero sukulaisistasi, ja tarvittaessa hae sitä lähestymiskieltoa. :hug:

 

["severi"]

Kamalaa! Itse olisin laittanut välit lopullisesti poikki jo ajat sitten, mutta on ymmärrettävää, ettet ole kyennyt tekemään sitä koska sinua on lapsesta asti kohdeltu törkeän huonosti.

En tiedä selviääkö tuosta koskaan, mutta toivottavasti ajan kanssa kasvat vahvaksi, etkä enää suostu alistumaan kenellekään. Konkteettisia keinoja kiusaamisen lopettamiseen ovat totaalinen kieltäytyminen kaikesta yhteydenpidosta ja tarvittaessa lähestymiskielto.

 

["Lilli"]

Rikosilmoitus heti aamulla. Netin kautta on varmasti helpompi tuon laitoksella käynnin masentavan lopputuleman jälkeen. Eihän niitä lähestymiskieltojakaan kukaan valvo, mutta ainakin turvaat selustan, jos keksivät lastensuojelulle alkaa tarinoimaan. Ja uudella paikkakunnalla kannattaa kokeilla uudestaan poliisilla käyntiä (miehesi tai muun tukihenkilön kanssa), jos häiriköinti vielä jatkuu. Vaikka poliisilla onkin resurssit tiukilla, ei tuollaista väheksyntää voi silti hyväksyä.

Varmista myös, että olet kieltänyt sukulaisiasi pitämästä yhteyttä (kotirauhan rikkominen).

Vanhoista kuvioista irtautuminen näyttää olevan hyvällä mallilla. Kyllä lapsille saa joskus ärähtääkin, kun vaan vastaavasti sitten hellitellään muina aikoina. Ei se sinusta tee äitiäsi, ja vaikka joitain tapoja äidiltäsi jäisikin, et silti ole äitisi. Onnea ja voimia matkantekoon!

 

[N.o]

Mun mielestä sun kannattas ihan oikeasti ottaa poliisit ja kaikki muut avuksesi...ihan kauheata tuommonen

 

[Karju]

En ole yllättyny tosta poliisin toiminnasta yhtään. Itsellekin on oltu lähes yhtä välinpitämättömiä, vaikka uhkailu oli kohdistunu minun lapsiin. Kuulemma on tässä isompiakin keissejä tutkittavana :-D

Ja mitään ei tehdä, ennenkuin oikeesti jotain tapahtuu.

 

[Kerpele]

Kauhea tarina, sanattomaksi tosiaan vetää Tuohan on kuin joku sairas yhteisö josta ei pääse irti millään. Sitten uhkaillaan ym. kun he ovat kokeneet niin suuren narsistisen loukkauksen kun et halua enää olla heidän alistettavanaan. Ei ole tervettä lapsillennekaan tuollaiset ihmiset. Paha saa palkkansa, usko se. Ja parasta olisi kun pääsisitte muuttamaan ihan uudelle paikkakunnalle ja aloittaisitte elämänne uudelta pohjalta ilman noita sairastuttavia ihmisiä. Voimia tarvitset!

Joo, itseasiassa jäin ihan suu auki kun luin jostain ööm.. no siis tämmösen lahkolaisuuden (onkohan se nyt oikea sana) tunnusmerkistöstä. Tavallaan se huojensi mutta toisaalta taas järkytti..

No, oikeastaan mua järkyttää joka kerta kun kerron ääneen näistä asioista ja näen ihmisten reaktioita. Tulee omituinen tunne, tavallaan helpottava, että se elämä on ihan oikeasti ollut niinkin epänormaalia(?), ja että mä en oikeasti olekaan se outo ja sairas (kuten olen oppinut..) vaan ne. Ja sitten tulee vähän epätodellinen olo, voiko olla tottakaan ettei jokainen ole elänyt samaa?

Lapsenakin uskoin että kaikkia lapsia lyödään kotona, mutta kun sitä ei saa kertoa ääneen, niin siksi kaikki väittivät ettei heitä lyödä.

 

["Mari"]

Sinulla on ollut ihan järkyttävä lapsuus ja nuoruus ja toivon sydämestäni, että saat apua itsellesi. Kai käyt jossain terapiassa? Se varmastikin olisi sinulle hyväksi. Ihanaa kuitenkin on se kuinka olet uskaltanut ottaa ensi askeleen kohti terveenpää elämää jättämällä nuo ihmiset omaan arvoonsa. Muuttakaa tosiaan pois ja vaihda ihmeessä puhelinnumerot salaisiksi ja samalla teette päätöksen ettette koskaan enää anna noiden sekopäiden sotkea elämäänne. Sinun tehtäväsi on suojella perhettäsi ja sen onneksi oletkin tehnyt.

Peskää kätennen totaalisesti ja lopullisesti noista sekopäistä ja yrittäkää alkaa nauttia elämästä, kyllä se aurinko vielä paistaa kaikesta huolimatta, halaus sinulle ja paljon voimia

 

["ninni"]

Menee taas huomiselle ennen kuin saan kaikki ahdistavat ajatukset pois päästäni... Siksi teki vaan niin kovasti mieli avautua.. Onneksi tämän puolentoista vuoden jälkeen osaan jo paljon nopeammin "palautua" noista viesteistä ym. mitä tulee, ja huomenna on jo varmasti parempi olla.

Mutta jotenkin vaan turhauttaa.. Mä en voisi kuvitella jääväni roikkumaan, vainoamaan, uhkailemaan ihmistä joka sanoo ettei halua olla mun kanssani tekemisissä, oli se kuka tahansa. Ja nämä jatkavat ja jatkavat ja jatkavat ja jatkavat. Enkä siis reagoi mitenkään koskaan viesteihin tai mihinkään, en ole kirjoittanut tai sanonut sanaakaan näille ihmisille mikä provosoisi heitä jatkamaan..

mun anoppi on sellanen että soittelee (viimeks 8 kertaa) niin kauan kunnes vastaan.ahdistava,rasittava,kaikinpuolin ällöttävä ihminen.utelee ja tungettelee.en halua olla missään tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa,lapsien takia olen sen verran tekemisissä kun on pakko.

 

[Kerpele]

[QUOTE="Mari";23791639]Sinulla on ollut ihan järkyttävä lapsuus ja nuoruus ja toivon sydämestäni, että saat apua itsellesi. Kai käyt jossain terapiassa? Se varmastikin olisi sinulle hyväksi. Ihanaa kuitenkin on se kuinka olet uskaltanut ottaa ensi askeleen kohti terveenpää elämää jättämällä nuo ihmiset omaan arvoonsa. Muuttakaa tosiaan pois ja vaihda ihmeessä puhelinnumerot salaisiksi ja samalla teette päätöksen ettette koskaan enää anna noiden sekopäiden sotkea elämäänne. Sinun tehtäväsi on suojella perhettäsi ja sen onneksi oletkin tehnyt.

Peskää kätennen totaalisesti ja lopullisesti noista sekopäistä ja yrittäkää alkaa nauttia elämästä, kyllä se aurinko vielä paistaa kaikesta huolimatta, halaus sinulle ja paljon voimia [/QUOTE]

En käy terapiassa. Kävin hetken aikaa psykiatrisen sairaanhoitajan pakeilla.. Oli aivan ihana ihminen. Mutta hän tuli siihen tulokseen että hänen ammattitaitonsa ei riitä minun ongelmiini.. Lähetti avohoidon puolelle, kävin siellä kaksi tai kolme kertaa, jona aikana terapeutti vaihtui joka kerta, ja taas seuraavalla kerralla olisi ollut uusi.. Olisin siis joutunut aloittamaan taas uudestaan alusta enkä tiedä kuinka monta kertaa ennen kuin oikeasti asia olisi edennyt mihinkään. En jaksanut enää mennä ja koska tosiaan myös tämä psyk. sairaanhoitaja oli sitä mieltä että minun omat kykyni järkeillä, ja "hoitaa itseäni" oli niin hyvä ettei hänen ammattitaidollaan paremmin voinut enää hoitaa, niin tulin siihen tulokseen että aloitan vaikkapa sen suositellun psykoterapian sitten jossain vaiheessa.

En muutenkaan lähtisi luottamaan että voimavarani riittäisivät kahden pienen lapsen äitinä olemiseen ja samalla tuohon psykoterapiaan. Etenkään kun haluaisin ainakin aluksi yrittää ilman lääkitystä. En jotenkin usko lääkkeisiin, ja haluaisin ehdottomasti olla turtumaton ja valpas kun lähden kaivamaan tuota haavaa. Tietysti jos se ajaa minut synkkyyteen niin olen sitten valmis ottamaan vastaan sitä lääkkeellistäkin apua.

Mutta siis, pärjään tällä hetkellä kyllä. Paremmin varmaan kuin vuosiin. Ja tiedostan kyllä tilanteeni. Haen apua jos huomaan että tilanne huononee Eli ei silleen mitään hätää.

 

[Kerpele]

Kuulostaa aivan kamalalta. hienoa, että oot pääsemässä irti. Vaikka kyse on sukulaisista, jos ne toimii noin, rikosilmotus kuulostaa järkevältä, ihan sama mitä poliisisetä on mieltä.

mulla on mummo, joka on häiriintynyt ja sen vuoksi mun äidillä on ollu aika helvetinmoinen lapsuus. on paljon asioita, jotka on kulkenu sukupolvelta toiselle. suvussa on ollu insestiä, jonka uhrina äiti on ollu. ja tämä vainoharhainen mummo puhelee ympäriinsä, että kuka meidän suvussa on kenenkin oman suvun miehen lapsi... ja muita aivan perättömiä juttuja. mummo on todella manipulatiivinen ihminen, puuttuu mielellään toisten asioihin ja loukkaantuu jos joku panee vastaan. meidän suvussa on puhuttu, että sitten kun se nainen kuolee, ei ketään harmita. ja ei kiinnosta mennä hautajaisiin, kun siellä on ne sen kaverit kelle se on levitelly vaikka mitä perättömyyksiä.

mun mummon etunimi ei ole kovin yleinen. kerran kuulin sairaalan käytävällä, kun kaksi hänen ikäistään naista jutteli, kuinka "XXX on taas ollu kamala, astuu toisten reviirille jne." se kuulosti ihan mun mummolta, vaikka varma en tietty voi olla. mua itketti ja nolotti, että mulla on sellanen mummo.

mä olen siis tuon häröilyn kohdannut lähinnä siinä, että äiti oli aivan masentunut meidän ollessa lapsi. nyt aikuisena aloitin psykoterapian ja otin äitin kanssa puheeksi monet kummalliset asiat. nyt "ymmärrän" äitiä, miksi se löi meitä ja että se arvottomuuden tunne menee meidän suvussa monessa sukupolvessa ja siksi äiti meitäkin lyttäsi. äiti aina meidän hakkaamisen jälkeen itki, että "ei voi sille mitään, että se lyö koska sitäkin lyötiin ja tekin tuutte lyömään teidän lapsia". mun mummo on se sairas ihminen, uskon ettei äiti oikeesti halunnu meille pahaa, se ei vaan osannu päästä irti.

mä inhoan niitä luonteenpiirteitä ja etenkin taipumusta negatiiviseen ajatteluun, jotka on äitiltä ja etenkin mummolta peräisin. toisaalta oon jutellu myös mummon kanssa sen perheestä ja aika rankkaa ollu silläkin. se auttaa ymmärtämään asioita, mutta ei tietty hyväksymään.

mun mielestä onkin tärkeetä saada tollasissa se sukupolvien ketju katki. voi kuinka mä voisin varjella omat lapseni! mun äiti on myöntänyt, että sen ois pitäny hakea apua sillon kun se oli nuori. ehkä me lapset oltais säästytty monelta. Terapia on tehny mulle todella hyvää ja varmasti oon lapselleni vähän parempi äiti sen takia. Ja mun terapian ja meidän keskustelujen seurauksena äiti on todella muuttunut myös. Mä otin jotain neljä tonnia opintolainaa terapian takia, ja joka ikinen euro on ollu sen arvosta.

Tää kuulostaa tosi lohduttavalta Ja ihanalta! Ihanaa että olet saanut oikeasti "paineen helpottamaan"... Minä siis kuvailisin tätä sisäistä ahdistusta sellaiseksi(kin).

 

[chef]

Aikamoista.

Mä kyllä sinuna ihan ehdottomasti vaihtaisin puhelinnumeron salaiseksi ja muuton yhteydessä myös osoitteen. Ja itseasiassa olenkin tehnyt näin. Mulla niskassa ei ollut suku, vaan vain eräs yksittäinen tapaus.

Nyt kälpit sinne asemalle uudestaan. Ja teet sen ilmon, halusi ne poliisit tai ei.

Mä kerroin poliisille tämän erään tapauksen kertoneen kolmannelle osapuolelle näin: "Jos Chef kävelee mua pimeällä kujalla vastaan, sen lapsella ei ole enää sen jälkeen äitiä". Ja tämä johti lopulta siihen, että syyttäjä nosti syytteen laittomasta uhkauksesta ja käräjillä tavattiin. Vastapuoli todettiin syylliseksi ja hän sai tuomion. Lisäksi minä sain korvaukset henkisestä helvetistä ja voin kertoa, että tuntui hyvältä!

Jutussa oli muutakin, eli syytekohtia oli enempikin ja kaikista napsahti syyte ja tuomio. Mutta pointti siis on se, että TEE se ilmo. Vaikka väkisin.

 

["vieras"]

Tuntuu käsittämättömältä, että joku on oikeasti kokenut tuollaista ja vielä edelleen. Vaikutat kuitenkin siltä, että selviät
Toivottavasti pääset eroon ikävistä ihmisistä elämässäsi ja löydät sellaisia voimavaroja elämääsi, että jaksat elää omaa elämää tyytyväisenä ja peloitta. Voit myös ajatella että kokemukset ovat tehneet sinusta omalla tavallaan vahvemman ihmisen. Vaikka itsekin kovia kokeneena, niin olisin voinut elää ilman kyseisiä kokemuksia.

 

[Kerpele]

[QUOTE="vieras";23790510]Järkyttävää luettavaa Puhelinnumeron ja osoitteen salaiseksi laittaminen ei kyllä ole mitään vallan tai periksi antamista, vaan ihan tervettä itsesi ja perheesi suojelua. Ota vaikka prepaid-liittymä niin eivät varmasti saa vahingossakaan numeroasi selville. Muista että se ei ole periksi antamista! Minäkin sairastan vakavaa masennusta ja mun äiti on myös ollut mun nuoruuden ajan ihan hirviö. Ja alkoholisti oli ja juo vielä tänäkin päivänä. Todella dominoiva, määräilevä ja vielä hemmetin ilkeä ihminen. Repäisin itseni irti hänen vallastaan ja nyt oon ollut puolisen vuotta pitämättä mitään yhteyttä. Nään kuitenkin joka ikinen yö ihan hirveitä, ahdistavia painajaisia äidistä, viimeksi tänä aamuna heräsin omaan itkuuni, eikä siitä itkusta meinannut tulla loppua ollenkaan. Joten voin hyvin kuvitella miltä sinusta tuntuu. Voimia sulle, ihan todella toivon sydämeni pohjasta kaikkea hyvää sulle ja perheellesi. Ota niinsanotusti ero sukulaisistasi, ja tarvittaessa hae sitä lähestymiskieltoa. :hug:[/QUOTE]

:'( Tulee niin paha mieli sun puolesta..

Ja kaikkien muidenkin puolesta jotka on joutuneet tähän samaan.. Jos mä voisin niin ottaisin elämänhelpotushileitä ja ripottelisin niitä kaikkien päälle kellä on vaikeeta

Mä näen paljon unia joissa mua ja mun perhettä jahdataan. Koskaan meitä ei saada kiinni mutta se pakeneminen vaan jatkuu ja jatkuu, se ei lopu koskaan. Ikinä ei päästä turvaan. Oon jotenkin selittänyt nää tuolla menneisyydellä..

 

[Kerpele]

Aikamoista.

Mä kyllä sinuna ihan ehdottomasti vaihtaisin puhelinnumeron salaiseksi ja muuton yhteydessä myös osoitteen. Ja itseasiassa olenkin tehnyt näin. Mulla niskassa ei ollut suku, vaan vain eräs yksittäinen tapaus.

Nyt kälpit sinne asemalle uudestaan. Ja teet sen ilmon, halusi ne poliisit tai ei.

Mä kerroin poliisille tämän erään tapauksen kertoneen kolmannelle osapuolelle näin: "Jos Chef kävelee mua pimeällä kujalla vastaan, sen lapsella ei ole enää sen jälkeen äitiä". Ja tämä johti lopulta siihen, että syyttäjä nosti syytteen laittomasta uhkauksesta ja käräjillä tavattiin. Vastapuoli todettiin syylliseksi ja hän sai tuomion. Lisäksi minä sain korvaukset henkisestä helvetistä ja voin kertoa, että tuntui hyvältä!

Jutussa oli muutakin, eli syytekohtia oli enempikin ja kaikista napsahti syyte ja tuomio. Mutta pointti siis on se, että TEE se ilmo. Vaikka väkisin.

Vau Siistiä kuulla että olet ihan oikeasti saanut oikeutta!

 

[Wc Ankka]

Mun äiti oli ihan samanlainen ja sai sukunsa säestämään myös kuinka paha lapsi olin. Äitiä tapasin viimeisen kerran kun esikoinen oli 5kk, sen jälkeen sain tarpeekseni ja jätin yhteydenpidon. Äiti soitti vielä kertaalleen vaihteeksi kännissä kertoakseen kuinka rakastaa lapsistaan vain vanhinta tytärtään, mun isosiskoa(joka myös on katkaissut välit äidin temppujen takia aikoja sitten), ja se sitten riitti mulle. Tulisi pitkä tarina jos kertoisin kaiken mitä se narsistimamma on meille tehnyt...mutta ei siitä sen enempää.
Täytyy sanoa että sairaalta kuulostaa, siis todella sairaalta, käsittämättömältä. Hyvä että muutatte, suosittelen kyllä tosiaan sitä salaisen numeronkin hankkimista...ja jos noita tappouhkausviestejä on tallessa niin pidä, tarvittaessa yhteys poliisiin.

Ja mitä tulee tuohon itsensä tarkkailemiseen äitinä, tuttua on :hug: Sitä yrittää kaikkensa ettei vahingossakaan jatkaisi sitä kotoa tullutta mallia! Sairastuin myös esikoisen synnyttyä, dg oli vakava masennus ja posttraumaattinen stressireaktio - omasta lapsuudesta johtuen, ja olin jo tuossa vaiheessa 29 :O
Ihmiset osaavat olla niin julmia...