mä en ymmärrä miestä

[turhis]

me asutaan malla.. tai no me muutettiin pakosta tänne koska miehen mukaan se on ainoa keino jolla me voidaan asua yhdessä. Hänellä on niin paljon painavia syitä miksei voi muuttaa.

No mä ajattelin että kait se on sitten kokeiltava ja täällä palstallakin hakukuttiin epäkelvoksi äidiksi jos en muuta kun lapsilla on oikeus olla isänsä kanssa joka päivä eikä vaan viikonloppuisin ja kerran viikolla.

Noh fakta on vaan se etten ole sopeutunut tänne eikä myöskään vanhin lapsi, kuopus on vielä liian pieni jotta voisi kokea mitään sopeutumis vaikeuksia vaikka kyllä hänkin kysyy usein koska mennään takaisin "sinne kotiin, mennäänkö jo mummalle". Lapsilla on todella läheinen suhde minun vanhempiini joten kaipuu on ollut kova.

Tänne kait me nyt kuitenkin jäädään asumaan vaikka mä olen ollut työtön siitä asti kun tänne muutimme kun ei vaan oman alan töitä ole täällä tai missään suht inhimillisen välimatkan päässä.

Mies valittaa työttömyydestäni vaikka myöntää kyllä sen ettei töitä täällä kovinkaan ole. Itse olen pohtinut alanvaihtoa mutta mies ei sitäkään tue eikä sitä tunnu kiinnostavan pätkääkään mun asiat.

Jotenkin on ihan tyhjä olo... Jotenkin odotin enemmän henkistä tukea mieheltä tässä...

nojoo tämä oli nyt tällainen turha purkaus vain

 

["Vieras"]

Miehet ajattelee vaan itteensä.

 

[Morrigan]

Nyt olet kokeillut tuotakin ja voit tehda paatoksesi kokemuksen pohjalta.

 

[ruutiukko]

[QUOTE="Vieras";27829289]Miehet ajattelee vaan itteensä.[/QUOTE]

oiskohan tuo aivan nuin?

 

[vbb]

Entäpä alapääkarvoitus?

 

[ap.]

Entäpä alapääkarvoitus?

Siis mitä? miten se liittyy tähän vai tuliko vahingossa väärään ketjuun?

 

["vieras"]

Miehenvaihto olisi hyvä ajatus.

 

[astrolabe]

Mieheni onneksi otti sen kannan, että minä olen tarpeeksi yrittänyt ja kun en sopeudu niin lähdetään yhdessä pois täältä.

 

["juu"]

Muutin takaisin kotiin. JOnkin kuukauden kuluttua mies jätti minut. Ei saanut minusta sitä, joka tekee kaiken hänen halujensa mukaan. Ja todellakin monet järkisyytkin olivat sen puolesta, että juuri mies olisi voinut muuttaa, esimerkiksi työ samalla paikkakunnalla jne.


Ei rakastanut tarpeeksi minua. Rakasti omaa itsenäistä ja yksinäistä elämäänsä. Siellä nyt yksin sitten on.

Minä sentää yritin, hän ei edes yrittänyt.

 

[astrolabe]

[QUOTE="juu";27829460]Muutin takaisin kotiin. JOnkin kuukauden kuluttua mies jätti minut. Ei saanut minusta sitä, joka tekee kaiken hänen halujensa mukaan. Ja todellakin monet järkisyytkin olivat sen puolesta, että juuri mies olisi voinut muuttaa, esimerkiksi työ samalla paikkakunnalla jne.


Ei rakastanut tarpeeksi minua. Rakasti omaa itsenäistä ja yksinäistä elämäänsä. Siellä nyt yksin sitten on.

Minä sentää yritin, hän ei edes yrittänyt.[/QUOTE]

Voimia!

 

["Viima"]

Kui kauan olette asuneet siel? Käytkö kerhois harrastuksis tms. Tunnetko sielt ketään. Me Ollaan asuttu tääl korves kuus vuotta ja no joo onhan mulla tääl kavereita mut jos jokin muu ratkadu tulee eteen lähivuodina niin en jää kaipaamasn. Mut toisaalta tääl on muutamia hyviä ihmisiä joita jäisin kaipaamaan ja on tää ihan hyvä psikka afua mut aikaa ottaa päästä mukaan ja löytää ystäviä. Ja he eivät todellakaantule ovelle koputtamaan.

 

[ap.]

[QUOTE="juu";27829460]Muutin takaisin kotiin. JOnkin kuukauden kuluttua mies jätti minut. Ei saanut minusta sitä, joka tekee kaiken hänen halujensa mukaan. Ja todellakin monet järkisyytkin olivat sen puolesta, että juuri mies olisi voinut muuttaa, esimerkiksi työ samalla paikkakunnalla jne.


Ei rakastanut tarpeeksi minua. Rakasti omaa itsenäistä ja yksinäistä elämäänsä. Siellä nyt yksin sitten on.

Minä sentää yritin, hän ei edes yrittänyt.[/QUOTE]

sitä mä pelkään että mies rakastaa kaikkea
muuta (sukuaan, työtään, kavereitaan, metsästystä)enemmän kun minua.

 

[ap.]

[QUOTE="Viima";27829494]Kui kauan olette asuneet siel? Käytkö kerhois harrastuksis tms. Tunnetko sielt ketään. Me Ollaan asuttu tääl korves kuus vuotta ja no joo onhan mulla tääl kavereita mut jos jokin muu ratkadu tulee eteen lähivuodina niin en jää kaipaamasn. Mut toisaalta tääl on muutamia hyviä ihmisiä joita jäisin kaipaamaan ja on tää ihan hyvä psikka afua mut aikaa ottaa päästä mukaan ja löytää ystäviä. Ja he eivät todellakaantule ovelle koputtamaan.[/QUOTE]

pian 2-vuotta. Ei täällä oikein ole muita kun miehen sukulaisia.
Harrastuksia ei ole ei mulla olis mahdollisuutta harrastaa kun ei ole ketään
hoitajaa lapsille ja mies se nyt ramppaa metsällä omissa homissa aina kun ei ole töissä.
Yhden kurssin kävin kansanopistossa syksyllä.
se on tää ympäristö joka masentaa ja läheisten kaipuu.
Mä vaan tartten sitä kaupungin elämää ympärilleni. Vaikka mä en hirveän sosiaalinen olekaan.

 

[astrolabe]

Aapee, jos oma mielenterveys on uhattuna niin sitten on vaan otettava se riski, että mieskin jättää. Päätös on varmasti vaikea, mutta meillä on vain yksi elämä. Itse en koe voivani kulttuurierojen ja kaupunginkaipuun takia sopeutua asumaan nykyisellä paikkakunnalla. Ei vain onnistu.

Ja kaipa mieskin sitten voi kompromissia tehdä; säilyttää metsästysseuran jäsenyyden ja tavata kavereita metsästyksen lomassa yms.?

 

["..."]

Mieheni onneksi otti sen kannan, että minä olen tarpeeksi yrittänyt ja kun en sopeudu niin lähdetään yhdessä pois täältä.

Vastahan sä sinne muutit?!

 

[ap.]

Aapee, jos oma mielenterveys on uhattuna niin sitten on vaan otettava se riski, että mieskin jättää. Päätös on varmasti vaikea, mutta meillä on vain yksi elämä. Itse en koe voivani kulttuurierojen ja kaupunginkaipuun takia sopeutua asumaan nykyisellä paikkakunnalla. Ei vain onnistu.

Ja kaipa mieskin sitten voi kompromissia tehdä; säilyttää metsästysseuran jäsenyyden ja tavata kavereita metsästyksen lomassa yms.?

Varmaan se metsästyksen ja kavereiden osalta onnistuisi noin. Mietin vain mitenköhän talon käy? Ostaakohan kukaan ison uuden omakotitalon jostain täältä missä ei ole juuri mitään. Voi ehkä olla aika huono ajankohta myydä talo varsinkin kun sijainti on mitä on ja tää lama aika. Saiskohan talosta edes niinkään paljon että sillä saisi lainat pois maksettua.

Sitten on sekin että miehen vanhemmat olettavat miehen jatkavan maanviljellystä kun miehen isä jää parin vuoden kuluttua eläkkeelle. Sitä en oikein ole saanut selkoa mitä mies itse ajattelee tuosta, pitääkö sitä hyvänä asiana vaiko pakko juttuna...

Vaikeita juttuja nämä on varsinkin kun ei ihan haluaisi ensisijaisesti erota ja heittää hukkaan kaikki yhteiset 7-vuotta.

 

[LisaMarie]

Ostaakohan kukaan ison uuden omakotitalon jostain täältä missä ei ole juuri mitään.
Sitten on sekin että miehen vanhemmat olettavat miehen jatkavan maanviljellystä kun miehen isä jää parin vuoden kuluttua eläkkeelle. Sitä en oikein ole saanut selkoa mitä mies itse ajattelee tuosta, pitääkö sitä hyvänä asiana vaiko pakko juttuna...

Vaikeita juttuja nämä on varsinkin kun ei ihan haluaisi ensisijaisesti erota ja heittää hukkaan kaikki yhteiset 7-vuotta.

Ihmisiä, jotka haluaa muuttaa maalle löytyy aina.

Mutta isoin ongelma tässä nyt mun mielestä on toi mahdollinen tuleva sukupolvenvaihdos. Jos mies on jo asunu kaupungissa ja halunnu takas maalle, se nyt aivan varmasti kertoo siitä, että se mies ei sopeudu sinne kaupunkiin -sillä on siellä yhtä paha olla kun sulla maalla- ja lisäksi se luultavasti tosiaan sunnittelee sitä sukupolvenvaihdosta. Nyt poitäis kyllä puhua sen miehen kanssa siitä, mitä se aikoo ja haluaa.
Sinä et voi pakottaa miestä muuttamaan kaupunkiin -esim. mun mies oikeasti sairastuis vakavasti henkisesti jos joutuis muuttamaan kaupunukiin- mutta myöskään miehesi ei voi pakottaa sinua asumaan maalla. Jos ette voi löytää asuinympäristöä jiossa kumpikin voi hyvin ettekä löydä sopivaa kompromissai (esim. kaksi asuntoa) niin sitten pitää ymmärtää, että ne 7 vuotta ei ole menneet hukkaan vaan te nyt vaan olette tarvinneet ne oppiaksenne itsestänne sen, että ette voi asua missä tahansa ja kummpani pitää valita sen mukaan, että se voi asua samassa ympäristössä jossa sinä haluat asua.

 

["Lähettäjä"]

Me muutimme joitain vuosia sitten maalle juurikin sillä ajatuksella, että kyllä sieltä pois pääsee, mutta kokeilematta ei voi tietää toimiiko homma. Juurikin puolison puolesta vähän pelkäsin, että mitenkähän käy. Onneksi vaimo on sittemmin saanut todella paljon uusia ystäviä. Se on kuitenkin edellyttänyt häneltä omaa aktiivisuutta. Ihimisiä tapaa helposti mm. koirien kanssa, lasten ja vanhempien yhteisissä kerhoissa ja urheiluharrastuksen kautta.

Veikkaan, että ap olisi yhtä turhautunut, jos olisivat muuttaneet toiseen kapunkiin. Ei sieltä kerrostalostakaan kukaan tule kotoa hakemaan. Tuo on ihan tavallinen tilanne, että viimeistään paikkakuntaa vaihdettaessa on mentävä sosiaalisesti oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Jos kukin katselee ympärilleen, niin voi huomata, että aika monella kaupunkilaisellakin ne laajemmat sosiaaliset verkostot koostuvat pääasiassa "vain" lapsena ja opiskeluaikoina ns. ilmaiseksi saaduista kavereista. Sehän riittää, ei siinä mitään. Uudessa ympäristössä itsensä on kuitenkin laitettava likoon, oli se ympäristö sitten maalla, kaupungissa tai vaikka toisessa maassa.

Edellä kirjoitetusta huolimatta ap:n ongelma ei ole elinympäristö, koska missä tahansa ympäristössä ongelma olisi sama. Maalla ap onneton, kaupungissa mies onneton. Jos tätä klikkiä ei tietoisesti korjaa, niin se on sitten soronoo suhteelle. Saattaa se mieskin joustaa metsähommistaan, kun tajuaa, että nyt tuo on ihan oikeasti lähdössä, eikä vain uhkaile. Vastavuoroisesti tuo "täällä ei ole mitään harrastuksia" vaatii selvästi vähän raikkaampaa katsantokantaa ap:lta, eli miten määrittelee harrastuksen.

Tsemiä vaan.

 

["..."]

[QUOTE="Lähettäjä";27832523]Me muutimme joitain vuosia sitten maalle juurikin sillä ajatuksella, että kyllä sieltä pois pääsee, mutta kokeilematta ei voi tietää toimiiko homma. Juurikin puolison puolesta vähän pelkäsin, että mitenkähän käy. Onneksi vaimo on sittemmin saanut todella paljon uusia ystäviä. Se on kuitenkin edellyttänyt häneltä omaa aktiivisuutta. Ihimisiä tapaa helposti mm. koirien kanssa, lasten ja vanhempien yhteisissä kerhoissa ja urheiluharrastuksen kautta.

Veikkaan, että ap olisi yhtä turhautunut, jos olisivat muuttaneet toiseen kapunkiin. Ei sieltä kerrostalostakaan kukaan tule kotoa hakemaan. Tuo on ihan tavallinen tilanne, että viimeistään paikkakuntaa vaihdettaessa on mentävä sosiaalisesti oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Jos kukin katselee ympärilleen, niin voi huomata, että aika monella kaupunkilaisellakin ne laajemmat sosiaaliset verkostot koostuvat pääasiassa "vain" lapsena ja opiskeluaikoina ns. ilmaiseksi saaduista kavereista. Sehän riittää, ei siinä mitään. Uudessa ympäristössä itsensä on kuitenkin laitettava likoon, oli se ympäristö sitten maalla, kaupungissa tai vaikka toisessa maassa.

Edellä kirjoitetusta huolimatta ap:n ongelma ei ole elinympäristö, koska missä tahansa ympäristössä ongelma olisi sama. Maalla ap onneton, kaupungissa mies onneton. Jos tätä klikkiä ei tietoisesti korjaa, niin se on sitten soronoo suhteelle. Saattaa se mieskin joustaa metsähommistaan, kun tajuaa, että nyt tuo on ihan oikeasti lähdössä, eikä vain uhkaile. Vastavuoroisesti tuo "täällä ei ole mitään harrastuksia" vaatii selvästi vähän raikkaampaa katsantokantaa ap:lta, eli miten määrittelee harrastuksen.

Tsemiä vaan.[/QUOTE]

Hyvä kirjoitus! Ihan just näin.

 

[ap.]

No sanotaanko sitten näin että mä tarvitsen niitä mun läheisiäni ympärilleni esim vanhempani, sukulaiseni, sisarukset ja pari hyvää ystävää.

Kyllä mä olen täällä tutustunut ihmisiin mutta ei ne korvaa niitä läheisiä ja sehän kestää vuosia vuosia että tulee niin läheiseksi jonkun uuden tuttavuuden kanssa että sen kanssa vois oikeasti jakaa lähes kaiken. Sellaisia ihmisiä mä nyt kaipaan.. En mitään hyvää päivää onpas kaunis ilma tänään tuttavia...

 

[ap.]

Ja siis mies ei ole koskaan asunut kaupungissa. Meillä on ennen ollut tuollainen 2 kotia järjestelmä.

 

[astrolabe]

En itse kaipaa kaupungista sosiaalisia suhteita mitenkään järisyttävissä määrin. Parhaat ystäväni asuvat kaukomailla yhtä lukuunottamatta (ja laitetaan tähän nyt sitten Datalle sellanen, että sie se oot min toinen puolikas <3 ).

Haluan kaupunkiin, koska lapsilla on siellä tekemistä ja harrastuksia laajemmin. Peräkylän palveluttomalla lähiöalueella rivarissa ei ole latuja likellä, ei pulkkamäkeä, ei pääse treeneihin, ei kerhoihin. Päivät menee kotona ja sitten sitä masentuu. Lapset pääsevät siis aktiivisesti kodin ulkopuolelle, kuten on koululaisille sopivaakin! Itsekin voikäydä paikoissa, eikä nyhjätä vain kotona ja kirjastoautojen aikatauluista ei riipu kirjojen saatavuus. Työpaikkaa voi vaihtaa, koska niitä on tarjolla. Elämää!!! Sitä mie ksupungista haluan!

 

[LisaMarie]

No sanotaanko sitten näin että mä tarvitsen niitä mun läheisiäni ympärilleni esim vanhempani, sukulaiseni, sisarukset ja pari hyvää ystävää.

No sillä miehellä on ihan sama tilanne! Miksi sen pitäisi luopua elämästään, kun sinäkään en koe mukavaklsi luopua omastasi? Ei yhdessä asuminen ole rakkauden mitta, eikä se, että toinen tekee niinkuin minä tahdon, vaan se, että molemmat saa olla juuri sitä mitä on, eli esim. se 2 kotia voi olla merkki aidosta rakkaudesta; molemmat hyväksyy toisensa ehdoitta eikä vaadi toista muuttumaan.

 

[vvierea]

En itse kaipaa kaupungista sosiaalisia suhteita mitenkään järisyttävissä määrin. Parhaat ystäväni asuvat kaukomailla yhtä lukuunottamatta (ja laitetaan tähän nyt sitten Datalle sellanen, että sie se oot min toinen puolikas <3 ).

Haluan kaupunkiin, koska lapsilla on siellä tekemistä ja harrastuksia laajemmin. Peräkylän palveluttomalla lähiöalueella rivarissa ei ole latuja likellä, ei pulkkamäkeä, ei pääse treeneihin, ei kerhoihin. Päivät menee kotona ja sitten sitä masentuu. Lapset pääsevät siis aktiivisesti kodin ulkopuolelle, kuten on koululaisille sopivaakin! Itsekin voikäydä paikoissa, eikä nyhjätä vain kotona ja kirjastoautojen aikatauluista ei riipu kirjojen saatavuus. Työpaikkaa voi vaihtaa, koska niitä on tarjolla. Elämää!!! Sitä mie ksupungista haluan!

Herramujee, missä päin Joensuuta te oikein asutte, kun ei ole latua, mäkeä tai mahdollisuutta päästä treeneihin? Jossain Tuupovaarassa?

 

[ap.]

No sillä miehellä on ihan sama tilanne! Miksi sen pitäisi luopua elämästään, kun sinäkään en koe mukavaklsi luopua omastasi? Ei yhdessä asuminen ole rakkauden mitta, eikä se, että toinen tekee niinkuin minä tahdon, vaan se, että molemmat saa olla juuri sitä mitä on, eli esim. se 2 kotia voi olla merkki aidosta rakkaudesta; molemmat hyväksyy toisensa ehdoitta eikä vaadi toista muuttumaan.

enhän minä ole koskaan muuttoa vaatinut. mä olin tyytyväinen siihen 2 kotia jäjestelmään, mies halusi meidän muuttavan ja mä lupasin kokeilla. edelleenkään en pakota miestä muuttamaan vaan mun ehdotus olis palata 2 kotia järjestelmään. Mies ei vaan siitä innostu kauheasti...