Mä en ymmärrä miksi sitä ei saa kritisoida ettei mies vie lasta koskaan lääkäriin?

[vieras]

Kun mä kerran olen kotona ja mies töissä niin totta kai mä hoidan neuvolat ja lääkärit koska niissä käydään yleensä päivällä, näin ei miehen tarvitse ottaa töistä vapaata niitä käyntejä varten.
Päivystyksessä ei ole vielä jouduttu käymään joten siitä en osaa sanoa kumpi menee, todennäköisesti minä etenkin jos puhutaan myöhäisestä ajankohdasta koska mä voin sitten huilata päivälläkin kotona, tähänkin miehen työnantaja sanoisi varmaan jotain jos mies vetelisi päiväunia töissä

 

[vieras]

Mä en kyllä edes antaisi miehen käyttää lapsia lääkärissä, koska itse tiedän lasten asiat paremmin ja osaan myös selvittää ne lääkärille paremmin.
Paras oli kun itse jouduin lääkärille ja mies vei minut kun tarvitsin liikkumiseen hänen apua, niin hän alkoi siinä ilmoittautumisessa selittää kuinka tapaturma kävi niin selitti senkin ihan väärin.

 

[hmm]

Kun mä kerran olen kotona ja mies töissä niin totta kai mä hoidan neuvolat ja lääkärit koska niissä käydään yleensä päivällä, näin ei miehen tarvitse ottaa töistä vapaata niitä käyntejä varten.
Päivystyksessä ei ole vielä jouduttu käymään joten siitä en osaa sanoa kumpi menee, todennäköisesti minä etenkin jos puhutaan myöhäisestä ajankohdasta koska mä voin sitten huilata päivälläkin kotona, tähänkin miehen työnantaja sanoisi varmaan jotain jos mies vetelisi päiväunia töissä

Niin, tämä toimii niin kauan kun ei ole kovin suurta perhettä. Mutta sitten jos lapsia alkaa olla enemmän kuin viisi, niin helpompaa on miehen olla hetki pois töistä ja käyttää jotain neuvolassa/lääkärissä, ettei koko jengillä tarvitse raahautua... Mut siis tietenkin niissä rajoissa, mitä miehen työ sallii. Jos ei salli, sitten ei taida olla vaihtoehtoja.

 

[mie]

Chef, mitäpäs jos miehesi haluaisi olla tuo syli, ja sä et anna..

No en mä sitä tarkoittanut ettei lapsi saa sairaana istua kenenkään muun, kun mun sylissä

Mutta jos lapsi on kipeä ja me kummatkin ollaan töissä, niin kyllä se olen minä joka jää töistä kotiin hoitamaan lasta. Ja tämä on kyllä ollut miehelle täysin ok. Hän saa sitten sylitellä vaikka koko illan, jos siltä tuntuu.

En mä lapsen sairastelun takia jätä esim. harrastustani väliin, mikäli lapsen tilainne ei sitä vaadi. Jotta en mä nyt sentään 24/7 kiinni siinä sairaassa lapsessa ole.

Mä kysyn vähän lisää: mitä jos se, että sinä olet sairaan lapsen kanssa kotona, ei olisikaan miehelle ok? Jos hän nyt kerran haluaisikin itse olla kotona hoitamassa omaa pikkuista, kun hän kerran kipeenä on. MIten suhtautuisit? Soittelisit töistä 10minuutin välein ja tarkistaisit tilanteen? Eikös se olisi kuitenkin sitä epäluottamusta?

Ja en kysy sitä mitenkään ilkeyttä Olin itse esikoisen aikana vähän samalainen, ainakin ne ekat puoli vuotta (äidin suojeluvaisto oli todella pinnassa ja halusin pitää ohjat käsissä kaikessa, joka liittyi lapseen/kotiin). Minun miehelle taas tämä tilanne ei ollut ok ja pakko tunnustaa, että hän joutui tavallaan "taistelemaan" itselleen asemansa, tasavertaisen sellaisen. Nyt, kun esikoinen täyttää kohta 5v, toinen on 3v ja vauva syntyy syyskussa, olen oikein iloinen siitä, että meillä kumpikin tekee kaikkea eikä minulla ole sitä "kontrollointipakkoa".

 

[chef]

Chef, mitäpäs jos miehesi haluaisi olla tuo syli, ja sä et anna..

No en mä sitä tarkoittanut ettei lapsi saa sairaana istua kenenkään muun, kun mun sylissä

Mutta jos lapsi on kipeä ja me kummatkin ollaan töissä, niin kyllä se olen minä joka jää töistä kotiin hoitamaan lasta. Ja tämä on kyllä ollut miehelle täysin ok. Hän saa sitten sylitellä vaikka koko illan, jos siltä tuntuu.

En mä lapsen sairastelun takia jätä esim. harrastustani väliin, mikäli lapsen tilainne ei sitä vaadi. Jotta en mä nyt sentään 24/7 kiinni siinä sairaassa lapsessa ole.

Mä kysyn vähän lisää: mitä jos se, että sinä olet sairaan lapsen kanssa kotona, ei olisikaan miehelle ok? Jos hän nyt kerran haluaisikin itse olla kotona hoitamassa omaa pikkuista, kun hän kerran kipeenä on. MIten suhtautuisit? Soittelisit töistä 10minuutin välein ja tarkistaisit tilanteen? Eikös se olisi kuitenkin sitä epäluottamusta?

Ja en kysy sitä mitenkään ilkeyttä Olin itse esikoisen aikana vähän samalainen, ainakin ne ekat puoli vuotta (äidin suojeluvaisto oli todella pinnassa ja halusin pitää ohjat käsissä kaikessa, joka liittyi lapseen/kotiin). Minun miehelle taas tämä tilanne ei ollut ok ja pakko tunnustaa, että hän joutui tavallaan "taistelemaan" itselleen asemansa, tasavertaisen sellaisen. Nyt, kun esikoinen täyttää kohta 5v, toinen on 3v ja vauva syntyy syyskussa, olen oikein iloinen siitä, että meillä kumpikin tekee kaikkea eikä minulla ole sitä "kontrollointipakkoa".

Jos mies nyt välttämättä haluaisi olla sairaan lapsen kanssa kotona, niin se olisi ihan ok. Toki mäkin haluaisin mutta kyllä mä kuitenkin uskon tasupuolisuuteen jota tässä kohtaa pitäisi noudattaa. Ja ihan samalla tapaa mies puolestaan antaisi mun kylvettää jos mä ihan välttämättä haluaisin.

Ei, se ei olisi epäluottamusta jos mies jäisi kotiin ja soittelisin perään 10 min välein kysyäkseni kuulumisia. Sä näet tän asian ihan erilailla kun mä. Johan sanoin ettei kyse ole siitä etteikö mies pystyisi/kykenisi/pärjäisi. Kyllä mieskin soittaa mun perään jos meillä menee lääkärissä esim pidempään. Eikä sekään johdu siitä ettei luota.

Mä en näe ettei isä olisi rinnallani tasavertainen. Kuten jo sanoin, on asioita joita vain mies tekee. Olen tainnut tasan kerran kylvettää vauvan, muutoin hänen kylvetyksensä on hoitanut mies.

Ei tasavertaisuuteen mielestäni vaadita sitä että molemmat tekevät molempia asioita 50-50, vaan että kokonaisuus hoidetaan 50-50 vaikka jotkut osa-alueet menisikin sitten 99-1 ja 1-99.