mä hajoon!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja minä ja 3v (siis kohta 3)
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No, minä en ole lukenut muita ap:n juttuja, joten en osaa hänen lapsestaan sanoa sitä enkä tätä, mutta ap:n oma asenne huolestuttaa. Kyllä ihmisellä pitäis sen verran itsevarmuutta olla, että ymmärtäis, ettei omaa asemaa äitinä voi oikeestaan mikään uhata. Lapsethan puolustaa alkoholistiäitejäänkin! Ja jos lapselleen haluaa parasta, on myös iloinen siitä, että lapsi osaa kiintyä muihinkin aikuisiin ja irrottautuu vähitellen äidistään. Sit mun mielestä tuo nyt ei kamalan suurta lellimistä ole, jos antaa joskus herkkuja lapselle, tai ei uskalla ihan niin napakasti kuin äiti kieltää toisen lasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keikas:
No, minä en ole lukenut muita ap:n juttuja, joten en osaa hänen lapsestaan sanoa sitä enkä tätä, mutta ap:n oma asenne huolestuttaa. Kyllä ihmisellä pitäis sen verran itsevarmuutta olla, että ymmärtäis, ettei omaa asemaa äitinä voi oikeestaan mikään uhata. Lapsethan puolustaa alkoholistiäitejäänkin! Ja jos lapselleen haluaa parasta, on myös iloinen siitä, että lapsi osaa kiintyä muihinkin aikuisiin ja irrottautuu vähitellen äidistään. Sit mun mielestä tuo nyt ei kamalan suurta lellimistä ole, jos antaa joskus herkkuja lapselle, tai ei uskalla ihan niin napakasti kuin äiti kieltää toisen lasta.

näinpä. Ei kai naapurin satunnaisen hoitotädin tarvitse rajoja asettaa. vaan vanhemmat. Muut saavat hemmotella, jos harvoin ovat tekemisissä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä ja 3v(siis kohta):
niin se hoitotätihän tässä kaveri yrittää olla!kun mitään ei kiellä ja herkuilla lellii,vaikka olen kieltänyt!enkä minä.

mutta kuvittelin että olisin silti vielä n.3v lapselle tärkein ihminen maailmassa,eikä suinkaan puolituttu naapurin täti,vaikka lelliikin!

niin toki pääsen helpommalla mutta silti asia vaivaisi,ja vaivaa=(

Sanon nyt suoraan, että minusta kirjoittelusi tässä ketjussa vaikuttaa todella lapselliselta! Ensinnäkin eikö pitäisi olla iloinen, että "ihan vieras" ihminen on ollut valmis hoitamaan lastasi sen pari kertaa ja ilmeisen mukavaakin heillä on ollut, jos lapsesi on häneen kiintynyt jollain tapaa?!Itse olisin ainakin onnellinen tuosta, pitäisin merkkinä hyvästä hoitajasta ja uskoisin lapsesi viihtyneen hänen kanssaan.Ja jos lapsesi onkin kiintynyt häneen niin mitä pahaa siinä on?! :O Ei se hoitotäti menee koskaan ohi sinusta, äidistä! Eikö se osoita, että lapsesi on kykeneväinen kiintymään ja osoittamaan tunteitaan myös muita kohtaan?

Olen seurannut paljon kirjoituksiasi ja nyt olen kovasti sitä mieltä, että olet jotenkin loppuunpalanut lapsesi hoidon kanssa! En todellakaan ole itsekään mikään täydellinen äiti, mutta suurin osa kirjoittelustasi on jotakin negatiivista lapseesi liittyen.Hän on ylivilkas, ei tottele ja nyt vielä kiintynyt vieraaseen ihmiseen! Uskon ja tiedän, että vilkkaan lapsen kanssa voi olla hankalaa mutta jossain vaiheessa pitää alkaa miettimään omaa avun tavetta, jos kokee kasvatukseen liittyvät asiat useimmiten negatiivisesti.Uskon, että sinun olisi hyvä jotenkin nyt yrittää järjestää itsellesi omaa aikaa vaikkapa hankkimalla lapsellesi esim.osapäivähoitopaikka ja teet jotain itsellesi mielekästä sen ajan tai vain olet ja lepäät!

Sen haluan vielä sanoa etten ymmärtänyt missään vaiheessa tätä kirjoitusta, mitä hirveän väärää tämä naapurin täti oli tehnyt lastasi kohtaan.Silloin tällöin herkkujen antaminen ei nyt varmasti maailmaa kaada.Touhuavat varmaan muutakin mukavaa keskenään, leikkivät ja on erilaista olemista kuin kotona ja siksi lapsestasi mukavaa. Kyllä omatkin lapseni ovat innoissaan käytyään muualla leikkimässä, kun ovat saaneet leikkiä toisilla leluilla ja erilaisia leikkejä kuin kotona.Minusta se on vain mukavaa.Lapseni ovat myös päiväkodissa ja kyllä siellä molemmat ovat kiintyneet johonkin hoitajaan, josta tykkäävät.Sekin on mielestäni normaalia-lapset tuntevat varmasti olonsa turvalliseksi ja mukavaksi hoitajansa seurassa! Miksi lastasi ei saisi hemmotella, oletko kateellinen tuolle naapurille joka on pystynyt luomaan mukavan suhteen poikasi kanssa? Ja hyvin heillä siellä on varmasti mennyt vaikka rajat ovatkin olleet vähän erilaiset kuin kotona-monesti varmasti hoitopaikassa näin onkin!

Mutta edelleen olen sitä mieltä, että suurin ongelma on nyt jossain itsesi sisällä ja ensisijaisesti alat nyt miettimään itsellesi jotain kodin ulkopuolista elämää, jos saisit vaikkapa lapsellesi sen osa-aikaisen hoitopaikan.
 

Yhteistyössä