Mä haluan antaa lapseni pois, enkä tavata sitä enää ikinä.

["joku"]

En tiedä, tekeekö ne tuommoista? Mutta silti, miten kukaan edes voi keksiä omista vanhemmistaan mitään tuommoisia juttuja? Mä oon sanonut sillekin, että on ihan ok jos sanoo että vihaa tai vanhemmat on idiootteja tai ei tajua mitään jne, mutta siis tuollaisia sairaita sepustuksia.. ei todellakaan.

Tuntuu tosi pahalta. Niin pahalta, etten mä löydä sanoja tälle tuskalle. Mitä pahaa mä oon tehnyt ansaitakseni tän kaiken.

Tosi pahalta tuntuu sun puolesta :/.

Mutta ite ainakin olin teininä ja aina oon ollut, että en ois kehannu kertoa vanhemmista mitään semmosta, mikä sais ne näyttämään "huonoilta", siis varsinkaan valehdella. Kuulostaa todella oudolle, että joku valehtelee tommosia, jos ei oo jotenkin tasapainoton. Siks aattelisin, että jotain apua tuo nuori tarvii.

Ainoa, mikä hieman särähtää korvaan tossa alotusviestissä, on se että kuvailet kuinka aina saanut kaiken. Onkohan sitten vähän liiankin kanssa saanut aina kaiken mitä on ikinä keksinyt haluta = ei oikein tajua onnekkuuttaan, pitää sitä itsestään selvänä, eikä osaa arvostaa. Tai sitten on jotenkin harvinaisen raju murrosikä, mutta jotain apua teidän perhe tarvii.

 

[Nyt tuli stoppi]

Lapsen isä yrittää olla samoilla linjoilla mun kanssa, ei hänkään hyväksy teinin käytöstä.

Ja olen mä ollut läsnä, olen jutellut ja tehty asioita yhdessä jne. Sen takiahan mä luulinkin, että meillä on hyvät ja avoimet välit. Että teini oikeasti voi ja haluaa kertoa mulle murheensa ja ilonsa. Tunnen oloni täysin petetyksi. Ja niin voimattomaksi.

 

[Voih]

[QUOTE="Mintus";25674080]Usko tai älä mutta se testaa sun rakkauttasi. Älä siis petä nytkään lapsesi luottamusta, pysy tiukkana sääntöjen kanssa ja toimi kuten aikuisen pitääkin.
Teini osaa olla tosi raivostuttava, mutta usko pois kyllä kannattaa jaksaa. Uskon että olet toiminut ihan normaalin vanhemman tavoin, mutta noilla teineillä on joku ihme tarve suurennella ja valehdella kotiolojaan.
Kuuntelin jokunen vuosi sitten oman tyttäreni ja sen kavereiden keskustelua kunkin kotioloista järkyttyneenä, koska tiesin etteivät jutut voi pitää paikkaansa.[/QUOTE]

Työskentelen teinien parissa ja kovin tuttua on.

 

[sitä kylvää mitä niittää]

Huostaan vain teini, kun ei ei enää pärjää. Teini kuitenkin tarvotsee vielä turvaa ja tukea vanhemmiltaan.
Menikö se toisin päin? Sitä niittää mitä kylvää.

 

[Nyt tuli stoppi]

Siis koska en ole miljonääri, niin ei teini ole saanut kaikkea sormia napsauttamalla. Mutta tietysti pitemmällä tähtäimellä suuremmatkin toiveet olen pyrkinyt toteuttamaan, niinkuin esim tuo läppäri. Sitä toivoi yli vuoden. Ja tietenkin meillä asiat menee tärkeysjärjestyksessä (siis rahan suhteen ostamiset, ruoka ja asuminen jne ensin) mutta kyllä mä olen yrittänyt mahdollistaa myös sen, että lapsilla on kaikki mitä tarvitsevat. Ehjiä ja asianmukaisia vaatteita, harrastusvälineet, puhelin jne. Tarpeellisia kaikki, "turhemmat" hyödykkeet on sitten harvinaisempaa herkkua. Omasta mielestäni siis terveen järjen rajoissa tässäkin asiassa. Tietenkin haluan, että lapsillani on kaikki mitä he tarvitsevat (siis oikeasti tarpeellinen), mutta ei meidän perheessä silti raha tipu taivaasta ja tavarat ilmesty pelkällä "mä haluun"-mantralla.

 

["vieras"]

kaikkea mitä äiskä ei oikein tykännyt! Olin niin sanotusti radikaali! Oisin toivotonut äitiä joka ymmärtää eikä jämähdä siihen 60 - luvun ihanne nuoreen . Lapset saa hyviä todistuksia koulusta ja minun lapset on kunniallisia. (Niinpä) Se oli mitä äiti halus ei se mikä minusta tuli! Musta lammas, mutta sen verran päässä järkeä että osasin erkautua siitä sättimisestä. Sinusta ei tule mitää olet samanlainen kun isäs ...kyllä! On ogelmia mutta niistä en puhu äidin kanssa!

 

["joku"]

Mistä muuten kuulit että lapsesi on näin puhunut?

Varmasti tuntuu todella pahalta ja vaikealta, mutta niin se taitaa olla, että nyt jos koskaan se vanhemmuus ja rakkaus lapseen punnitaan. Älä petä hänen luottamustaan, vaan katso mitä hänellä on sanottavanaan. Sano itse nuo samat asiat teinillesi mitä täällä, että luulit teillä olleen avoimet välit ja tunnet itsesi petetyksi. Kysy neutraalisti, syyllistämättä, miksi hän kertoi tuollaisia asioita sinusta, mitä olet hänen mielestään tehnyt/ jättänyt tekemättä, jotta tuollaisia asioita sinusta kertoo.

 

[mielenkiinnosta]

Olisitko ottanut puhelimen pois tyttäreltäsi jos se olisi ollut hänen omilla rahoillaan hankkima?

 

["vieras"]

Siis koska en ole miljonääri, niin ei teini ole saanut kaikkea sormia napsauttamalla. Mutta tietysti pitemmällä tähtäimellä suuremmatkin toiveet olen pyrkinyt toteuttamaan, niinkuin esim tuo läppäri. Sitä toivoi yli vuoden. Ja tietenkin meillä asiat menee tärkeysjärjestyksessä (siis rahan suhteen ostamiset, ruoka ja asuminen jne ensin) mutta kyllä mä olen yrittänyt mahdollistaa myös sen, että lapsilla on kaikki mitä tarvitsevat. Ehjiä ja asianmukaisia vaatteita, harrastusvälineet, puhelin jne. Tarpeellisia kaikki, "turhemmat" hyödykkeet on sitten harvinaisempaa herkkua. Omasta mielestäni siis terveen järjen rajoissa tässäkin asiassa. Tietenkin haluan, että lapsillani on kaikki mitä he tarvitsevat (siis oikeasti tarpeellinen), mutta ei meidän perheessä silti raha tipu taivaasta ja tavarat ilmesty pelkällä "mä haluun"-mantralla.

mutta kun se oon aikuisen ongelma että ei raha ja tavara tuo onnea siihen turtuu! Se yhdessä olo on se mikä luo hyvät muistot! Vaikka pakko reissu yhdessä perheen kanssa mitä teini ei kyllä sulata! Jää kuitenkin muostoihin!

 

["..."]

[QUOTE="vieras";25673972]Kuullostaa aika tavalliselta vanhempiaan inhoavalta varakkaan ns. hyvän perheen kersalta.[/QUOTE]

Opettele kirjoittamaan.

 

["vieras"]

Olisitko ottanut puhelimen pois tyttäreltäsi jos se olisi ollut hänen omilla rahoillaan hankkima?

mutta vanhempas halus rankasta ja siis se oli mistä tykkäät eniten niin ottivat sen pois. Ennemin koti arestia kuin toisen itse omilla rahoilla hankkima puhelin. Miten hankit rahat puhelimeen?

 

["vieras"]

ap ei ole vieläkään kertonut, mistä tietää tyttärensä näin puhuneen. Juttu haiskahtaa.

 

[Nyt tuli stoppi]

Mä' en jaksa alkaa inttämään enkä vakuuttelemaan. Mulla on muutenkin paha olla ja viimeisetkin voimanrippeet menee siihen että saan pidettyä kyyneleet sisälläni. En halua taas huomenna mennä töihin silmät turvoksissa.

Jos et usko, niin ei ole pakko. Voit pysyä ketjusta pois.

 

["vieras"]

Miksi se on niin vaikea kertoa, kun kaikesta muusta juttelet kovin avoimesti?

 

[Tälläistä se joskus on]

Vaikuttaa ihan tutulta. Siskolla aika samanlainen tilanne ja nuori lakkasi vielä käymästä koulua. Ensin sairaalakouluun ja sitä kautta hoitolaitokseen. Sisko syyllisti kovasti itseään, vaikka ihan tavallinen perhe on. Nuori sanoi juuri tuollaisia asioita, toivoi äitinsä kuolevan jne... Lääkäri sanoi, että tämä ei ole siskoni syy, joillakin kasvaminen käy vaan kovemman kautta. Ihan rikki on siskoni välillä ollut, varsinkin kun syytökset ovat ihan hirveitä. Sisko sanoi, ettei hänellä ole vaihtoehtoja. Lastansa rakastaa, vaikkei se aina ole helppoa. Nyt näyttää jo paremmalta Ota rohkeasti yhteyttä eteenpäin, ettei tilanne pääse pahenemaan. Muistuta lastasi, että rakastat häntä, vaikka mikä olisi, mutta tälläistä käytöstä et suvaitse ja siksi järjestät tukea muualta. Tsemppiä ja rohkeutta elämään!

 

["kasvattaja"]

Mä' en jaksa alkaa inttämään enkä vakuuttelemaan. Mulla on muutenkin paha olla ja viimeisetkin voimanrippeet menee siihen että saan pidettyä kyyneleet sisälläni. En halua taas huomenna mennä töihin silmät turvoksissa.

Jos et usko, niin ei ole pakko. Voit pysyä ketjusta pois.

Lapsellasi ei välttämättä ole pelkästää paha olla, taustalla voi olla pahojakin mielenterveysongelmia. Hän tarvitsee ammattiapua, sillä vaikka "normiteini-ikään" kuuluu kaiken maailman haistattelut ym. ei sitä kuitenkaan noin pahoja asioita toivo omille vanhemmilleen.

 

[Kvart över]

Siis oliko tuo kavereille valehtelu nyt ainoa ongelma, vai onko teillä ollut muutakin? Olen varmaan outo, mutta musta tuo kuulostaa aika normaalilta teini-iän tempulta. Isotellaan kavereille ties mitä omista vanhemmista. Itsekin olen syyllistynyt tuollaiseen, väitin isäni roikottaneen minua jaloista parvekkeelta ja ties mitä. Ja pahimmassa murrosiän vaiheessa olin kyllä äidilleni aivan kamala.

Vedä henkeä, keskustele jonkun ystäväsi (tai mieluummin toki miehesi, mutta jotenkin luin että olisit yh..?) kanssa ja anna teinin olla nyt siellä mummolassa ainakin tämä yö. Juttelette huomenna asiat halki. Jos siitä ei tule mitään, ota yhteyttä perheneuvolaan tms. ja pyydä sieltä apua.

Ymmärrän että olet loukkaantunut, en usko että olet tehnyt mitään väärin. Joku viisas on sanonut: Rakasta lasta eniten silloin, kun hän vähiten sitä ansaitsee.

 

["kasvattaja"]

Ettekö hyvät ihmiset tajua, että on ihan eri asia olla kamala teini kuin toivoa kamalia omille vanhemmille. Siinä on todella iso ero...

 

["vieras"]

Vaikuttaa ihan tutulta. Siskolla aika samanlainen tilanne ja nuori lakkasi vielä käymästä koulua. Ensin sairaalakouluun ja sitä kautta hoitolaitokseen. Sisko syyllisti kovasti itseään, vaikka ihan tavallinen perhe on. Nuori sanoi juuri tuollaisia asioita, toivoi äitinsä kuolevan jne... Lääkäri sanoi, että tämä ei ole siskoni syy, joillakin kasvaminen käy vaan kovemman kautta. Ihan rikki on siskoni välillä ollut, varsinkin kun syytökset ovat ihan hirveitä. Sisko sanoi, ettei hänellä ole vaihtoehtoja. Lastansa rakastaa, vaikkei se aina ole helppoa. Nyt näyttää jo paremmalta Ota rohkeasti yhteyttä eteenpäin, ettei tilanne pääse pahenemaan. Muistuta lastasi, että rakastat häntä, vaikka mikä olisi, mutta tälläistä käytöstä et suvaitse ja siksi järjestät tukea muualta. Tsemppiä ja rohkeutta elämään!

valehtelun takia pistät sen hoitoon! No kyllä!!! eikun paranee! Siis vaan valehteli. Miks sen nuoren pitää lähteä hoitoon miks sinä et voi kysyä ammattilaisen neuvoa? Esim. teini ongelma jossa teini ja äiti mukana? Saatte selvitettyä kolmannen osa puolen kanssa välit niin kumpikaan ei joudu hoitoon. Siinä teini sanoo mielipiteensä ja äiti sanoo mielipiteensä! Ei koulukotia eikä väkisin hoitoon nuoria!

 

[Kvart över]

[QUOTE="kasvattaja";25674346]Ettekö hyvät ihmiset tajua, että on ihan eri asia olla kamala teini kuin toivoa kamalia omille vanhemmille. Siinä on todella iso ero...[/QUOTE]

No toivooko se teini oikeasti sellaista vai sanooko vaan koska haluaa loukata äitiä mahdollisimman paljon..?

 

["joku"]

[QUOTE="kasvattaja";25674346]Ettekö hyvät ihmiset tajua, että on ihan eri asia olla kamala teini kuin toivoa kamalia omille vanhemmille. Siinä on todella iso ero...[/QUOTE]

Etkö hyvä ihminen tajua, että on ihan eri asia sanoa toivovansa jotakin, kuin oikeasti toivoa sitä. Siinä on todella iso ero...

 

[LuvLucy]

Minä olin näköjään kiltti teini, ku en IKINÄ valehdellut mistään - en varsinkaan omista vanhemmistani. Niin ei tehnyt kukaan muukaan minun ystäväpiirissäni..... Mutta kuten ihmiset yleensä, teinitkin ovat erilaisia. Itse en tunne / ole tuntenut yhtään teiniä, joka olisi noin paha... Kuulostaa sairaalta jopa ainakin omaan korvaani, kun en itse tiedä ketään tollast teinii. :/

 

["vieras"]

No toivooko se teini oikeasti sellaista vai sanooko vaan koska haluaa loukata äitiä mahdollisimman paljon..?

kun riiteli äitin kanssa ja toivo että "äiti kuolis" ja kuitenkin itkin että elä kuole! Säykätti yhden riian jälkeen kun äiti lyyhisty lumi hankeen! Juoksin pois ja kaikki muut mielessä. Menin kaverille ja kun äiti soitti sairaalasta itkusta ei tullut loppua! Anteeks se äiti!

 

[Hankalakinkai]

Mä käyttäydyin myös todella häpeällisen sikamaisesti teininä vanhempiani kohtaan.En välttämättä ihan noin hurjasti kuin ap:n teini,mutta lähes.Ja mulla myös oli oikeasti asiat hyvin.Ihan tyhmyyttäni käyttäydyin kuin täys idiootti.Eli sanoisin ap:nkin tapauksen olevan "normaalin" rajoissa vielä.Mä suosittelen myös,että nukut yön yli ja juttelet teinin kanssa huomenna oikein kunnolla.

Tsemppiä!

 

[Keittiönoita]

Aika rajua kapinointia. Mun mielestä olisi kuitenkin hyvä muistaa, että teineiltä puuttuu vielä usein taito perääntyä menettämättä kasvojaan. Uskalletaan jo sanoa päin naamaa - varsinkin, jos on tarkoituskin vihaisena loukata - eikä äitiä tarvitse fyysisen kokoeron tai riippuvuussuhteen vuoksi enää pelätä. Kun jää kiinni jostain ikävästä asiasta, teini voi kokea joutuneensa ahdistetuksi nurkkaan. Koska perääntymisen taito puuttuu, hyökkäys koetaan parhaana keinona puolustautua. Nuori menee entistä pidemmälle ja perääntyminen on entistä vaikeampaa.

On täysin oikeutettua loukkaantua tuollaisista sanoista, mutta tuskin se teinikään juuri nyt hymyssä suin asiaa muistelee. Loukkaavat sanat voivat painaa sanojaansa ihan yhtä paljon kuin niiden kuulijaa. Jopa enemmänkin. Teiniä voi kaduttaa ja hän toivoo, että saisipa aikaa käännettyä takaisinpäin ja vedettyä sanansa takaisin. Hän vaan ei tiedä, miten tästä tilanteesta nyt pääsisi pois ja takaisin siihen tilanteeseen, missä sekä äidin että tyttären oli mukava olla. Joskus sekä teini että vanhempi on voinut ylireagoida tilanteeseen ja kummankin on vaikea löytää tilanteesta ulospääsyä. Jos se ei onnistu omin avuin, kannattaa hankkia ulkopuolista apua.