Mä haluan elää normaaliaelämää...

[vakkari harmaana]

Onko se liikaa pyydetty?Luutavasti mun tilanteessa on!

Syö paniikkihäiriöön lääkkeitä. Oon jo kolme vuotta syöny. Sepramia 20mg joka päivä ja oxaminia 15mg puolikas tarvittaessa. Sepramin nostettiin täs vasta 10mg 20. Mut nuo toiset rauhottavat lääkkeet! Niitä tulis syödä siis vain tarvittaessa.

Mä pystyn normaaliin elämään vain ottamalla puolikkaan rauhottavan. Ihan siis perus kaupassakäynnit ym. En kykene ihmisten ilmoille ilman sitä puolikasta. Kokeiltu on. Ja ihan kamala olo tulee, kohtaus iskee päälle.

En mä voi noita loputtomiin popsia. En esim. uskalla ajaa korttia(mul kakkos vaihe ajamatta ja pitäs nyt inssi uusia), mut ku en uskalla.

Ja miten sit ku mun pitää töihin lähtä, nyt olen ainaki tän talven lasten kans kotona. Pärjään tääl kotona ihan normaalistiilamn sitä puolikasta. Mut heti ku lähden jonnekki täytyy ottaa lääke et tuun toimeen.

Ei tää voi näin jatkua... Auttakaa jos osaatte!

 

[ap]

Kukaan ei sit kai jaksanu lukea!

 

[K.]

Vaikea neuvoa kun en tiedä paniikkihäiriöstä enempää. Mutta olisiko lääkkeiden ohella muita keinoja, esim. terapia psykologilla? Muutama hypnoosi-istunto, jotta pystyt olemaan rauhallisempi ilmankin lääkettä? (Esim. synnytyspelkoon tai muuten vain hyvän synnytyksen edistämiseenhän hypnoosia käytetään, miksei siis paniikkihäiriöönkin?)

 

[vieras]

Jaksoin lukea mutta en osaa auttaa

 

[mie]

Oletko saanut terapiaa? Siis nuo lääkkeethän vain poistavat oireita, mutta eivät ongelman syytä! Jokaisen ihmisen kohdalla vähän eri keinot tepsivät. Olen itsekin aiemmin syönyt sepramia, mutta saatuani elämäni kuntoon kykenin varovaisesti tekemään muutakin. Mulla on ollut vaikka mitä vaivoja, mutta itsesugggestiolla olen saanut niitä hälvennettyä/poistettua.

 

[ap]

Oletko saanut terapiaa? Siis nuo lääkkeethän vain poistavat oireita, mutta eivät ongelman syytä! Jokaisen ihmisen kohdalla vähän eri keinot tepsivät. Olen itsekin aiemmin syönyt sepramia, mutta saatuani elämäni kuntoon kykenin varovaisesti tekemään muutakin. Mulla on ollut vaikka mitä vaivoja, mutta itsesugggestiolla olen saanut niitä hälvennettyä/poistettua.

En oo saanu terapiaa, ei edes koskaan kukaan ehdottanu mulle sellasta.

 

[mie]

Oletko saanut terapiaa? Siis nuo lääkkeethän vain poistavat oireita, mutta eivät ongelman syytä! Jokaisen ihmisen kohdalla vähän eri keinot tepsivät. Olen itsekin aiemmin syönyt sepramia, mutta saatuani elämäni kuntoon kykenin varovaisesti tekemään muutakin. Mulla on ollut vaikka mitä vaivoja, mutta itsesugggestiolla olen saanut niitä hälvennettyä/poistettua.

En oo saanu terapiaa, ei edes koskaan kukaan ehdottanu mulle sellasta.

Suosittelen vaatimaan sitä, että pääset lääkkeistä irti ja kiinni siihen normaaliin elämään

 

[Istafra]

Oletko saanut terapiaa? Siis nuo lääkkeethän vain poistavat oireita, mutta eivät ongelman syytä! Jokaisen ihmisen kohdalla vähän eri keinot tepsivät. Olen itsekin aiemmin syönyt sepramia, mutta saatuani elämäni kuntoon kykenin varovaisesti tekemään muutakin. Mulla on ollut vaikka mitä vaivoja, mutta itsesugggestiolla olen saanut niitä hälvennettyä/poistettua.

En oo saanu terapiaa, ei edes koskaan kukaan ehdottanu mulle sellasta.

Suosittelen vaatimaan sitä, että pääset lääkkeistä irti ja kiinni siihen normaaliin elämään

Täysin samaa mieltä!

 

[v2]

Täytyyhän sun päästä psykiatrille. Ihan varmasti siitä on apua.

 

[ap]

No miten se psygologi sit auttaa? Siis juttelenko siellä koko elämäni läpi vai miten se homma toimii? Ei oikein kokemusta. Jännä vaan ku mun anoppi on psygoloki, sen kans kyl jutellu asioista, mut onko se sit liian tuttu ja miksihän se ei oo kehottanu meneen terapiaan?

 

[Istafra]

No miten se psygologi sit auttaa? Siis juttelenko siellä koko elämäni läpi vai miten se homma toimii? Ei oikein kokemusta. Jännä vaan ku mun anoppi on psygoloki, sen kans kyl jutellu asioista, mut onko se sit liian tuttu ja miksihän se ei oo kehottanu meneen terapiaan?

Lyhyttä kognitiivista terapiaa käytetään kuulemma aika paljon kuvauksesi kaltaisten oireiden "pikaparantamiseen". Tässä sinulle linkin muodossa tietoa eri terapiahoitomuodoista: http://www.mtkl.fi/tietopankki/mista_apua/erilaisia_terapiamuotoja/--print

 

[mie]

Mä kävin psykologilla aika monta kertaa lyhyen ajan sisällä ja sitten se terapia lopetettiin. Mä kerroin tälle ulkopuoliselle kaiken sen, mikä minua painaa ja sain hänen luvallaan siirtää sen mielessäni mappi ööhön arkistoon. Asia käsitelty, case closed.

 

[vieras]

Aika vaikea neuvoa, mutta se terapia kai on hyvä juttu, kela korvaa osan psykoterapiasta jos on psykiatrilta lausunto että tarvii terapiaa.
Minä olin myös nuorena se pillerinpopsija, edes kirjastoon en voinut mennä yksi enkä ilman rauhottavia, minulla oli myös sosiaalisten tilanteiden pelko se paniikkihäiriön kaverina, minulla oli iso kosmeettinen haitta kasvoissa ja lapsena jo kuulin haukkumista sekä vierailta ihmisiltä huutelua asian vuoksi, se aiheutti minun paniikkihäiriöt ja sosiaalistentilanteiden pelon, 6vuotta sitten se kosmeettinen haitta korjattiin plastikkakirurgilla, isäni maksoi operaation, itsellä ei olisi ollut varaa. siihen operaatioon loppui minun paniikkihäiriöt, sen jälkeen ei ole tarvinnut pillereitä popsia.
Tuossa minun tarinani joka ei valitettavsti auta sinua mitenkään. Oletko miettinyt mistä se paniikkihäiriö johtuu? Jos siihen on joku menneisyyden tapahtuma vaikka syynä? Eihän se välttämättä näin ole mutta siellä terapiassakin olisi helpompi lähteä sitä asiaa työstämään jos olisi joku syy mistä se ongelma johtuu.

Voimia sinulle, toivottavasti apu löytyy, että voit ne rauhoittavat jättää pois ja saat ongelman kuntoon.

 

[samperi]

Selvästikkään sulle ei sepram auta :/
Voisko sitä nostaa tai vaihtaa toiseen lääkkeeseen
Siun pitää sanoo lääkärille, et sulla on hyvä noin pahat paniikkioireet

 

[LisaMarie]

No ensinäkin vaadit sitä terapiaa. On tuurista kiinni, löytyykö noihin ongelmiin hoitoa. Pitäs heti ekana osua oikealle lääkärille, joka ei tyydy hoitaman oireita vaan haluaa löytää myös syyt. Lääkärin on tärkeää osata erottaa, mikä on normaali reaktio epänormaaliin tapahtumaan ja päinvastoin. Eli jos on tapahtunu jotain rankkaa, niin on normaalia panikoida, ahdistua jne...jos ei ole tapahtunu, ok, normali elämän jatkumiseksi on tärkeää saada apua vaikka lääkkeistä, mutta on mys tärkeä löytää ne syyt.
Paska juttu asiasa on se, että pitäs pystyä iinä omassa kaaoksessa tajuamaan mikä on hyvä lääkäri ja pitäisi jaksaa vaatia hoitoa ja kaikenlisäksi vielä aika monelle -ja miksi ne lääkärit ei tunnu oppivan sitä ikinä - vastaanotolla on aina tarve esittää paremmassa kunnossa oleva kun on.
Mulla on itellä ehdottoman pätevä lääkäri ja silti onnistuin vedättämään sitä 5-7 vuotta...
Toisekseen sen lääkärin pitäis osata auttaa niin, että ei opi pakenemaan diagnoosinsa taakse, vaan oppii elämään sen kanssa. Voi oppia pitämään sitä helpotuksena että tietää mikä vaivaa ja oppia toimimaan tietyissä tilanteissa sen mukaan tai sitten voi -lääkärin hyvällä tuella - maastoutua neljänseinän sisälle, syrjäytyä ja pudota kelkasta, kun uskoo olevansa niin epänormaali.
Ikävätkin tunteet on normaaleja, paniikki, ahdistus, masennus...Niitä vaan pitää opetella käsittelemään ja hallitsemaan niin, että ne toimivat tarkoituksen mukaisina varoitus mekanismeina eivätkä lamaannuttavina asioina.

 

[sair.hoit.]

Mitä ne lääkärit ovat sanoneet niistä sinun lääkkeistäsi? Sulla on aivan selvästi liian pieni lääkitys nyt (siis Sepram) tai sitten lääke ei ole sinulle sopiva. Suosittelisin menemään keskustelemaan lääkityksestä vaikka eri lääkärille. Opamoxhan aiheuttaa riippuvuutta ja koska otat niitä usein, voi sen lääkkeet ottamatta jättäminen aiheuttaa joku päivä huonoa oloa sen fyysisen riippuvuuden takia.

Varmasti on joku sellainen lääke olemassa, joka sinulle auttaa ja josta ei aiheudu riippuvuutta.

 

[LisaMarie]

No miten se psygologi sit auttaa? Siis juttelenko siellä koko elämäni läpi vai miten se homma toimii? Ei oikein kokemusta. Jännä vaan ku mun anoppi on psygoloki, sen kans kyl jutellu asioista, mut onko se sit liian tuttu ja miksihän se ei oo kehottanu meneen terapiaan?

Psykologi ei auttanu muo mitenkään. Paitsi sai vittuuntumaan, kun jos mä en puhunut ei kukaan puhunut. En tiedä oliko enemän henkilökemiaa vai ammattitaidottomuutta psykologilta. Psyiatrian erikoislääkäri, ylemmän erityistason psykoterapeutti, auttoi näkemään asiat oikeassa mittauhteessa ja näkemään että jokainen yksilö on viimekädessä itse vastuussa itsestään ja onnestaan. Hyvän terapeutin avulla voi löytää asiat elämässään, joita pitää muuttaa ja saada tsemppiä muuttaa ne ja oppia hyväksymään että vain itseään voi muuttaa, ei muita ihmisiä. Se terapeutti ei anna valmiita vastauksia, vaan kysyy kysymykiä, joihin pitä itse etsiä vastaus. Joskus lähtiessä voi olla paljon pahempi olo kun mennessä, ainakin mulla oli aina kun tultiin siihen, että kukaan ei ole pakottanut oikeasti muo mihinkän, enkä voi syyttä ketään muuta kun itseäni jos elämä ei mellytä.
Oisitko säkin langennu tuohon, että kun tilanne ei ole päällä, esität terveempää kuin olet? Sitäpaitsi kun se tilanne ei ole päällä, ei ihan oikeasti itsekkään tajua miten huonosti asiat on.

 

[ap]

No miten se psygologi sit auttaa? Siis juttelenko siellä koko elämäni läpi vai miten se homma toimii? Ei oikein kokemusta. Jännä vaan ku mun anoppi on psygoloki, sen kans kyl jutellu asioista, mut onko se sit liian tuttu ja miksihän se ei oo kehottanu meneen terapiaan?

Psykologi ei auttanu muo mitenkään. Paitsi sai vittuuntumaan, kun jos mä en puhunut ei kukaan puhunut. En tiedä oliko enemän henkilökemiaa vai ammattitaidottomuutta psykologilta. Psyiatrian erikoislääkäri, ylemmän erityistason psykoterapeutti, auttoi näkemään asiat oikeassa mittauhteessa ja näkemään että jokainen yksilö on viimekädessä itse vastuussa itsestään ja onnestaan. Hyvän terapeutin avulla voi löytää asiat elämässään, joita pitää muuttaa ja saada tsemppiä muuttaa ne ja oppia hyväksymään että vain itseään voi muuttaa, ei muita ihmisiä. Se terapeutti ei anna valmiita vastauksia, vaan kysyy kysymykiä, joihin pitä itse etsiä vastaus. Joskus lähtiessä voi olla paljon pahempi olo kun mennessä, ainakin mulla oli aina kun tultiin siihen, että kukaan ei ole pakottanut oikeasti muo mihinkän, enkä voi syyttä ketään muuta kun itseäni jos elämä ei mellytä.
Oisitko säkin langennu tuohon, että kun tilanne ei ole päällä, esität terveempää kuin olet? Sitäpaitsi kun se tilanne ei ole päällä, ei ihan oikeasti itsekkään tajua miten huonosti asiat on.

Niinhän se menee, et ku tilanne ei päällä niin sit ollaan muka täysin terveitä. Mut en tiedä, luultavasti sairastuin synn. jälk. masennukseen ja se ilmeni sit tälläsena, niin anoppi ainaki epäili. Tai sit liian lyhyessä ajassa tapahtu liikaa, muutto toiselle puolen suomea, mies ja sit lapsi.
Soitin just tk:hon ja arvatkaa mitä apua sain sieltä? Lääkärille soittoajan, taas...

 

[Istafra]

Hyvä, kun hoidat apua itsellesi! Kyllä sinä saat sitä apua!
Yksityiseltä saisit ajan heti, mutta apu on kallista.

 

[ap]

Hyvä, kun hoidat apua itsellesi! Kyllä sinä saat sitä apua!
Yksityiseltä saisit ajan heti, mutta apu on kallista.

Pakko kait täs jotain tehdä ke ei tää elämä voi näin jatkua. Lääkäri soittaa huomenna ja toivon et keksii mulle jotain. Yksityiseltä saisin joo avun heti, mut ei tässä rahatilanteessa varaa sellaseen, vaikka tärkeä asia oliskin, mut 20e:llä ei paljo maksella yksityisen laskuja!

 

[LisaMarie]

Niinhän se menee, et ku tilanne ei päällä niin sit ollaan muka täysin terveitä. Mut en tiedä, luultavasti sairastuin synn. jälk. masennukseen ja se ilmeni sit tälläsena, niin anoppi ainaki epäili. Tai sit liian lyhyessä ajassa tapahtu liikaa, muutto toiselle puolen suomea, mies ja sit lapsi.
Soitin just tk:hon ja arvatkaa mitä apua sain sieltä? Lääkärille soittoajan, taas...

Niin, jos on tapahtunut tosi paljon, niin voihan olla kyseessä ihan normaali rekaktio epänormaaliin tapahtumaan, kuten yhden ystäväni lääkäri luonnehti ongelman ydintä.
Mutta toi on kyllä niin ahterista, että apua ei saa silloin, kun se tilanne on |O Mä sain lopulta kunnon hoidon -ennestään tutulta läkäriltä kyllä- kun mies vei mut sinne väkisin -siinävaiheessa mä olin omasta mielestäni terveempi kuin koskan - ja kertoi missä mennään. Onneksi sillon oli niin hyvä tuuri, että kun sunnuntaina omasta mielestäni paranin, miehen mielestä sekosin lopulisesti, päästiin jo tiistaina lääkärille. Mutta vaikka saisi jonkun mukaansa lääkäriin, niin jos väliä on kuukausi, ei sitä enää muista mikä se tilanne oli, eikä päse niihin tunnelmiin.
Ja mitä se puhelinaika auttaa?? Lisää nappeja naamariin?? Siis kyllä mä myönnän, että tarvitsin lääkitystä pästäkseni jaloileni, mutta ei tulehtunutta haavaakaan voi pelkillä säkylääkkeilä loputtomasti hoitaa, niin miten ihmeessä tulehtunu mieli voidaan loputtomasti vaan turruttaa ja antaa tulehduksen levitä.

 

[LisaMarie]

Hyvä, kun hoidat apua itsellesi! Kyllä sinä saat sitä apua!
Yksityiseltä saisit ajan heti, mutta apu on kallista.

Pakko kait täs jotain tehdä ke ei tää elämä voi näin jatkua. Lääkäri soittaa huomenna ja toivon et keksii mulle jotain. Yksityiseltä saisin joo avun heti, mut ei tässä rahatilanteessa varaa sellaseen, vaikka tärkeä asia oliskin, mut 20e:llä ei paljo maksella yksityisen laskuja!

Yksityiseltä saa kyllä laskun ja voi maksaa osissakin ja kelaltakin saa vähän takaisin.
Toisaalta tuurista se sielläkin on kiinni, osuuko hyvä. Mä löysin omani ihan puhelinluettelosta ja osuin hyvälle, kaveri löysi omansa samoin (mulla maksaa vakuutus, kaverilla sossun tai kelan maksusitoumus) ja sen terapeutti pitää kaverin poikkeavaa elämäntarinaa viihteenä Joo...mulla on kaikki kaverit vissiin vähän hörhöjä...tai siis pikkuhiljaa on tullu esille, että yhdellä ja toisella on ollu jotain, mutta kolmas taas hyppi vuosia lääkäriltä toiselle, ennen kuin sellanen löytyi, joka löysi ongelman ytimen, joka ei ollu korvien välissä, vaan harvinaisempi sairaus. (Ja hänellä homma on menny työterveyden kautta, eli kukan ei maksa ite)

 

[ap]

Että tää on taas niin tyypillistä terveyskeskuksen toimintaa! Mulle piti lääkärin soittaa 11-12 välillä, mut eipä ole mitään kuulunu! Viimeks kävi samoin ja ku soittelin perään niin sanottiin et mulla olis ollu aika varattuna siellä, vaik nimenomaan puhuttiin soittiajasta. Vitsi et keittää tällänen touhu!!!!!!!

 

[niin]

Jos Ap vielä paikalla, miten meni silloin lääkärllä? Mulla oli 3vuotta tuo sama lääkitys paitsi oxaminia meni 3pvässä ja yleensä 2 kerralla. Nyt lääkäri ei enää uusinut reseptiä ja ahdistus kamalaa ja jännittyneisyys