Toggle sidebar

Mä haluan LAPSEN mutta olen vasta 20-vuotias!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nuori
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
N

Nuori

Vieras
Tuntuu jotenkin pahalta. Haluan äidiksi, haluan lapsen.
Minulla ei kuitenkaan ole vielä ammattia, avopuolisollani tosin on ja hänellä on vakituinen työpaikka.
En ajattele lapsen olevan elämää rajoittava tekijä, vaan päinvastoin - vaikka olenkin tuhlannut suuren osan nuoruudestani biletykseen, baareissa notkumiseen, pussikaljoitteluun ym. häsläämiseen, lapsi on minun mielestäni suurin lahja ja merkitys, mitä elämältään voi saada. Eli menojen karsiminen ei haittaa yhtään, haluan ollakin kotona ja kantaa vastuuta pienokaisesta.
 
Lisäksi en koe, että lapsen myötä opiskeluille pitäisi jättää hyvästit lopullisesti, niitä voi siirtää ja koen elämän ja eri tilanteet muutenkin ennen kaikkea järjestelykysymyksiksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vihreemamba:
miten niin vasta?
Click to expand...

Oletko oikeasti tuota mieltä?!
Onpa upeaa kuulla tuollaista, enkö mä olekaan "liian nuori"!
Toki jokainen kokee itse ikänsä ja äitiydensä omalla tavallaan, enkä mä koe olevani enää mikään lapsi tai liian nuori, mutta ehkä sitten tarvitsen ulkopuolisen "sysäyksen" että tajuan sen.
 
jotku tuhlaa baarielämään suuren osan aikuiselämästäänki, oli lapsia tai ei. eiköhän tämä ole ihan sun oma asia, jos lapsen tahdot. mielummin nuorena ku vanhana kandee yrittää, koska hedelmällisyys laskee koko ajan. ja kyllähän 20 vee on virallisesti jo aikuinen. joten senkään puolesta et tartte kenekään lupaa.
 
Okei. Puolisosi on siis samaa mieltä, lapsi on tervetullut? Ja että sinä olet kotona ja hän on töissä? Muistathan että lapsi ei ole vaan vauva-aikaa kanssanne ja sen tarpeet kasvavat vuosi vuodelta.
Niin sitä vielä, että mikä tuntuukaan pahalta...?
 
Mikä estää?
Itse olin 19 kun tyttäreni syntyi ja varsin suunniteltu tapaus oli. Nyt olen 23 vuotias ja päivääkään en ole katunut :) Vieläkin ilman ammattia mutta äärimmäisen ihanassa työpaikassa ihan kohtuu palkallakin :) ASiat on paremmin kuin hyvin!
 
Ihmiset on niin erilaisia. Joku kakskymppinen voi olla ihan pentu, mut toinen on jo ihan kypsä ja vastuullinen äidiksi. Joten musta lapsia ei voi hankkia iän mukaan, vaan silloin kun tuntee itse olevansa siihen valmis.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nuori:
Tuntuu jotenkin pahalta. Haluan äidiksi, haluan lapsen.
Minulla ei kuitenkaan ole vielä ammattia, avopuolisollani tosin on ja hänellä on vakituinen työpaikka.
En ajattele lapsen olevan elämää rajoittava tekijä, vaan päinvastoin - vaikka olenkin tuhlannut suuren osan nuoruudestani biletykseen, baareissa notkumiseen, pussikaljoitteluun ym. häsläämiseen, lapsi on minun mielestäni suurin lahja ja merkitys, mitä elämältään voi saada. Eli menojen karsiminen ei haittaa yhtään, haluan ollakin kotona ja kantaa vastuuta pienokaisesta.
Click to expand...

tsemppiä vaan äkkiä kuumeilemaan vauvapuolelle =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja öhöm:
Okei. Puolisosi on siis samaa mieltä, lapsi on tervetullut? Ja että sinä olet kotona ja hän on töissä? Muistathan että lapsi ei ole vaan vauva-aikaa kanssanne ja sen tarpeet kasvavat vuosi vuodelta.
Niin sitä vielä, että mikä tuntuukaan pahalta...?
Click to expand...

Siis totta kai mies on samaa mieltä! Jos taloudellinen tilanne ja muu suo, mies haluaisi jäädä isyysvapaalle, jotta saisi olla vauvan kanssa. :)
Ja kuten sanoin, haluan lapsen, eli tarkoitan sillä vauvasta paaaljon vanhemmaksi kasvavaa lasta, jokaisena hänen ikävuotenaan ja tarpeineen. :)
 
Apua oon 25 eikä lapsia vielä :D oonks huono? Yo-koulutus ja vakituinen työpaikka sentään löytyy oman auton ja asunnon lisäks. Jokainen tehköön lapsia sillon, kun huvittaa, ei pitäis kenelläkään olla mitään sanottavaa siihen. Toki monet varmasti ihmettelisivät, kun lapsen saat noin nuorena, mutta jos kestät vittumaiset kommentit, niin siitä vaan :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nuori:
Alkuperäinen kirjoittaja vihreemamba:
miten niin vasta?
Click to expand...

Oletko oikeasti tuota mieltä?!
Onpa upeaa kuulla tuollaista, enkö mä olekaan "liian nuori"!
Toki jokainen kokee itse ikänsä ja äitiydensä omalla tavallaan, enkä mä koe olevani enää mikään lapsi tai liian nuori, mutta ehkä sitten tarvitsen ulkopuolisen "sysäyksen" että tajuan sen.
Click to expand...

kyllä olen.jokainen tietää oman kypsyytensä parhaiten.ja nuorena jaksaa lastenkin kanssa paljon paremmin =) siitä vaan ja meneehän siihen aikaa ennen kuin vaavi putkahtaa maailmaan.
 
Ja jotenkin tämä ajatusten ristiriita tuntuu pahalta, koska yhteiskunta ikään kuin polkee nuorta äitiä, pelkään, että jäänkö lopulta yksin (tietysti on mies) raskauteni kanssa.
Muutoin tiedän tarkalleen että haluan äidiksi - olenhan aina halunnut.
 
Meidän tyttö syntyi samana päivänä kun mä täytin 20 enkä mä ole ollut liian nuori äidiksi =)

Mulla ei ole ammattia eikä töitä koska olen lasten kanssa kotona ja mun mies on töissä.Hänellä on vaki työ ollut jo monta vuotta ja hyvin ollaan pärjätty.
 
Mä olin kylläkin 'jo' 23-vuotias kun aloin odottaa lastani, mutta mulla oli opiskelu kesken, miehellä opinnot kesken, mutta oli töissä, ei kuitenkaan vakitöissä ja jäikin sitten työttömäksi heti kun lapsi syntyi, asuttiin vuokralla ja omistettiin hyvin vähän, mutta oltiin sentään naimisissa. Nykyään on vaikka muille jakaa, opinnot on suoritettu, työpaikat on molemmilla, töitä riittää, asunto on oma, omaisuuttakin riittämiin ja ikääkin kymmenisen vuotta enempi..
 
Meillä 2 lasta, miehellä vakityö, miulla ei ammattia/töitä. Kotona oon ollut ja ihan mukavasti ollaan pärjätty. Oon sitä mieltä että koulunpenkillä ehtii istumaan, lapsia ei välttämättä kovin "vanhana" saakaan.
 
Lapsia "hankitaan" silloin kun siltä tuntuu,ja kun kerta olet valmis ottamaan vastuun ja olettaisin että avokkisi on yhtä valmis niin mikä ettei,mutta suosittelen sen ammatin hankkimista ennen lapsen syntymää koska se opiskelu ei sen pienen naperon kanssa ole mitään herkkua ja onhan se sitten muutenkin turvatumpi olo kun on ammatti.Tämä minun mielipide mutta itse tiedät parhaiten.Tsemppiä kuitenkin ja kaikkea hyvää =)
 
et sä mun mielestä ole yhtään nuori :)
Itselläkin esikko tulossa ja ikää juuri tullut 22. Odotin ykköstä jo kun ikää oli vasta 20 mutta sain keskenmenon ja uudelleen raskautuminen vei aikansa...

Kun juttelin äitini kanssa siitä miten moni kokee mut niin nuoreksi odottajaksi ja että muka pilaan nuoruuteni sitoutumalla niin pitkäksi aikaa niin hän sanoi että kun heidän ikäluokkansa oli meidän iässä oli monilla jo lapsia ja jos ei ollut niin ainakin suunnitelmissa! Nykypäivänä vaan ihmiset pistää uran monesti ykköseksi ja alkavat vasta kolmenkympin jälkeen miettimään perhettä jolloin jo hedelmällisyyskin on heikompi.

Jos koette olevanne valmiita niin vauvanteko puuhiin vaan ;)

Tini+Pingu-Rinsessa rv 27+2
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nuori:
Ja jotenkin tämä ajatusten ristiriita tuntuu pahalta, koska yhteiskunta ikään kuin polkee nuorta äitiä, pelkään, että jäänkö lopulta yksin (tietysti on mies) raskauteni kanssa.
Muutoin tiedän tarkalleen että haluan äidiksi - olenhan aina halunnut.
Click to expand...

Höpsis, älä välitä. Ei yhteiskunta polje NUORTA äitiä, yhteiskunta vaan polkee äitiä ylipäätänsä... ;) Johan sen näkee kotihoidontuen suuruudestakin, kuinka kotona lastaan hoitavaa arvostetaan. Ja sitten ihmetellään kun äidit joutuvat pakon edessä hakeutumaan hyvin aikaisin takas työelämään.
Eli molempi pahempi, jos jäät kotiin olet yhteiskunnan elätti, jos taas menet töihin, et välitä lapsistasi...
 
minä olin 19v kun sain esikoisen ja 21 kun sain toisen :D
päivääkään en ole katunut lapsia, ainoastaan sitä, että olisi ollut helpompi opiskella yksi ammatti ennen lapsia.
nyt olen ollut 9v kotiäitinä ja tarkoitus ois syksyllä palata opiskelemaan ja sitten töihin.
 
Mä olin 20v kun esikoinen syntyi. Ei ollut ammattia eikä koulutusta (paitsi yo ). Nyt olen 25 (syksyllä 26 ) ja mulla on kaksi lasta, koulutus ja oma talokin. Niin ja tietty mies. :D
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa