Mä haluan tietää mitä ajattelitte minun imetyksestä?

[Moona]

Laitoksella vauva oli keltainen, veltto ja ei jaksanut imeä joten sai lisämaitoa. Siihen jo kaatui täysimetys. Johtuen velttoudesta ja väsymyksestä vauva ei oppinut oikeaa otetta vaikka yritin kaikki asennot ja kaikki keinot mitä vain osasin.

Rinnat olivat kivikovat koko ajan, kun lapsi imi (rintakumilla) imetys sattui ja toisesta rinnasta tuli maitoa niin että maidonkerääjä ei riittänyt. Välillä oli pakko pumpata maitoa pois (yölläkin) että kivistys olisi lakannut. Imuote sattui joka kerta ilman rintakumia ja senkin kanssa.

Kolme kuukautta kestin, kolmen kuukauden ajan en päässyt kotoa mihinkään sillä parin tunnin välein piti syöttää: laita rintakumi paikoilleen, maidonkerääjä paikoilleen, vaihda maidonkerääjä toiseen rintaan, rintakumi toiseen... maidontulo ei tasaantunut vaikka niin luvattiin.

Ei todellakaan ollut helppoa tyyliin rinta suuhun ja menoksi. Olisipa ollutkin

 

[ap]

Tippuipa nopeaan ...

 

[2+3]

Toivottavasti annat imetykselle vielä mahdollisuuden, jos joskus hankit toisen vauvan. Kun antaa mennä lapsen tahtiin ja jaksaa olla kotona sen ensimmäiset 6kk niin kyllä se palkitsee myös vaivattomuudessaan. Yösyöttämiset mm. toimii paljon helpommin näin. Sinun tapauksessasi keltaisuus on tuonut mutkia matkaan, ensikerralla toivottavasti ei.

 

[liirah]

No en mä nyt tiedä mitä mieltä tuosta pitäis olla. Jokainen tavallaan. Mä imetin 9 kk ja sain siitä sitten tas ihmetystä osakseni, ettenkö mä osaa päästää lapsestani irti. Tokihan meidän lapsi söi tuolloin jo kiinteitäkin, mutta joi vain rinnasta. Mulla imetys oli helppoa, kaikille se ei ole. Ja kaikki ei edes halua imettää. Jokainen tekee niin kuin itse haluaa ja jokainen on silti varmasti ihan yhtä hyvä äiti. :hug:

 

[kahden äiti]

pitäisi ajatella? Kysehän on sinun imetyksestäsi?! Jos olet parhaasi yrittänyt ja katsot ettei onnistu, niin onpahan nuo vastikkeet keksitty. Itse olen imettänyt molempia (toista 7kk ja toista 10 kk), mutta itse siskojeni kanssa olemme kaikki pullolapsia ja aikanaan kaikki laudaturin tai lähes ylioppilaita, joten eipä silläkään konstilla ole hätää ollut rennosti vaan...ja olimme myös erittäin terveitä lapsia

 

[Tiina]

Laitoksella vauva oli keltainen, veltto ja ei jaksanut imeä joten sai lisämaitoa. Siihen jo kaatui täysimetys. Johtuen velttoudesta ja väsymyksestä vauva ei oppinut oikeaa otetta vaikka yritin kaikki asennot ja kaikki keinot mitä vain osasin.

Rinnat olivat kivikovat koko ajan, kun lapsi imi (rintakumilla) imetys sattui ja toisesta rinnasta tuli maitoa niin että maidonkerääjä ei riittänyt. Välillä oli pakko pumpata maitoa pois (yölläkin) että kivistys olisi lakannut. Imuote sattui joka kerta ilman rintakumia ja senkin kanssa.

Kolme kuukautta kestin, kolmen kuukauden ajan en päässyt kotoa mihinkään sillä parin tunnin välein piti syöttää: laita rintakumi paikoilleen, maidonkerääjä paikoilleen, vaihda maidonkerääjä toiseen rintaan, rintakumi toiseen... maidontulo ei tasaantunut vaikka niin luvattiin.

Ei todellakaan ollut helppoa tyyliin rinta suuhun ja menoksi. Olisipa ollutkin

Hienosti jaksettu! Mulla esikoisen imetys meni kuin unelma. Kuvittelin toisenkin kanssa imetyksen olevan niin helppoa, mutta tilanne oli päinvastainen.

Nännit meni verille, rintakumia, pumppausta, rintatulehduksia, väärää imuotetta jne. Eka imetys joka ei sattunut oli 6 vkoa vauvan syntymästä. Nyt poika 9kk ja imetys loppunut. Olisin voinut imettää enemmänkin, mutta päivällä imetys ei enää onnistunut kuin 3 päikkäreillä ja kun ne ja yöimetys jäi, niin imetyskin loppui.

 

[illuusia]

No sulla ei imetys ollut helppoa, mitä siitä pitäisi muuta ajatella?
Musta on hienoa että yritit, mutta ei se sua taida paljoa lohduttaa.
Mulla on itelläni tullut maitoa ekat kuukaudet aivan järkyttävästi ja olihan se omalla tavallaan rankkaakin käydä aina ensin pumpulla jotta sai ylimääräiset "tieltä" pois. Ja joo, usein oli miettiminen että miten homma hoituu kun johonkin lähdettiin, vaan mentiin kuitenkin ne ekat kuukaudet lähinnä vauvan mukaan, hyvin siitä selvittiin.

 

[merenneitonen]

Yritit useamman kuukauden.
Pumppaaminen olisi ehkä voinut auttaa, et maininnut pumppasitko ylimääräisiä pois?


Itse käytin imettäessä aina myös maidonkerääjää toisessa rinnassa, koska maitoa tuli reilusti, kumeilla ei onneksi tarvinnut pelailla.

...ja saipa muuten minunkin poika laitoksella lisämaitoa, mikä näin jälkeenpäin vähän harmittaa...jotenkin vain siinä synnytyksenjälkeisissä huuruissa luotti täydellisesti vain niihin lastenhoitajiin.

 

[kahden äiti]

olemassakaan oikeaa imetysaikaa, kun tuntuu, että kaikki imettävät joko liian vähän aikaa tai liian kauan ?! ja arvostelijoina toimivat lähes poikkeuksetta toiset äidit?!

 

[marsipaani]

Mä olisin luovuttanut jo paljon aikasemmin. Imetys ei ole mikään äitiyden mitta, eikä se olisi tehnyt sinusta huonoa äitiä vaikka olisit lopettanut imettämisen ja syöttänyt vauvasi korvikkeella. Uskon että näin olisit ollut itse paljon virkeämpi ja jaksanut hoitaa vauvaasi iloisemmin mielin.

 

[3xäiti]

Kauanhan Sinä olet jaksanut, melko tuskalliselta kuulostaa. En itse olisi jaksanut.

 

[ap]

Lähinnä haluaisin jonkun imetystä henkeen ja vereen puolustavan kertovan mulle mitä tein väärin?

 

[vp]

ymmärrän tilanteesi, itselläni oli hyvin samantapainen ja olin jos isosta pettymyksestä riippumatta tosi valmis luovuttamaan. en tiennyt että imetys voisi sattua niin paljon ja olla niin vaikeaa. meilläkin lapsi oli keltainen ja siitä oikeastaan ehkä aloi imetysvaikeudet. Minun kohdallani kävi kuitenkin erilailla, kun ystäväni joka oli kätilö oli huolissaan siitä että meinasin lopettaa imettämisen (parin viikon jälkeen tosin, eli paljon aikaisemmin kuin sinä) ja maksoi mulle imetystukihenkilön joka oli aivan taivaallinen apu, auttoi käyntiin ja soitti mulle sen jälkeen kerran viikossa ja kyseli miten menee ja auttoi. Ilman häntä olisin varmasti luovuttanut. En edes usko että kaikki imetystukihenkilöt on niin hyviä kuin tämä kyseinen.

Kuitenkin on ylesitä että imettäminen ei jostain syystä onnistu, usein johtuu siitä että äidille ei lopulta ole tarpeeksi apua ja tukea eikä puhuta siitä miten vaikeaa imetys on alussa.

Toivottavasti seuraavan kanssa onnistut paremmin. Rakastat kuitenkin lastasi ja se on tärkeintä.

(mä muuten puolustan imetystä henkeen ja vereen ja imetän edelleen puolitoistavuotiasta, mutta en syytä äitejä vaan sitä miten he eivät saa apua, itselläni siis oli kiinni vain siitä että oli se kätilöystävä joka hankki sen tukihenkilön, joten ymmärrän äitejä jotka jää ilman infoa ja apua)

 

[vp]

No en mä nyt tiedä mitä mieltä tuosta pitäis olla. Jokainen tavallaan. Mä imetin 9 kk ja sain siitä sitten tas ihmetystä osakseni, ettenkö mä osaa päästää lapsestani irti. Tokihan meidän lapsi söi tuolloin jo kiinteitäkin, mutta joi vain rinnasta. Mulla imetys oli helppoa, kaikille se ei ole. Ja kaikki ei edes halua imettää. Jokainen tekee niin kuin itse haluaa ja jokainen on silti varmasti ihan yhtä hyvä äiti. :hug:

yhdeksän kuisen imetyksestä sait jo ihmetystä osakses? Kyllä tää on sairas maa kun ei saa vauvaa imettää!!!