S
sattuu ja tapahtuu
Vieras
Ja niin siis, meillä tapahtuu jo niissä väleissä, kun esim. nostan kattilan liedeltä (kädet huom silloin just kiinni siinä kattilassa), käyn vessassa (toinen lapsi mukanani) ja muita pikku juttuja.
K
kolmen äiti
Vieras
Olen varmaan omituinen, kun pidän pieniä mustelmia ja haavoja lapsuuteen kuuluvina asioina. Tervettä vaan antaa lasten vähän touhottaakin, rasittaa ne vanhemmat, jotka huutelevat lapsilleen, että älä juokse, ettet kaadu.
Toki minäkin lapsistani huolehdin. Olen esim. todella tarkkana, jos lähellä on autotie tai vettä. Auton alle jääminen tai hukkuminen kun ei puhaltamalla mene ohi.
Toki minäkin lapsistani huolehdin. Olen esim. todella tarkkana, jos lähellä on autotie tai vettä. Auton alle jääminen tai hukkuminen kun ei puhaltamalla mene ohi.
S
sattuu ja tapahtuu
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja anteeksi nyt:
Niinkö? Jos sun lapset pysyvät, eivät minun silti välttämättä. Tää pitäis nyt vaan ymmärtää: lapsissa ON eroja. Esim. minä en tod. juuri tee ruokaa lasten kanssa, eli se ruuanvalmistus on hyvin nopeaa (mikrossa lämmitys, ehkä joku makaronin keitto). DVD ei naulitse meidän muksuja 5min kauempaa paikalleen. Meillä lapset eivät (onneksi) aina ole samassa huoneessa ja sellaista, joten: ei vaan VOI olla äitinä joka paikassa yhtä aikaa.
?
:)
Vieras
Meillä tolla reilu yks veellä on jatkuvasti joku kuhmu päässä tai mustelma jossain 
Ei mitään suurempia ole sattunu mutta tuo kun juoksee niin saattaa vähä vetää mutkat suoriks Tai muksahtaa tuolilta alas jos sinne kiipee.. En kyllä ajatellu juosta sen perässä keittiöstä sen omaan huoneeseen koko päivää 
Meillä on vaan kaks lasta ja toinen ei tee vielä mitään 
Ei mitään suurempia ole sattunu mutta tuo kun juoksee niin saattaa vähä vetää mutkat suoriks Tai muksahtaa tuolilta alas jos sinne kiipee.. En kyllä ajatellu juosta sen perässä keittiöstä sen omaan huoneeseen koko päivää Meillä on vaan kaks lasta ja toinen ei tee vielä mitään
L
lääkäriäiti
Vieras
Lapsen motoriikan kehitys tarvitsee sitä, että tasapainoa ja fyysisiä rajoja koetellaan ja siirretään iän ja taitojen karttuessa eteenpäin. Ilman kolhuja se ei yhdeltäkään lapselta onnistu.
Lapset ovat myös fyysisesti sekä taidoiltaan että ominaisuuksiltaan erilaisia. Oma lapseni sai kätensä sijoiltaan laskeutuessaan korkealta tuolilta alas. Käsi oli vain jotenkin oudossa asennossa ja lapsen nivelet ovat vielä suhteellisen väljät ja pehmeät. Saman lapsukaisen sääriä ovat monet kauhistelleet, kun on aina täynnä mustelmia. Joku epäili jopa, että minä olisin ne aiheuttanut (sitä en tiedä, vasarallako vai millä hänen mielestään olisin lapsen sääriä nakutellut), kun ei lapsella kertakaikkiaan hänen mielestään voinut olla noin paljoa mustelmia jaloissa. Se oli kyllä jo loukkaavaa. Lapsukaiseni on kova kiipeilemään ja hyppimään ja mustelmia tulee ihan hänen huomaamattaankin. Ei koskaan valita, että jalkaan sattuu.
Toisen lapseni ollessa pieni talutin häntä rattaissa kaupungilla. Vanhempi naisihminen tuli arvostelemaan ja moittimaan minua, kun lapsi oli hänen mielestään niin huonossa asennossa, että minun pitäisi tehdä asialle jotain, eikä vain katsoa toiseen suuntaan. Totesin, että lapsi osaa kyllä jo kävellä ja kiivetä ja ihan juuri äsken niihin rattaisiinkin itse kiipesi. Tämä arvostelija ei oikein uskonut, kunnes lapsi kiipesi itse rattaista pois ja käveli. Ihmisillä voi olla niin erilaiset käsityksetkin asioista, joihin eivät ole tottuneet.
Jo pelkästään kaupunkiympäristö rajoittaa lapsen liikkumista niin, ettei se kehity täysin vapaasti. Maalla metsissä juoksentelevien ja puihin kiipeilevien lasten motoriset taidot ovat yleisesti paljon kehittyneemmät kuin kaupunkilasten. Eiköhän anneta lasten edelleen kiipeillä ja juosta, eikä palata liikkumista rajoittaviin kapaloihin. Eri asia tietenkin on, jos on kyse todella vaarallisesta tilanteesta, kuten parvekkeen kaiteen yli menemisestä tai perunakattilan hellalta päälleen vetämisestä. Mutta eivätköhän kaikki normaalit äidit siitä osaa pitää huolen. Ja silti joskus jotain sattuu. Elämä vain on sellaista, eikä vahinko tule kello kaulassa.
Lapset ovat myös fyysisesti sekä taidoiltaan että ominaisuuksiltaan erilaisia. Oma lapseni sai kätensä sijoiltaan laskeutuessaan korkealta tuolilta alas. Käsi oli vain jotenkin oudossa asennossa ja lapsen nivelet ovat vielä suhteellisen väljät ja pehmeät. Saman lapsukaisen sääriä ovat monet kauhistelleet, kun on aina täynnä mustelmia. Joku epäili jopa, että minä olisin ne aiheuttanut (sitä en tiedä, vasarallako vai millä hänen mielestään olisin lapsen sääriä nakutellut), kun ei lapsella kertakaikkiaan hänen mielestään voinut olla noin paljoa mustelmia jaloissa. Se oli kyllä jo loukkaavaa. Lapsukaiseni on kova kiipeilemään ja hyppimään ja mustelmia tulee ihan hänen huomaamattaankin. Ei koskaan valita, että jalkaan sattuu.
Toisen lapseni ollessa pieni talutin häntä rattaissa kaupungilla. Vanhempi naisihminen tuli arvostelemaan ja moittimaan minua, kun lapsi oli hänen mielestään niin huonossa asennossa, että minun pitäisi tehdä asialle jotain, eikä vain katsoa toiseen suuntaan. Totesin, että lapsi osaa kyllä jo kävellä ja kiivetä ja ihan juuri äsken niihin rattaisiinkin itse kiipesi. Tämä arvostelija ei oikein uskonut, kunnes lapsi kiipesi itse rattaista pois ja käveli. Ihmisillä voi olla niin erilaiset käsityksetkin asioista, joihin eivät ole tottuneet.
Jo pelkästään kaupunkiympäristö rajoittaa lapsen liikkumista niin, ettei se kehity täysin vapaasti. Maalla metsissä juoksentelevien ja puihin kiipeilevien lasten motoriset taidot ovat yleisesti paljon kehittyneemmät kuin kaupunkilasten. Eiköhän anneta lasten edelleen kiipeillä ja juosta, eikä palata liikkumista rajoittaviin kapaloihin. Eri asia tietenkin on, jos on kyse todella vaarallisesta tilanteesta, kuten parvekkeen kaiteen yli menemisestä tai perunakattilan hellalta päälleen vetämisestä. Mutta eivätköhän kaikki normaalit äidit siitä osaa pitää huolen. Ja silti joskus jotain sattuu. Elämä vain on sellaista, eikä vahinko tule kello kaulassa.
S
sattuuhan niitä
Vieras
toiset lapset vilkkaampiakuin toisten. Eihän se nyt monilapsesten perheiden vika ole jos se sun eemelis ei ole oppinut liikkumaan 
Alkuperäinen kirjoittaja anteeksi nyt:
Meillä itseasiassa pyykkäykset ja tiskaukset hoidetaan sillon kun lapset on menny illalla nukkumaan/molemmat vanhemmat on kotona. Kaikki lapset eivät katsos nuku aina samaan aikaan päikkäreitä :headwall: ja musta olis mielen kiintoista tietää mikä DVD saa lapset pysymään aloillaan?? en ole vielä semmosta nähny.
Musta pienet kolhut kuuluu lapsuuteen. Herrajestas millä nuo oppis edes kävelemään, jos kokoajan pitäis kiinni? Väkisinhän siinä tulee kolhuja kun muksahtaa otsa edellä ovenkarmiin tms. Esikoinen putos kerran yöllä sängystä. Nukkui perhepedissä ja mies oli laittanu tyyny ja peittovallin kun lähti töihin, mutta silti tyttö onnistui hivuttautumaan sängyn reunalle. Sit siirettiin sänky kiinni seinään, niin sen jälkeen ei ole vauvat putoillu sängyistä. Paitsi esikoinen pari yötä sitten jälleen muksahti lattialle
Pitääkin varmaan ruveta istumaan yöt 3v.n sängyn vieressä et saa kopin jos meinaa punota 
tai oisko jossain pinniksiä 1,5m korkeilla laidoilla Meidän ei ole onneksi tarvinnu vielä käydä paikkauttamassa lapsia, mutta mustelmia löytyy jatkuvasti kun koheltavat mennessään. Syöttötuolejakaan eivät onneksi ole saaneet nurin *koputtaa puuta*
Musta lasten pitää antaa olla lapsia ja juosta pihalla jne. Sitten kun on kyse parkkipaikalla/autotien varrella kulkemisesta niin lapsia toki vahditaan. Mutta jos mustelmiakaan ei sais tulla niin pyöreässä pehmustetussa huoneessahan nuo täytyis pitää
K
kahdenäiti
Vieras
siis ihan oikeastiko jonkun mielestä lapsia pitää vahtia sillä tarkkuudella, että ne ei pysty juoksemaan pöydän kulmaan tai putoamaan tuolilta yms? Itselläni on kaksi lasta, kyse ei siis ole siitä ettenkö voisi koko ajan kulkea niiden perässä, mutta miten se motoriikka ja itsenäisyys kehittyy jos äiti on koko ajan puolen metrin päässä? Ja se puoli metriäkin on liikaa sillon kun lapsi vain sattuu yhtäkkiä kompastumaan.
?
.
Vieras
Mulla on neljä lasta, joista olen yksin huolehtinut varmaan aina. Nuorimman ja vanhimman välillä on ikäeroa vajaa 8 vuotta, eikä ikinä ole sattunut mitään "onnettomuuksia" lapsille. Päivystykseen jonkun onnettomuuden takia on tarvinnut mennä vain kaksi kertaa. Ihme yleistämistä että "monilapsisille perheille sattuu jatkuvasti onnettomuuksia".
H
Huvitutti harmailee
Vieras
Höpö höpö taas.. Itselläni on kaksi suhteellisen rauhallista tyttöä, jotka saavat mustelmia milloin mistäkin. Kyllä lapsille täytyy antaa hiukan omaa tilaakin eli antaa leikkiä hiukan itsekseen, kun minä teen ruokaa tai siivoan. Tekevälle sattuu!
V
voi teitä ihmisiä
Vieras
Minulla oli aina leuka ja polvet ruvella lapsena, ja kyllä minusta huolehdittiin erittäin hyvin silti.
V
vieras
Vieras
itellä lapsia 8 eikä mitään suurempaa ole sattunu.
yhen kerran käsi murtunu ...... se on suurin onnettomuus !
vähänn väliähän nuit pikku juttuja sattuu kuten haavat ym.....
porukassa sattuu ja tapahtuu meilläkin suurin osa lapsista poikia.
yhen kerran käsi murtunu ...... se on suurin onnettomuus !
vähänn väliähän nuit pikku juttuja sattuu kuten haavat ym.....
porukassa sattuu ja tapahtuu meilläkin suurin osa lapsista poikia.
J
j
Vieras
Lapset kun on erilaisia. Meillä on yksi ainokainen, poika 1v. Ja vaikka miten valvoisit, aina sattuu ja tapahtuu. Mitään kamalan vakavaa tosin ei, vaan pikku haavereita; kaatuilua, tuolilta putoamista, saattaa löydä itseään kättä pidemmällä jne. Meillä tosin myös annetaan pojan oppia, ei kokoajan olla estämässä. Neuvotaan vieressä, mutta jos edottomasti haluaa esim itseään lyödä, lyököön ja oppikoon.
V
vieras
Vieras
ei riipu lasten lukumäärästä vaan ihan lapsista. meilläkin viisi tenavaa eikä niille ole ikinä sattunut mitään. Yhden käden sormilla voi laskea laastarienkin määrän mitä joskus tarvittu.
Joissakin perheissä lapset on aivan älyn vilkkaita ja rohkeampia tekemään ja kokeilemaan kaikkea "jännää". Luonnollisesti vahinkojakin silloin sattuu enempi
Joissakin perheissä lapset on aivan älyn vilkkaita ja rohkeampia tekemään ja kokeilemaan kaikkea "jännää". Luonnollisesti vahinkojakin silloin sattuu enempi
Ai, meillä on 4 pienellä ikäerolla mutta koskaan ei ole lapsilla esim. ollut mustasilmää. Tuttavaperheissä jossa on vähemmän lapsia, niitä tapahtuu taas alvariinsa, parhaimmillaan 1 lapsisessa perheessä pojalla oli tikkiä päässä ja silmäkulmassa, juu ei ollu äiti sitten kävelly käsikynkkää aamusta iltaan lapsensa kanssa. Että ehkäpä tähän vaikuttais vähän lapsien luonteetkin?
Meillä noi pahimmat onnettomuudet on yleensä tapahtunu niin et oon ollu vieressä :ashamed: Esim poika kaatu hiekkaisella laatotuksella -> hampaat katkes. Juoksi päin leikkuulautaa (just vielä sanoin et varo) -> samat hampaat lohkes lisää. Pienin tyttö sai just mustan silmän tietokonepöydästä isänsä luona, isä seiso vieressä. Ja näitä riittää...
Lapset ihan oikeesti on erilaisia, mulle on siunaantunu kolme kohloppia. Vaikka kuinka olisin vieressä niin aina sattuu ja tapahtuu. Kolhut kuuluu elämään, eikä nuo koskaan opi mitään jos eivät saa temmeltää.
Lapset ihan oikeesti on erilaisia, mulle on siunaantunu kolme kohloppia. Vaikka kuinka olisin vieressä niin aina sattuu ja tapahtuu. Kolhut kuuluu elämään, eikä nuo koskaan opi mitään jos eivät saa temmeltää.
P
painu hiiteen!
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja hui:
Kirjoitatkohan minun perheestäni? Meillä 4 lasta, vanhin täyttää 8 parin viikon päästä. Tällä hetkellä pienimmällä ei mustelmia, ruhjeita tai muitakaan vammoja, toisiksi nuorimmalla, (poika), jalat mustelmilla, toisiksi vanhimmalla sattui yökylässä muksaus, nenänvarsi ja poski mustana ja vanhin, joo se on kanssa suht "vammaton".
Olen saanut eräiltä "sukulaisilta" kuulla kauhisteluja noiden ulkonäöistä, ilmeisestikin epäilevät että minä pieksän noita pentuja. Ei mun kyllä tartte, osaavat itsekin kolhia itteensä.
M
mä
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja anteeksi nyt:
Pitäisköhän mun vedota että mä en voi enää pyykätä enkä tehdä ruokaa kun täytyy vahtia lapsia?!?!? Loistoidea Entä sitten kun lapset eivät enää ota päikkäreitä eivätkä välitä DVD katsoa? Ja kyllä niitä vahinkoja sattuu vaikka seisoisi koko ajan vahtimassa, voi vaikka tulla isoveli ja tönäistä pienemmän kumoon.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Mahza:
Sama täällä, meillä kaksi lasta, toiselle aina sattuu ja tapahtuu. Toiselle harvoin, minkäs sillekään voi kun lapsi on aina suunapäänä ja rauhaton. Pakkopaita tietenkin tai lepositeet, mutta en edelleen näe niitä kolhuja niin dramaattisina että alkaisin lasta kahlitsemaan.
Muistiin:
1. osta valjaat lapsille ja pidä ne aina kiinni
2. kun menet vessaan liimaa lapset sohvaan isutmaan etteivät pääse kolhimaan itseään
3. pyykkiä pestessä, kts kohta 2
4. ruokaa laitettaessa kts kohta2
5. puhelimeen puhuessa kts kohta 2
6. hoitaessasi vauvaa/esikkoa/jotakin lasta yksinään kts kohta 2 eli liimaa muut mukulat siihen sohvaan
7. jos kolhuja yms ilmaantuu, piilottele lapsiasi ettei vaan missään nimessä naapurit ja sukulaiset näe näitä kolhuja!!!
:xmas:
1. osta valjaat lapsille ja pidä ne aina kiinni
2. kun menet vessaan liimaa lapset sohvaan isutmaan etteivät pääse kolhimaan itseään
3. pyykkiä pestessä, kts kohta 2
4. ruokaa laitettaessa kts kohta2
5. puhelimeen puhuessa kts kohta 2
6. hoitaessasi vauvaa/esikkoa/jotakin lasta yksinään kts kohta 2 eli liimaa muut mukulat siihen sohvaan
7. jos kolhuja yms ilmaantuu, piilottele lapsiasi ettei vaan missään nimessä naapurit ja sukulaiset näe näitä kolhuja!!!
:xmas:
B
Boogy
Vieras
Jo on, ettei lapset saa enää muuta tehdä kuin istua paikallaan ettei vaan satu mitään....kas kun ei sidota sänkyyn kiinni koko päiväksi.
Niih, ja missään nimessä niitä ei saa päästää ulos leikkimään METSÄÄN missä ite pentuna tuli möyrittyä aamusta iltaan. Ja oli polvet ja muu kroppa sen näköstäkin
S
shihtzu
Vieras
tolla 11kk vanhalla poitsulla on nytkin mustelma otsassa, edellinen juuri haalistu pois, kun jo taas otsansa löi ja minusta nuo kuuluvat ihan normaaliin lapsuuteen. Toiset lapset ovat tapaturmaherkempiä kuin toiset, sellaista se elämä on ja minusta liika vahtiminen ei ole lapsenkaan kannalta kiva asia, pitäähän lasten saada edes jotain tehdä ja kokeilla itse.