Mä uskon, että helpommallakin pääsisi, jos olisi vain menemättä. Ihan tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, missä puhuttiin ajasta ilman vauvaa.
Mä olen ollut nyt kai neljästi erossa tuosta rakkaasta pienestä ihmisestä: ensimmäisellä kerralla (kun olin kampaajalla leikkauttamassa hiuksiani, kielsin pesemästäkin jotta pääsen nopeasti takaisin vauvan luokse ) lopputulos oli se, että mun kampaamotuolin taakse könysi ensin sisko pikkuäijä kainalossa. Ei, eivät todellakaan jääneet kivasti odotusaulaan, vaan todellakin tulivat hienossa trendikampaamossa suoraan mun tuolini taakse, koska jätkä oli saanut uhmaraivarit, eikä sisko saanut mun miestä kiinni, eikä tiennyt mitä tehdä. Joten toi sitten naamapunaisena huutavan pojan sinne, kun mä olen vartin "rentoutumassa". Siitä kahden minuutin päästä saapui mies kainalossaan naamapunaisena kiljuva vauva, ja siitä hetkestä alkaen mä aloin käydä kampaajallakin vauvan kanssa: siellä mä imettelin hienoilla odotusaulan nahkasohvilla väri päässä, kun muut kauniit ja muodikkaat tuli, koki, maksoi, poistui, niinkuin omiin tarpeisiinsa nyt vaan sopi.
Sen jälkeen mä totesin myös, että jos aion olla erossa vauvasta, se on tehtävä silloin kun on otollisin hetki eli yöllä, kun se nukkuu. Näin olen tehnyt siis kolme kertaa.
Huomenna vaan mäpä aion uhmakkaasti mennä sinne popedan keikalle, mutta koska se ajoittuu alkuiltaan ja kesken olisi vielä nukkumaan meno aikakin, mun oli pakko tehdä järjestelyjä. Soitinpa sitten keikan turvallisuudesta vastaavalle järjestyksenvalvonnan päällikölle: hän kertoi ettei missään nimessä alueelta saa poistua kesken keikan jos sinne aikoo palata. Selitin, että mulla on kotona vauva, jonka tarpeisiin mun pitäisi välillä käydä vastaamassa; oli muuten ihan äärettömän kiva tuntemattomalle miehelle selittää puhelimessa rintaruokinnoista ja syöntiajoista, mutta minkäs mahtaa. Hän naurahti ja lupasi puhua mun puolestani, mutta huomenna on kysyttävä vielä vuoropäälliköltä paikan päällä (taas siis sama stoori siitä, kuinka mun pitää olla tissit ojossa täällä jokaiseen lapsen tarpeeseen, tuntemattomalle miehelle. Nöyryyttävää. ) No, oletettavasti lupa tulee. Sen lisäksi anopin pitää todennäköisesti harjoittaa kärrynpyöriä, soittaa kitaraa ja ja väännellä naamaansa samaan aikaan, jotta saa neidin viihtymään ne väliajat, kun mä olen poissa. Mä tulen tänne ehkä yhdesti, mutta todennäköisesti kahdesti illan aikana syöttämään, juottamaan ja nukuttamaan..
Todellakin, olisi varmaan helpompi jättää menemättä. Tai ottaa vauva mukaan korvasuojainten kanssa. Sitä jo ehdotinkin. Mutt mies, joka ymmärrettävästi kokee menettäneensä musta jo neljä viidesosaa tuolle vauvalle, ei jostain syystä ilahtunut. Eli mä yritän näin. Huono äiti, epäilemättä. :xmas:
Mä olen ollut nyt kai neljästi erossa tuosta rakkaasta pienestä ihmisestä: ensimmäisellä kerralla (kun olin kampaajalla leikkauttamassa hiuksiani, kielsin pesemästäkin jotta pääsen nopeasti takaisin vauvan luokse ) lopputulos oli se, että mun kampaamotuolin taakse könysi ensin sisko pikkuäijä kainalossa. Ei, eivät todellakaan jääneet kivasti odotusaulaan, vaan todellakin tulivat hienossa trendikampaamossa suoraan mun tuolini taakse, koska jätkä oli saanut uhmaraivarit, eikä sisko saanut mun miestä kiinni, eikä tiennyt mitä tehdä. Joten toi sitten naamapunaisena huutavan pojan sinne, kun mä olen vartin "rentoutumassa". Siitä kahden minuutin päästä saapui mies kainalossaan naamapunaisena kiljuva vauva, ja siitä hetkestä alkaen mä aloin käydä kampaajallakin vauvan kanssa: siellä mä imettelin hienoilla odotusaulan nahkasohvilla väri päässä, kun muut kauniit ja muodikkaat tuli, koki, maksoi, poistui, niinkuin omiin tarpeisiinsa nyt vaan sopi.
Huomenna vaan mäpä aion uhmakkaasti mennä sinne popedan keikalle, mutta koska se ajoittuu alkuiltaan ja kesken olisi vielä nukkumaan meno aikakin, mun oli pakko tehdä järjestelyjä. Soitinpa sitten keikan turvallisuudesta vastaavalle järjestyksenvalvonnan päällikölle: hän kertoi ettei missään nimessä alueelta saa poistua kesken keikan jos sinne aikoo palata. Selitin, että mulla on kotona vauva, jonka tarpeisiin mun pitäisi välillä käydä vastaamassa; oli muuten ihan äärettömän kiva tuntemattomalle miehelle selittää puhelimessa rintaruokinnoista ja syöntiajoista, mutta minkäs mahtaa. Hän naurahti ja lupasi puhua mun puolestani, mutta huomenna on kysyttävä vielä vuoropäälliköltä paikan päällä (taas siis sama stoori siitä, kuinka mun pitää olla tissit ojossa täällä jokaiseen lapsen tarpeeseen, tuntemattomalle miehelle. Nöyryyttävää. ) No, oletettavasti lupa tulee. Sen lisäksi anopin pitää todennäköisesti harjoittaa kärrynpyöriä, soittaa kitaraa ja ja väännellä naamaansa samaan aikaan, jotta saa neidin viihtymään ne väliajat, kun mä olen poissa. Mä tulen tänne ehkä yhdesti, mutta todennäköisesti kahdesti illan aikana syöttämään, juottamaan ja nukuttamaan..
Todellakin, olisi varmaan helpompi jättää menemättä. Tai ottaa vauva mukaan korvasuojainten kanssa. Sitä jo ehdotinkin. Mutt mies, joka ymmärrettävästi kokee menettäneensä musta jo neljä viidesosaa tuolle vauvalle, ei jostain syystä ilahtunut. Eli mä yritän näin. Huono äiti, epäilemättä. :xmas: