mä kyllä tajuan sitä raskaana olevaa naista joka puukotti itseään Turussa...

[..]

Mä ymmärrän jopa äitejä jotka tappavat lapsensa... Löydän hyvin syyt.

En mä tiedä mut miten musta tuntuu et kaikki ei vaan oo ihan terveitä...

 

["a p"]

Hormonit. Ne kirotut hormonit. Jotkut naiset on raskaana ollessaan ihan mielipuolisia (ap, älä ota tätä pahalla!) ja sille ei vaan mitään voi.

Niinpä

Siis en nyt ole mitenkään erityisen usein raivona raskaana ollessani, tyyliin muutaman kerran joka raskauden aikana tekisi mieli juosta suohon, mutta kyllä ne raivontunteet voi just raskausaikana olla jotain ihan käsittämätöntä.

Plus että niihin yhdistyy se että koko ajan pitää myös ajatella sitä lasta. Ei siis alkoholia, tupakkaa, ja mun tapauksessani ei hikilenkitkään koskaan ole onnistuneet.

Että itsensä viilteleminen voisi olla just sellainen juttu josta tietäisi ettei se ainakaan vahingoita lasta, ja siksi tajuan että joku voi hajota niin pahasti että valitsee just sen.

Mut joo nyt ihan loppuraskaudessa tää nyt alkaa taas olla tällaista jäiden polttelemista... uh

 

["Nume"]

Vähän OT, mut

En kyllä oo koskaan ymmärtäny et mitä se yks paukku siihen raivoon/kiukkuun auttaa??
Siis niin pieni määrä alkoholia, eiks se ny oo sama vetästä vettä kun vaikutus on samaa luokkaa?

 

["a p"]

Mä ymmärrän jopa äitejä jotka tappavat lapsensa... Löydän hyvin syyt.

Joo, totta. Mä tajuan myös.

Enkä kerrassaan voi tajuta niitä jotka eivät tajua... En ole koskaan ollut edes väkivaltainen, mutta lapset ja yleinen väsymys, etenkin pikkuvauva-aikaan, voi vaan vetää niin kertakaikkisen syvälle että... etenkin jos on yksinhuoltaja (näin uskoisin, en ole koskaan ollut)

 

["a p"]

[QUOTE="Nume";22470275]Vähän OT, mut

En kyllä oo koskaan ymmärtäny et mitä se yks paukku siihen raivoon/kiukkuun auttaa??
Siis niin pieni määrä alkoholia, eiks se ny oo sama vetästä vettä kun vaikutus on samaa luokkaa?[/QUOTE]
No siis mä juon joskus yrttiteetä ja siitäkin tulee morkkis

Mutta kyllä se alkoholi jotenkin rentouttaa, etenkin jos on ollut muuten jo vuosikausia melkein vesilinjalla. Ja ehkä se on myös jotenkin sellaista kapinointia?

 

[MorbidMama]

Hohhoijaa..nynne yrittää tehdä susta hullua...
Niinniin, ei meistä paremmista ihmisistä kukaan tunne vihaa tai raivoa tai mitään muutakaan negaa.

 

[MorbidMama]

[QUOTE="Nume";22470275]Vähän OT, mut

En kyllä oo koskaan ymmärtäny et mitä se yks paukku siihen raivoon/kiukkuun auttaa??
Siis niin pieni määrä alkoholia, eiks se ny oo sama vetästä vettä kun vaikutus on samaa luokkaa?[/QUOTE]

No ainahan ne kaikissa vanhoissa filkoissa tyrkyttää järkyttyneelle drinkkiä...tai brittileffoissa teekupillista. Ne hermot, näes, ne hermot....

 

[räyh]

Ymmärrän ap sua tosi hyvin! Eipä tässä 36. viikollakaan voi enää juoksulenkille lähteä jos tuntuu että pää hajoaa. Minäkin raskauksien välissä rauhoittaisin itseäni juuri lenkkeilemällä, tupakalla tai parilla oluella, tai sitten lähtisin yksin kauppaan. Hyvä kun nyt jaksaa lyllertää parkkipaikalle...

 

["vieras"]

Mä kyllä tajuan ton raivon. En sitä kuinka kukaan voi viillellä itseään niin kuin se nainen turussa, mutta sen raivon tunnistan. Raskaus oli mun elämäni vaikeimpia asioita ja kukaan ei tajunnut sitä pohjatonta pahaa oloa, joka mulla oli. Lapsi oli toivottu ja silti musta välillä tuntui, että mä räjähdän siihen raivoon!

Kaikki nimenomaan tuputti tota seesteisyyttä ja harmoniaa maailman kanssa ja musta tuntui, että olisin halunnut vaan saada sen pahan olon pois. Jälkeen päin katsottuna olen tajunnut, että diagnosoimaton rd vaikutti asiaan, mutta myös ne pirun hormoonit.

Huvittavinta oli ne raskauden jälkeisen masennuksen testit. Mitä vielä, mä en enää ollut raskaana ja mun rakas lapsi oli täällä! Mikään ei olis voinut olla paremmin!

Ihan turha tulla selittämään, että kaikilla on tai pitäis olla seesteinen ja hehkuva raskaus aika. Ei vaan ole. Miksi ihmeessä nää tunteet on vieläkin näin tabuja. Kaikki ei vaan nauti raskaudesta ja siitä hormooni myrskystä. Parempi puhua asioista, kun vaan pullottaa ne sisäänsä ja lopulta räjähtää.

 

["a p"]

Voi että ihana että tänne on tullut näitä ymmärtäviäkin kommentteja! Rehellisesti sanoen ehdin jo tirauttaa pienet itkut kun tuli niin paha mieli joistain näistä kommenteista.

Siis kun itse jo sentään olen tässä raskaudessa onnitellut itseäni että olen jo paljon seesteisempi ja selviän yleensä raivokohtauksista isoilla jäätelöannoksilla ja kevyellä pään hakkaamisella seinään

 

["hmmm"]

No vaikea ymmärtää kun harvoin olen raivoissani, olen sitten raskaana tai en. Yksin asun niin harvoin tulee riitojakaan kenenkään kanssa. Minä puran ärtymykseni monesti vittuilemalla keskustelupalstoilla (ihan oikeesti ) ja se onnistuu raskaana ollessakin, tai sitten keljuilen muille ihmisille. En muista milloin olisin ollut ihan raivona.. varmaan muutaman vuoden välein olen ja silloin huudan ja saatan paiskoa tavaroita.

Viiltelyn ymmärrän silleen, kun itse olen joskus viillellyt kun olen ollut masentunut. Sitä halusi siirtää psyykkisen kivun fyysiseksi, ja mun mielestä se on sairasta ja viiltelijät on todella sairaita.

 

[hhhi]

ap ei ole kuitenkaan vetänyt pullollista viinaa tms., joten miksi jeesustelette? Mitä sitten, jos ap:ta harmittaa vähän kun ei voi turvautua samoihin hermojen lepuuttelukeinoihin kuin ennen? Ketä se haittaa jos tekee mieli tehdä jotain?? Tekopyhiä jeesustelijoita on osa täällä

 

[--hhh---]

Niin joo ja ap, olen kyllä vähän eri mieltä tuosta, vahingoittaako viiltely lasta. Ennemmin joisin yhden viinilasin tai polttaisin yhden tupakan kun hankkiutuisin tekemisiin sosiaalitoimen, poliisin, sairaalan kanssa - todennäköisesti koko vanhemmuus ja mielenterveys kyseenalaistettaisiin, vaikka vauva ei sinänsä suoraan ole vahingoittunut. Välillisesti tuollainen aiheuttaa ihan hirveän isot ongelmat viranomaisten kanssa.

 

[ööh]

Halit ap:lle.. Mie niin tiiän sen raskauden aikaisen raivon.. Mulla oli just semmonen pimahtamisolo ekaa odottaessa. Ehkä suurin aiheuttaja oli se unettomuus mistä kärsin raskauden aikana. Minä, jolla koko raskaus oli päällisin puolin todella helppo, kihisin kiukusta koko ajan ja vittuilin miehelle ja itkee vollotin lähes taukoomatta...

 

[MorbidMama]

Halit ap:lle.. Mie niin tiiän sen raskauden aikaisen raivon.. Mulla oli just semmonen pimahtamisolo ekaa odottaessa. Ehkä suurin aiheuttaja oli se unettomuus mistä kärsin raskauden aikana. Minä, jolla koko raskaus oli päällisin puolin todella helppo, kihisin kiukusta koko ajan ja vittuilin miehelle ja itkee vollotin lähes taukoomatta...

Eka odotus oli ekaa kaikinpuolin. kaikki oli niin uutta ja pelottavaakin. Mulla oli kaiken muun mukavan lisäksi kutiava ihottuma enkä oikein saanut nukutuksi. Tytsi antoi odotuttaa itseään kaksi viikkoa...ai et mie naatin. Voi mies parkaa....parkoja.

 

[Hmmmmmmm]

Ei ollu raskauden aikana mitään raivokohtauksia, toisinaan oli vaan tajuttomia itkukohtauksia. Nekin johtu siitä jos en saanu jotain onnistumaan. Itteni sain rauhottumaan sillä, että kävin kävelemässä jonkin pienen lenkin, hidasta se eteneminen oli, mutta kyl se aina helpotti.

 

["vieras"]

No eipä ole kertaakaan ollut 9kk aikana mitään raivoa eikä tehnyt mieli alkoholia, tupakasta puhumattakaan.

Kuulostaa siltä ettei sulla ole kaikki ihan ok, kannattaa hakea apua!

No olet varmasti kuullut sentään, että monella nimenomaan on niitä mielialan ailahteluja raskausaikana, itkuisuutta, stressiä tai turhaa kiukkua, liika-herkistymistä. Ei se vielä tee toistaepänormaaliksi.

Ja kyllä mun on tehnyt mieli tupakkaa, alkoholia, siinämäärin missä muutenkin. On vain pystynyt olemaan ilman.

 

[räyh]

Itselläni oli eka raskaus juuri sellainen seesteinen, mutta nyt toisella kerralla olen ihan kauhea hormonihirviö. Siirtää ainakin haaveita kolmannesta lapsesta muutaman vuoden eteenpäin.
No, syöminen kyllä rauhoittaa ja sehän näkyy hienosti neuvolan vaa'assa.

 

[Beep]

Teet perheelämästäsi helvetin raskautumalla?
Raivoat ja ymmärrät viiltelijöitä??
Hae apua. Tuo ei ole tervettä, terve aikuinen hallitsee ja hillitsee sekä purkaa tunteensa sivistyneesti.

Miten puretaan tunteet sivistyneesti?

 

["bea"]

Mä en ymmärrä sellaista raivoa, johon pitää vetää viinaa, tupakkaa tai satuttaa itseään tai jotakuta muuta. No tuota tupakkaa en ymmärrä tietenkään sen vuoksi etten itse polta. Alkoholia käytän joskus, mutta en kyllä koskaan mihinkään raivon taltuttamiseen. Itsensä tai jonkun toisen satuttaminen voi joskus tulla mieleen, kun on tosi paha olla, mutta matka ajatuksesta tekoon on kyllä tosi pitkä - ainakin mulla. Ajatella voi mitä vaan, mutta se että oikeasti tekisi jotakin sellaista on ihan eri juttu.

Voikohan tuollaiseen raivoon saada jotakin apua että oppisi käsittelemään näitä tunteita. Mun mielestäni tunnekuohut eivät ole ihan terveellä pohjalla, jos ymmärtää itseään puukottanutta raskaana olevaa naista. Kaikkihan me olemme erilaisia, tempperamentit ovat erilaisia ja raskaudet samoin, mutta kyllä sellaiseen raivoon, joka vie täysin itsehillinnän tulee etsiä ja saada apua. Elämä voisi näyttäytyä ihan toisenlaisena, kun näitä tunnekuohuja oppisi käsittelemään ja hallitsemaan.

 

[Koivunkäpy]

AP odottaa poikaa :xmas:
mä oon ollu molempia oikia odottaissa ku ite helvetinenkeli.. raivonpartaalla kun kupi on väärin pöydässä tms..