Mä kyllä väitän että

[Meri-Kaisla]

Aika harvinaista vielä on, että pystyy tekemään hommia tarvittaessa etätyönä. Isäkään ei pysty olemaan pois, paitsi palkattomalla, jos lapsi sairastaa pidempään kuin kolme päivää. Hyvät tukiverkot, esim. mummot, jotka rientävät apuun lasten sairastellessa tekevät tietenkin asiat paljon helpommiksi.

Tämä nyt menee turhaksi saivarteluksi, mutta on niitä ihmisiä jotka pystyvät niitä etätöitä tekemään esim. minä ja mun mieskin pystyy välillä. Ap ihmetteli, että kuka saa töissä ladattua akkuja ja vastasin että on niitäkin. Toiset saa töistä voimaa ja energiaa ja vaikka lapsi välillä onkin sairas ja maailma kaatuu päälle niin silti he kokevat, että tasapainoisen elämän saavuttamiseksi tarvitsevat työnsä. Ei kai se elämä kenelläkään aina yhtä juhlaa ole.

 

[Mama the Strange]

Kyllä minä ainakin olen parempi äiti, kun en ole kotiäiti. Opiskelen päivät ja illat olen ihan täysillä pojan kanssa. En oo iltasin kovin väsynyt, vaan on kiva, että elämässä on kodin ja koulun tasapaino. Kumpaankin jaksaa keskittyä paremmin, kun on välillä muuta. Mä tulisin kotiäitinä hulluksi eli olisin tosi huono äiti kotona.

 

[ei ap]

Aika harvinaista vielä on, että pystyy tekemään hommia tarvittaessa etätyönä. Isäkään ei pysty olemaan pois, paitsi palkattomalla, jos lapsi sairastaa pidempään kuin kolme päivää. Hyvät tukiverkot, esim. mummot, jotka rientävät apuun lasten sairastellessa tekevät tietenkin asiat paljon helpommiksi.

Tämä nyt menee turhaksi saivarteluksi, mutta on niitä ihmisiä jotka pystyvät niitä etätöitä tekemään esim. minä ja mun mieskin pystyy välillä. Ap ihmetteli, että kuka saa töissä ladattua akkuja ja vastasin että on niitäkin. Toiset saa töistä voimaa ja energiaa ja vaikka lapsi välillä onkin sairas ja maailma kaatuu päälle niin silti he kokevat, että tasapainoisen elämän saavuttamiseksi tarvitsevat työnsä. Ei kai se elämän kenelläkään aina yhtä juhlaa ole.

Kyllä niitäkin varmaan on, todellakin. Mutta tässä ketjussa nyt sattuu olemaan meitä, joilla ei ilmeisesti ole etätyömahdollisuutta ja lasten sairastelut ym. ovat tehneet työn ja perheen yhteensovittamisesta vieläkin hankalampaa. Olen iloinen, että joillakin menee tässä suhteessa paremmin. On silti kivaa, että työ on mukavaa ja lasten kasvaessa työn ja perheen yhdistäminenkin varmaan sujuu paremmin. Silti kotiäitinä ollessani koin, että olin parempi ja läsnäolevampi, kiireettömämpi äiti ja elämä sujui muutenkin paljon leppoisammin.

 

[vieras]

Se riippuu täysin työstä ja siitä mitä henkilö itse saa työstään. Toiselle työ voi olla harrastus ja toisella pakollinen paha.

Ei riipu täysin. Nautin omasta työstäni, mutta siihen liittyy myös vastuuta ja vähän paineitakin itsensä kehittämiseen. Ei tule tehtyä toisella kädellä huitaistuna. Riippuu myös muista tekijöistä, esimerkiksi sairastelevat lapset, lapsiluku, lasten iät, aviokriisit, vakava sairastuminen ym. kuormitus liittyy siihen arjen sietokykyyn ja voimavaroihin.

Niinhän ne kotiäitinäkin erilaiset kriisit kuormittaa ja joku toinen voi tälläisessä tilanteessa kokea työn henkireikänä. Mutta kyllä mä sen uskon että työn ja perheen yhteensovittaminen on haastavaa.

Sairastelevien lasten kanssa on kyllä huomattavasti helpompaa olla kotiäitinä. Työstä poissaolo on erittäin kuormittavaa, varsinkin jos ei esimiehet oikein ymmärrä ja työkaveritkin alkavat katsella. Samoin hermoilu siitä, ehtiikö lapsi parantua hoitokuntoon ennenkuin on pakko mennä töihin.

Minä koin erittäin raskaana hoitaa lapsia kotona ja kun pienin oli sairas, isompi ei päässty minnekään, pitkiin aikoihin. tai sitten isompaa vietiin kerhoon ja kuumeinen kuopus rattaissa. Erittäin raskasta henkisesti ja fyysisesti minulle tuo 2 lapsen kotiäitiaika.

Niin varmasti on. Mutta siinä on se ero, ettei lasta olisi ollut pakko viedä kuumeisen sisaruksen kanssa kerhoon kun olit kotona! Ja mieluummin sitä antais lapsen toipua kotona rauhassa, mutta työssäkäyvänä se on mahdotonta.

pakko ja pakko. pakkohan on vain kuolla. Minulla oli henkinen pakko tasapainoilla lasten tarpeiden välillä. Isompi tarvitsi seuraa. Pienempi oli aina sairas.Yhtä pakko kuin jonkun toisen mennä töihin...

 

[matkailija]

En oo iltasin kovin väsynyt, vaan on kiva, että elämässä on kodin ja koulun tasapaino. Kumpaankin jaksaa keskittyä paremmin, kun on välillä muuta.

Olen kanssasi täysin samaa mieltä !

Vaikka tiedän 101% varmuudella että lapseni viihtyy päiväkodissa ja hoitajat ovat mukavia ja luotettavia, ja vaikka illat ja viikonloput on pyhitetty lapselle, kaipaan häntä silti koulupäivisin ja poden huonoa omaatuntoa siitä että hänen piti mennä päiväkotiin

 

[hiiop]

nostetaan vielä