Työssäkäyvät äidit, jotka sanotte olevanne parempia äitejä nyt kun olette töissä tms.

[Lunatic]

No mikset olisi vielä vuotta kotona, kun siihen on mahdollisuus?

Itse ainakin viihdyn päivät poissa kotoa, illoistakin nauttii paljon enemmän.

 

[nasu1]

Kyllä musta tuntuu, et olin ainakin PIRTEÄMPI äiti silloin kun olin kotona, kun nyt töissä ollessani. Nyt iltaisin väsymys iskee. En sitten siitä paremmuudesta tiiä.

 

[Peppari]

No jos sulla on mies, joka käy duunissa, niin kysy siltä miten se voi olla erossa teidän lapsista koko päivän. Ja sitten teet samalla tavalla.

 

[umbrella-]

No jos sulla on mies, joka käy duunissa, niin kysy siltä miten se voi olla erossa teidän lapsista koko päivän. Ja sitten teet samalla tavalla.

No, ei se kyllä helpolla voikaan olla, illat sitten nyhjää tiiviisti kotona lasten kanssa :xmas: Ehkä mä mietin sitäkin et miten sit mun harrastusten käy, kun ne on olleet mulla henkireikä. Mies kun on jättänyt kaiken tauolla kun lapset on pieniä... En mä sitä sano että hän samaa multa vaatisi, mutta tiettyä itsekkyyttä se vaatii, että voin hyvällä omallatunnolla lähteä duunipäivän jälkeen viel salille tms.

Muoks, lähti viesti vähän "käsistä", mutta jos mies jäis kotiin hoitamaan lapsia niin asia olis ihan eri, hurjasti mua huolestuttaa juuri tuon hoidon aloitus eli tää asia olis tuhat kertaa helpompi jos kuopus vois yhä jatkaa kotihoidossa. JOs ymmärrät eron?

 

[Peppari]

No jos sulla on mies, joka käy duunissa, niin kysy siltä miten se voi olla erossa teidän lapsista koko päivän. Ja sitten teet samalla tavalla.

No, ei se kyllä helpolla voikaan olla, illat sitten nyhjää tiiviisti kotona lasten kanssa... Ehkä mä mietin sitäkin et miten sit mun harrastusten käy, kun ne on olleet mulla henkireikä. Mies kun on jättänyt kaiken tauolla kun lapset on pieniä... En mä sitä sano että hän samaa multa vaatisi, mutta itsekkyyttä se vaatii, että voin hyvällä omallatunnolla lähteä duunipäivän jälkeen viel salille tms.

Ei se ole itsekkyyttä että hoitaa omaa mieltään ja kehoaan. Tai jos on niin siinähän samalla hoitaa omaa mielenterveyttään. Eikä sitä tarvitse tehdä joka ilta, eihän?

 

[umbrella-]

No jos sulla on mies, joka käy duunissa, niin kysy siltä miten se voi olla erossa teidän lapsista koko päivän. Ja sitten teet samalla tavalla.

No, ei se kyllä helpolla voikaan olla, illat sitten nyhjää tiiviisti kotona lasten kanssa... Ehkä mä mietin sitäkin et miten sit mun harrastusten käy, kun ne on olleet mulla henkireikä. Mies kun on jättänyt kaiken tauolla kun lapset on pieniä... En mä sitä sano että hän samaa multa vaatisi, mutta itsekkyyttä se vaatii, että voin hyvällä omallatunnolla lähteä duunipäivän jälkeen viel salille tms.

Ei se ole itsekkyyttä että hoitaa omaa mieltään ja kehoaan. Tai jos on niin siinähän samalla hoitaa omaa mielenterveyttään. Eikä sitä tarvitse tehdä joka ilta, eihän?

Niin, oikeassa olet. Mutta kai tää kuuluu tähän, kun on elämässä muutosten edessä niin kaikki tosiaan mietityttää.

 

[SuklaaMousse]

musta mä olen parempi äiti kun käyn töissä..
jaksan paremmin lasten kanssa sen vähemmän aikaa...
lapset viihtyvät hoidossa...

tosin sen sanon suoraan että alussa oli niin rankkaa että itkun kanssa jätin lapset hoitoon ja päivän heidän peräänsä huolehdin..
nyt kun on tasoittunut niin paremmin jaksan touhuta sit vapaana ja iltaisin lasten kanssa kuin ennen
pitempi on hermokin etten pienestä räjähdä...

 

[vieras]

muistuu niin mieleen kun itse lähdin jatkamaan opiskeluja ja pieni lapsi meni hoitoon.. Se tunne oli karmiva ensimmäisen päivän; järjetön ikävä ja itku tuli kun joku kyseli miten on lähtenyt menemään. Lapsi sopeutui hyvin, mutta omantunnontuskat oli valtavat.

Todellakin oikeasti kaipaan jotain "omaa juttua", kotona turhaudun enkä jaksa edes mitään värkkäillä niinkuin jotkut oikein nauttivat kotona olemisesta.

Nyt kyllä taasen hieman pelottaa, sillä olen raskaana ja tiedän että tämän jälkeen minulla on useampi hoitoon vietävä, sillä kotona en voi vuosia olla.. Sen verran opinnot ovat vielä kesken. Ehkä näistä selviää, tuo tunne on vaan epämiellyttävä ja se stressi ja huoli ennenkuin tietää edes miten kaikki oikeasti hyvin menee...

Tsemppiä