Mä olen aivan hölmö tämän vauvakuumeeni kanssa

Scarlett O Harava

Tunnettu jäsen
17.08.2004
61 304
187
63
Yks kaveri laittoi täs joku päivä facebookiin päivityksen, että sai todella hyviä uutisia tms. en nyt muista sanatarkalleen kuinka laittoo.

No siihen yks ihminen kommentoi 9kk. Siihen tuli sitten tykkäämistä ja jotkut jo rupes onnittelemaan tulevasta vauvasta. No kaveri kommentoi siihen, että ei ole kyse vauvasta. Eikä olekaan, tiedän sen nyt.

Mutta siis kun luin tuon päivityksen ja sen ekan kommentin eli sen 9kk niin ajattelin että TAAS. Taas joku muu saa vauvan enkä mä saa. Kun tuntuu niin moni saavan vauvan tai on saanu.

Joo turhis valitus, mutta silti. Ette te voi tietää kuinka pahalta tämä tuntuu. Ja joo mulla on yksi lapsi, mutta ei se poista sitä kaipuuta saada lisää lapsia. Joo olen valittanut tästä ennenkin, mutta luulis jo otsikon selvittävän ettei kannata avata jos ei kiinnosta.

Mä täällä joskus laitoon linkin elloksen sivuulle yhdestä vauvan vaatepaketista, että tilaan sen. Sain kauhiat haukut sen takia. No ei mulla ollut varaa niihin vaatteisiin, mutta nyt on tulos joitakin vaatteita ja olen pari bodya hommannu aiemmin. Jos ei muuten, niin saa sitten antaa lahjaksi niitä vaatteita.
 
Mä osaan kuvitella miltä susta tuntuu. Vaikkakin mun tilanne on eri, lapsia melkoinen liuta. Pikkuhiljaa alkanut toipumaan viimekesäisestä keskenmenosta ja hyväksymään että mun lapset on nyt tässä, ja ehkä hyvä niin. Mutta kun kun toukokuussa pidin sylissä siskon vastasyntynyttä vauvaa, niin mä vaan itkin ja itkin.
 
No luulen, että on aika montakin, joka tietää sun tuntees. Mä olin yhden lapsen yh, kaipasin hirveesti lisälapsia, miestä, isoa perhettä. Kaikki tuntu menevän naimisiin ja perustavan perheen, se ei vielä tehny tiukkaa, mutta kun löysin miehen ja vauvaa ei alkanut kuuluun ja tosi moni kaveri ilmoitti raskaudestaan, mä aloin jo oleen melko surullinen. Ei oikein enää jaksanut innostua muiden odotuksesta, kun itellä ei vaan tärpänny. Myöhemmin kyllä sain kaksi ihanaa lasta lisää, mutta tiedän kyllä sen kaipuun.
 
Mulla on kans kamala olo, kun katson poikaa ja miten se on kasvanut. Että entä jos mä en koskaan saa lisää vauvoja ja nyt en eläkkään tätä aikaa täysillä, että joku pieni hetki jää tallentamatta.. :(

Ja poika on huiman kuukauden vanha.
 
Mullakin on ihan kamala vauvakuume, ollut ihan oikeesti 9-vuotiaasta saakka. :D Oon työskennellyt lastenhoitajana ja vasta nyt 28-vuotiaana odotan omaa. Ekan kerran yritettiin kun olin 20. Mut oon onnellinen että saadaan vauva vasta nyt, kun kaikkien muiden vauvat on jo isoja. ;)

Mut eikö ooki ihana tunne se vauvakuume, vaikkei vauvaa olis? ;) Ite oon katellut paljon vauvojen kuvia ja kaupungilla haikeena tuijottelen vauvoja. :heart:
 
[QUOTE="vieras";24241931]Mikä sua estää saamasta toista lasta, vai onko jo yritys päällä? Eikö mies halua toista tai ootko yh?[/QUOTE]

Vaikia se on ilman miestä lasta saada.
 
Mä en tiedä sun taustaa, mutta mun lapset on olemassa ihan sen takia, että itse halusin ja jostakin syystä ne Luoja soi. Halutessani saattaisin olla lasten isän kanssa huonossa parisuhteessa, mutta elän lasteni kanssa kuitenkin itsekseni. Tarkoitan tällä sitä, että lapsen/lasten kanssa pärjää ihan yksikin vanhempi, joten yhdyn edellisiin kommentteihin : )
 
Muistan tuon tunteen kun meilläkin oli yksi lapsi vielä.
Tosin alun alkaenkin tiesin,että jos meille lisää lapsia tulisi niin se olisi isolla ikäerolla.
Nyt meillä on kaksi lasta 9 ja 2-vuotiaat.
Ja tuo tunne on kadonnut jo aikaa sitten,tiedän paketin olevan kasassa.
Ja miehelle tehtiin sterilisaatio viime vuonna.
 
Mulla on kans kamala olo, kun katson poikaa ja miten se on kasvanut. Että entä jos mä en koskaan saa lisää vauvoja ja nyt en eläkkään tätä aikaa täysillä, että joku pieni hetki jää tallentamatta.. :(

Ja poika on huiman kuukauden vanha.

Nauti siitä vauva-ajasta äläkä mieti tuollaasia!

Mun "vauva" täyttää joulukuus 8v.
 
Voithan sä yksinkin saada lapsen. Toki siittämiseen tarvitset miehen, mutta eiköhän niitäkin löydy, varsinkin jos teette diilin ettei miehen tarvitse olla mikään elättäjä lapselle :)
 
Täällä yksi toinen hölmö.

Olen käsittääkseni melko samassa elämäntilanteessa kuin sinä, yksin kouluikäisen lapsen kanssa. Pikkuhiljaa olen alkanut tekemään surutyötä. Että en ehkä koskaan enää saa odottaa ja synnyttää, hoivata omaa vauvaa ja seurata kuinka pikkuisesta kasvaa ihminen. Ja tuntuu, että minulla olisi ollut paljon enemmän annettavaa, rakkautta riittäisi useammallekin lapselle. Ajattelen, että voi kun saisin edes yhden vielä. Ja samalla ajattelen jo etten saa.

Muutama vuosi sitten leikin ajatuksella, että tekisin lapsen tarkoituksellla yksin. Mutta hylkäsin ajatuksen, en halua lapselle tarkoituksella vain yhtä vanhempaa.
Omat tunteeni eivät ole oikeastaan vauvakuumetta vaan lapsenkaipuuta, jos ne nyt sitten ovat eri asia.
Olen kovin kiitollinen ainokaisestani, mutta myös suren hänen puolestaan. Sisarussuhde olisi todennäköisesti elämän pisin suhde. Suren, että lapseni sellaisen menettää.
 
  • Tykkää
Reactions: Nyynä
Mä tein viimosen lapsen yksin kun tuntui ettei lapsiluku ole täysi. Hyvä ratkaisu oli, lapsella on isän malli elämässään, vaikkei bioisä olekaan ja itseltä poistui se kaipuu, kun tunsin, että olen saanut ne lapset, jotka mun oli tarkoitus saada.
 
Minulla on 1,5-vuotias lapsi, jonka sain kun lähes nelikymppisenä löysin mieheni. Ajattelin että olen liian vanha saamaan lapsia ja meinasi jäädä tuokin tekemättä, mutta kaikki menikin sitten tosi hyvin. Nyt kun tiedän minkälaista on pidellä omaa pientä vauvaansa sylissä, haluaisin kokea saman uudelleen, vaikka kaikki järkiseikat puhuvat sitä vastaan. Tuntuu siltä, että haluaisin nimenomaan olla raskaana ja saada vauvan. Sen jälkeisestä tilanteesta ei ole mitään haaveita. Onko kaikilla joilla on monta lasta, kyse nimenomaan vauvakuumeesta, eikä välttämättä halusta saada lisää lapsia, vaikka niitä lapsia sitten tietysti rakastaa kun ne ovat olemassa? Itse en haluaisi kuljettaa kahta pientä jossain sisarusratasviritelmässä, pakata autoon kahta turvakaukaloa ja muutenkaan tuplata hankaluuksia. Haluaisin myös että esikoinen saisi rauhassa olla pikkuinen niin kauan sitä on. Toivotaan etten enää rupea tuohon, minusta tämä on aika järjetöntä, että kun homma kerran pyörähtää käyntiin, ei osaa lopettaa:O Tilannetta ei yhtään helpottanut, kun lääkäri sanoi jälkitarkastuksessa: "Täällä on munasolu kypsymässä, jos toista haluatte yrittää, kannattaa aloittaa se pian".
 
Mitä sä Haeava valitat, eihän sulla ole miestäkään kelle tehdä ja sentäs yksi.
Noilla kiloilla ja tuolla iällä ei ehkä onnistuisi, vaikka mieskin löytyisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja näkökulma..;24242096:
Mä tein viimosen lapsen yksin kun tuntui ettei lapsiluku ole täysi. Hyvä ratkaisu oli, lapsella on isän malli elämässään, vaikkei bioisä olekaan ja itseltä poistui se kaipuu, kun tunsin, että olen saanut ne lapset, jotka mun oli tarkoitus saada.


Noin meni täälläkin. Pitkän avioliiton ja lapsien jälkeen halusin vielä yhden ja sain.
 

Yhteistyössä