mä olen hirveän kateellinen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja badass
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

badass

Aktiivinen jäsen
05.01.2008
7 324
0
36
mun ystävien parisuhteille. siis niin kateellinen et mä hajoan kun näen niitä yhdessä.
ne halailee ja suukottelee, kulkee käsi kädessä, tekee asioita yhdessä ja viihtyy toistensa seurassa.

miksi vitussa meillä ei voi olla niin? :'( :'(

kyllä me halitaan ja suukotellaan jos satutaan joskus näkeen, mut toi kaikki muu...

mä rakastan mun miestä niin että sattuu, mut mä en jaksa.
en jaksa enenenenenenen. :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'(

(ja kyllä, yrittänyt olen vaikka mitä, sitä on kenenkään turha edes kysyä )
 
joo tavallaan ja asiat on viel enemmän solmussa koska
me ei pystytä puhuun kun ei kumpikaan tajua toista ja sit turhautuu ja menee hermo ja tulee väärinymmärryksiä ja kaikki on siis niin paskaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja badass:
joo tavallaan ja asiat on viel enemmän solmussa koska
me ei pystytä puhuun kun ei kumpikaan tajua toista ja sit turhautuu ja menee hermo ja tulee väärinymmärryksiä ja kaikki on siis niin paskaa.


En edes tiedä mistä puhutte, mut oisko perheneuvolasta tai avioliittoneuvolasta (tai mikä se on) apua teille? Ois ulkopuolinen selvittämässä väärinymmärryksiä.
 
Luulen, että jonkinmoinen ammattiapu (eli parisuhdeterapia) tekisi teille hyvää. Tehän olette (ainakin sen perusteella, mitä oon palstalta lukenut) ihan eri taajuuksilla :/
 
oletteko ollu kauan yhdessä?
Asutteko yhdessä, onko lapsia?
Mä ymmärrän kyllä sua... en mäkään jaksais olla jos ei halailtas ja pussailtas, muuten tuntus että ollaan vaan kämppiksiä tai jotain... heti jos on vähän vähemmän läheisyyttä mä alan miettiä onko joku pielessä
 
Alkuperäinen kirjoittaja VIERAS:
Mikä teidän ongelma on, badass?

kommunikointi ja yhteinen aika.
yhdessä ollaan oltu 3vuotta, mut tunnettu ollaan yli 10v, mies on ollut mun paras ystävä aina.
mulla on 1 lapsi exän kanssa ja poika on mun miehelle kaikki kaikessa ja mun mies on pojalle kaikki kaikessa.
meillä on stressaava elämänvaihe rakentamisineen jne, mutta niin paljon olisi ollut tilaisuuksia tehdä yhdessä jotain.
enkä mä vaadi mitään espanjan matkaa vaan et laitettais vaikka ruokaa yhdessä tai muuta pientä.

mutta EI.
 
mä olen ehsottanut miehelle jotain terapiaa, mut ei se oo sanonu juuta eikä jaata. meidän asiat ei kuulema kuulu muille :headwall:

mä oon jotenkin niin väsynyt ja tyhjä, että mulle alkaa olee ihan sama.
mä oon mekaaninen kalsarinpesijä.

tulis nyt se mies et saisin auton ja pääsisin pois kotoo, mä hajoon tänne |O
 
Alkuperäinen kirjoittaja badass:
mä olen ehsottanut miehelle jotain terapiaa, mut ei se oo sanonu juuta eikä jaata. meidän asiat ei kuulema kuulu muille :headwall:

mä oon jotenkin niin väsynyt ja tyhjä, että mulle alkaa olee ihan sama.
mä oon mekaaninen kalsarinpesijä.

tulis nyt se mies et saisin auton ja pääsisin pois kotoo, mä hajoon tänne |O

Pitäshän sen tajuta, että kun menee tarpeeksi huonosti, niin jommallekummalle tulee tarve valittaa ja sillon se alkaa kuulua muille. Parempi terapeutille, ku vaikka et kävis äidillensä valittamassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja badass:
mä olen ehsottanut miehelle jotain terapiaa, mut ei se oo sanonu juuta eikä jaata. meidän asiat ei kuulema kuulu muille :headwall:

mä oon jotenkin niin väsynyt ja tyhjä, että mulle alkaa olee ihan sama.
mä oon mekaaninen kalsarinpesijä.

tulis nyt se mies et saisin auton ja pääsisin pois kotoo, mä hajoon tänne |O

Tuolla asenteella teillä ei ehkä pian ole "teidän asioita", vaan sun & pojan asiat, ja miehellä ihan omat asiansa ihan omassa osoitteessa :|

Mahtaisikohan mies tajuta, jos sanoisit sille vakavissasi että se on joko muutos tai ero?
 
en tiedä.
mun pää on niin tyhjä ja mä en jaksa ajatella.
on niin paha mieli ja paha olo ja mies ei sitä tajua vaikka sanon sen sille selkeellä suomen kielellä päin pläsiä.
 
Varmasti todella turhauttavaa, voin vain kuvitella :'( :( Tai sit vain muutat pojan kanssa pois jos ei millään ymmärrä, että muutos tai ero ovat ainoita ratkaisuja. Ei tuokaan kituminen pidemmän päälle ratkaisu ole.
 
se muuttaminen ei tavallaan muuttais mitään.
ollaan kumpikin täältä samasta tuppukylästä kotoisin ja nähtäis väkisinkin lähes päivittäin, koska kumpikaan ei täältä pois muuta.
mä en koe eroa tällä hetkellä ratkaisuksi, koska olen miehelle sanonut että vaikka hammasta purren kestän siihen asti et talo on valmis ja jos sit viel elämä on yhtä paskaa eikä nähdä ikinä, niin soromnoo....

ja ruusa, kyllä mä tiedän et se ei välttämättä kerro mitään jos porukka kulkee käsi kädessä, mut mun mielestä se kertoo et ne tekee asioita yhdessä ja viihtyy toistensa seurassa.

parisuhteet on todella perseestä.
 
badass, tuo oli niin kuin olisin katsonut omia tuntemuksia. takana yhdessä oloa 7v ja häätkin 3v sitten, lapsia perheessä 3. tiedän että arki tulee vastaan väistämättä parisuhteeseen, mut ei kai se tarkoita että toisen huomioiminen loppuu. näin ainakin toivoin. miehen kanssa jutellut näistä pienistä asioista jotka tuovat sitä "rakastetuksi" tuntemista, mies vain ei sisällä sitä. parisuhdeterapiassa käytiin 1,5v ja tulokset näkyivät vain tasan 3 päivää käynti päivän jälkeen. en tiedä mikä sen teki.. saatiin hyviä ohjeita ja jopa pieniä tehtäviä miten voidaan tuoda iloa suhteeseen ja arkeen mutta nekin menivät enenmän yksipuolisesti. minä tein kaikki jotka pyydettiin ja mies vain muutaman mikäli kerkesi yms. eli ihan pikku juttuja.. palkata lastenvahti ja mennä ulos syömään (käydään kerran vuodessa pihalla nyt 4v ajan) tai kävelylle, piknikille, niin että ollaan ja keskitytään toisiimme. tehtäisiin yhdessä ruokaa, hierotaan toisiamme, suihkuun yhdessä, halitaan enenmän ja pusutellaan yms. eipä nuota juuri ole näkynyt eikä tapahtunut.. minusta nuo pienet asiat ovat paljon ja enenmän kuin monta sanaa. miten saada huomiota toiselta ja pieniä rakkauden osoituksia? se olisi kiva tietää kuinka saada toinen huomaamaan vai onko sitten toinen sellainen ettei kaipaa..
itse ainakin yrittänyt 100%!
 

Yhteistyössä