Ottaa päähän ja itkettää vaan.
Oli hirveä riita aamulla tytön kanssa. Oltiin ihan ajoissa siihen asti kun alettiin pukea päälle, siihen tyssäsi jälleen vaikka nyt on pitkän aikaa mennyt paljon paremmin. Sinä aikana kun mä puin jätkän vaipasta ulkovaatteisiin ja itselleni vaihdoin housut ja puin sukat jne neiti ei saanut päälle yhtään mitään, vaikka mä siis olin koko ajan vieressä ja hoputin ja muistutin ja sitä rataa. Alko kiristämään pinna kyllä jo siinä vaikka pyrinkin pitämään itseni rauhallisena. No sitt tuli eka ongelma, kun sanoin ett nyt sitt ton takin jälkeen noi vettä pitävät hanskat: "EI!!! EN HALUU!! Kellään muullakaan ei oo tollasia, kaikilla on tavalliset hanskat! EN LAITA!!" Seiso kädet puuskassa ja tuijotti mua ja huusi vastaan. Sanoin ett vaihtoehtoja ei oo, enkä kysynyt haluaako se niitä, ne vaan nyt laitetaan piste koska ulkona on kylmää ja märkää. Ett jos sen kavereiden sormia paleltaa, se ei ole mun päänvaivani, mutta mun lapseni sormet ei kastu eikä palele. Siihen se alotti vastalauseeksi murinan ja hampaiden näyttelyn. Korotin ääntäni ja sanoin että ja ne vaatteet menee päälle NYT! Otti takin käteensä ja mä sanoin ett sitt sadetakki kanss, ulkona sataa. Arvatkaa vaan mikä riemu repes, ei suostunut pukea mitään, ei sitä tavallistakaan takkia minkä oli jo kerran käteensä ottanut, vaan paisko sen pitkin seiniä ja huusi ja meso ettei laita sadetakkia ja sitä rataa. Mä sanoin että meen ulos oottamaan, ja ett tuut siihen perässä kun takit on päällä. Reippaasti, ettei myöhästy. Jäi huutamaan perään, ja kun mä pääsin kuistille laittaan jätkää rattaisiin neiti alko hakkaamaan meidän eteisen ikkunaa sellasella voimalla ett mä luulin ett joku hajottaa ikkkunoita ulkoapäin. |O |O Käskin moneen kertaan sen lopettaa, mutt aina kun palasin jätkän rattaiden luokse, tyttö alotti uudestaan. Olin ihan varma ett se saa ikkunan rikki vielä. Koko matka (kun vihdoin päästiin lähteen ) meni siihen että se juoksi mun perässä, mä olin niin raivoissani ett melkein juoksin eskarille itsekin, enkä sanonut sille heippaa enkä yhtään mitään vaan se todennäköisesti jäi yksin itkien sinne luokkaan kun mä lähdin vaan pois. Ja itkin koko matkan kotiin. Mä en jaksa sitä. Mä en tajua mistä hemmetistä noi sen raivarit on yhtäkkiä tullutkin tollasiksi. :ashamed:
Oli hirveä riita aamulla tytön kanssa. Oltiin ihan ajoissa siihen asti kun alettiin pukea päälle, siihen tyssäsi jälleen vaikka nyt on pitkän aikaa mennyt paljon paremmin. Sinä aikana kun mä puin jätkän vaipasta ulkovaatteisiin ja itselleni vaihdoin housut ja puin sukat jne neiti ei saanut päälle yhtään mitään, vaikka mä siis olin koko ajan vieressä ja hoputin ja muistutin ja sitä rataa. Alko kiristämään pinna kyllä jo siinä vaikka pyrinkin pitämään itseni rauhallisena. No sitt tuli eka ongelma, kun sanoin ett nyt sitt ton takin jälkeen noi vettä pitävät hanskat: "EI!!! EN HALUU!! Kellään muullakaan ei oo tollasia, kaikilla on tavalliset hanskat! EN LAITA!!" Seiso kädet puuskassa ja tuijotti mua ja huusi vastaan. Sanoin ett vaihtoehtoja ei oo, enkä kysynyt haluaako se niitä, ne vaan nyt laitetaan piste koska ulkona on kylmää ja märkää. Ett jos sen kavereiden sormia paleltaa, se ei ole mun päänvaivani, mutta mun lapseni sormet ei kastu eikä palele. Siihen se alotti vastalauseeksi murinan ja hampaiden näyttelyn. Korotin ääntäni ja sanoin että ja ne vaatteet menee päälle NYT! Otti takin käteensä ja mä sanoin ett sitt sadetakki kanss, ulkona sataa. Arvatkaa vaan mikä riemu repes, ei suostunut pukea mitään, ei sitä tavallistakaan takkia minkä oli jo kerran käteensä ottanut, vaan paisko sen pitkin seiniä ja huusi ja meso ettei laita sadetakkia ja sitä rataa. Mä sanoin että meen ulos oottamaan, ja ett tuut siihen perässä kun takit on päällä. Reippaasti, ettei myöhästy. Jäi huutamaan perään, ja kun mä pääsin kuistille laittaan jätkää rattaisiin neiti alko hakkaamaan meidän eteisen ikkunaa sellasella voimalla ett mä luulin ett joku hajottaa ikkkunoita ulkoapäin. |O |O Käskin moneen kertaan sen lopettaa, mutt aina kun palasin jätkän rattaiden luokse, tyttö alotti uudestaan. Olin ihan varma ett se saa ikkunan rikki vielä. Koko matka (kun vihdoin päästiin lähteen ) meni siihen että se juoksi mun perässä, mä olin niin raivoissani ett melkein juoksin eskarille itsekin, enkä sanonut sille heippaa enkä yhtään mitään vaan se todennäköisesti jäi yksin itkien sinne luokkaan kun mä lähdin vaan pois. Ja itkin koko matkan kotiin. Mä en jaksa sitä. Mä en tajua mistä hemmetistä noi sen raivarit on yhtäkkiä tullutkin tollasiksi. :ashamed:
