Mä olen kyllä tänään ihan täysin epäonnistunut.

[Mustapantteri]

Mä pelkään jo valmiiks että minkälainen meidän likasta tulee :ashamed: Mä olin pienenä ihan kamala tapaus, muistan itsekin omia raivareita ja sitä että joskus ihan itsekin pelästy kun raivoaa niin paljon :/ Aika näyttää, mutta kyllä tosta 1,5 vuotiaasta jo huomaa että on ihan hirmunen sisupussi kun sille päälle sattuu :kieh:

 

[NeitiNasu]

Ihan kun meillä

Ja tyttö 5½v. Siis ne raivonpuuskat on ihan järkyttäviä, pelkään että satuttaa itsensä. Ei me oikein muusta tapellakaan kun vaatteista. " Noi on rumat" "sit mä olen ruma" " En varmana laita housuja" |O |O |O |O

Tähän mun on pakko kommentoida vielä, kun tän vielä kaivoin..

Just pohdin itsekseni tässä yksi päivä, että jotenkin ihan järkyttävää miten aikasin tuolta puskee esiin se itsensä vertaaminen muihin: en tiedä onko se vaan tyttöjen juttu vai poikien yhtälailla, mutta jokatapauksessa. Tytöllä alko se jotain pari vuotta sitten, piti miettiä mitä kaisalla on päällä ja onko sillä itsellä jotain yhtä kivaa ja hienoa ja mitä voi lelupäivänä viedä ettei olisi huonompi lelu kuin muut. Silloin se oli vähän sellasta harjoittelua vasta, mutta nyt se on ihan tosissaan vaikeaa laittaa housuja esim eskariin (siis sisähousuja, ihan sellasia suorapunttisia tyttöjen nättejä gollareita ): eihei, ei tosiaankaan voi kun ihan tasan
kaikilla muilla on taatusti sukkikset ja hame.

Ja yksi aamu tarjosin sille harmaita villasukkia saappaisiin kun omat pinkit oli hukassa: katto mua niinkuin oisin vähintäänkin super idiootti ja sanoi ett "Äiti, noi on kuule poikien väriset. En varmaan laita. Kaikki nauraa."

Siis nauraa mitä, villasukista???? |O

Ett kuulostaa kyllä tosi tutulta..

 

[Ultramariini]

Lohduttaako yhtään jos sanon, että varmaan yhden käden sormilla on laskettavissa ne aamut, joina en hermostunut esikoiselle hänen eskarivuonnaan.
Yleensä se meni sellaiseksi molemminpuoliseksi huutamiseksi. :ashamed:

 

[Hankey]

Jos ei auta tytön palkitseminen, palkitse äiti. Jemmaan suklaalevy tms ja siitä saat ottaa palasen aina kun olet hillinnyt itsesi. Tai joku muu palkinto.

 

[NeitiNasu]

Lohduttaako yhtään jos sanon, että varmaan yhden käden sormilla on laskettavissa ne aamut, joina en hermostunut esikoiselle hänen eskarivuonnaan.
Yleensä se meni sellaiseksi molemminpuoliseksi huutamiseksi. :ashamed:

Lohduttaa. :ashamed: :saint:

On ikävää olla ikävä äiti yksinään.

 

[NeitiNasu]

Jos ei auta tytön palkitseminen, palkitse äiti. Jemmaan suklaalevy tms ja siitä saat ottaa palasen aina kun olet hillinnyt itsesi. Tai joku muu palkinto.

Tää oli kyllä hyvä, täytyy sanoa.

Tosin, jotain muuta sen pitää olla kun suklaata (jostain syystä meillä ei herkut juuri nyt kauaa säily...)

Jotain vaikka, jossa lukee burberry tuotelapussa??

 

[harmaa]

Mulla on tosi huonosti syövät lapset ja itse ollut samanlainen. Äiti sanoi sit mulle että ihan oikein että tuli samanlaiset, että tiedän millasta se on sit ollu Siis ihan huumorilla. Siitäpä sain.

Meillä ei onneksi eskarilaisen pojan kanssa ole suurempia ongelmia pukemisen kanssa, muuta kuin että on välillä hidas pukemaan. Nuorempi sitten taas on just sellanen että raivoo jos joutuu pistää kuriksia tai rukkasia jne :/

Odotan vaan sitä teini-ikää molemmilla kauhulla. Monet sanoo että ne aiemmin rauhallisimmat ja kilteimmät on teini-iässä sit ihan hirveitä ja toisen sanoo, että ne lapset jotka koettelee rajojaan eniten lapsina koettelee niitä myös teineinä eniten :/

 

[Hankey]

Jotain vaikka, jossa lukee burberry tuotelapussa??

Vaikka. Lehdessä näin ko kumpparit, tosi makeat. Niin oli ollut hintakin, 200 jotain, liekö puntia vai euroja.

 

[jenni87]

Ihan kun meillä

Ja tyttö 5½v. Siis ne raivonpuuskat on ihan järkyttäviä, pelkään että satuttaa itsensä. Ei me oikein muusta tapellakaan kun vaatteista. " Noi on rumat" "sit mä olen ruma" " En varmana laita housuja" |O |O |O |O

Tähän mun on pakko kommentoida vielä, kun tän vielä kaivoin..

Just pohdin itsekseni tässä yksi päivä, että jotenkin ihan järkyttävää miten aikasin tuolta puskee esiin se itsensä vertaaminen muihin: en tiedä onko se vaan tyttöjen juttu vai poikien yhtälailla, mutta jokatapauksessa. Tytöllä alko se jotain pari vuotta sitten, piti miettiä mitä kaisalla on päällä ja onko sillä itsellä jotain yhtä kivaa ja hienoa ja mitä voi lelupäivänä viedä ettei olisi huonompi lelu kuin muut. Silloin se oli vähän sellasta harjoittelua vasta, mutta nyt se on ihan tosissaan vaikeaa laittaa housuja esim eskariin (siis sisähousuja, ihan sellasia suorapunttisia tyttöjen nättejä gollareita ): eihei, ei tosiaankaan voi kun ihan tasan
kaikilla muilla on taatusti sukkikset ja hame.

Ja yksi aamu tarjosin sille harmaita villasukkia saappaisiin kun omat pinkit oli hukassa: katto mua niinkuin oisin vähintäänkin super idiootti ja sanoi ett "Äiti, noi on kuule poikien väriset. En varmaan laita. Kaikki nauraa."

Siis nauraa mitä, villasukista???? |O

Ett kuulostaa kyllä tosi tutulta..

Ja meidän (huom, siis vasta MELKEIN) 4v ei voi muka laittaa sitä ja tätä välillä päälle kerhoonsa, kun "muillakaan ei ole."

 

[sipsi]

No, ootelkaahan kun on 11v, ja pitäis meikata kouluun KUN KAIKILLA ON MEIKKIÄ ja äiti on IHAN MUMMO-ANKKA kun ei anna aamulla naamaa sutia

Ja huom! Loppupeleissä selvisi, että meikkiä on kahdella tytöllä Näin viidennellä luokalla

 

[omena]

Eskari-ikä osaa olla lapsellekin rankkaa