E
Ei näy valoa
Vieras
Olen useamman lapsen yh, ollut tätä jo vuosia. Takana hyvin vaikea ja väkivaltainen parisuhde lasten isän kanssa, josta en vieläkään ole päässyt toipumaan sillä mieleltään sairas ex jatkaa edelleen kiusantekoa kaikin tavoin.
Lapset kärsii, olen joutunut taistelemaan lasten oireilujen takia ja vaatimaan lapsilleni hoitoa ja apua. Olen istunut sadoissa palavereissa, kertonut samat asiat aina uudelleen ja uudelleen tuloksetta. Olen yrittänyt ja yrittänyt ilman tulosta. Olen kuunnellut viimeiset vuodet valehtelematta päivittäin ma-pe huonoja uutisia koulusta, siitä mitä erityislapseni on taas tehnyt ja miten vaikea ja mahdoton ja kauhea hän on -ollakseen taas kotona kiltti ja ihana.
Olen hoitoalalla töissä, joka on kauheaa rääkkiä. Sen lisäksi, että lastenasiat, ex ja omat murheeni uuvuttavat minut, työ vie loputkin energiani. Koska olen totaaliyksinhuoltaja, en voi tehdä vuorotyötä. Siispä ainoa ratkaisu on ollut mennä työhön jossa on virka-aika, mutta myös tappavat päivystysvuorot jolloin töitä tehdään joko 24 tai 72 tuntia putkeen. Ennen työvuoroja en pysty nukkumaan, työvuorojen jälkeen en pysty nukkumaan kuin sen normaalin 6-7h/yössä. En voi mennä nukkumaan ja jättää lapsia keskenään. Univelka kasvaa.
Mä en jaksa tuota työtä. Mä kuolen noihin 20 tunnin työputkiin, oikeasti. Mua ahdistaa, väsyttää, itkettää. En jaksa. Mä haluan vaan olla yksin ja hiljaa ja paeta koko hemmetin maailmaa. Ja itkeä.
Mut ei. Taas huomenna töihin, en haluaisi enää sinnekään. Hampaat irvessä päivästä päivään, voi luoja miten mä olen väsynyt.
Lapset kärsii, olen joutunut taistelemaan lasten oireilujen takia ja vaatimaan lapsilleni hoitoa ja apua. Olen istunut sadoissa palavereissa, kertonut samat asiat aina uudelleen ja uudelleen tuloksetta. Olen yrittänyt ja yrittänyt ilman tulosta. Olen kuunnellut viimeiset vuodet valehtelematta päivittäin ma-pe huonoja uutisia koulusta, siitä mitä erityislapseni on taas tehnyt ja miten vaikea ja mahdoton ja kauhea hän on -ollakseen taas kotona kiltti ja ihana.
Olen hoitoalalla töissä, joka on kauheaa rääkkiä. Sen lisäksi, että lastenasiat, ex ja omat murheeni uuvuttavat minut, työ vie loputkin energiani. Koska olen totaaliyksinhuoltaja, en voi tehdä vuorotyötä. Siispä ainoa ratkaisu on ollut mennä työhön jossa on virka-aika, mutta myös tappavat päivystysvuorot jolloin töitä tehdään joko 24 tai 72 tuntia putkeen. Ennen työvuoroja en pysty nukkumaan, työvuorojen jälkeen en pysty nukkumaan kuin sen normaalin 6-7h/yössä. En voi mennä nukkumaan ja jättää lapsia keskenään. Univelka kasvaa.
Mä en jaksa tuota työtä. Mä kuolen noihin 20 tunnin työputkiin, oikeasti. Mua ahdistaa, väsyttää, itkettää. En jaksa. Mä haluan vaan olla yksin ja hiljaa ja paeta koko hemmetin maailmaa. Ja itkeä.
Mut ei. Taas huomenna töihin, en haluaisi enää sinnekään. Hampaat irvessä päivästä päivään, voi luoja miten mä olen väsynyt.
En siis oo vakkarina. Exää oon yritäänyt saada pois kuvioista siitä saakka kun erottiin, ei ole onnistunut. Jo kuusi perkeleellistä vuotta on erosta, mutta se ihminen ei lopeta. Ja kesäloma.. joo, on. 10 päivää elokuun lopussa. :/
