Mä olen nyt ilmeisesti tuhonnut miehen uran ja meidän parisuhteen... Tai ainakin saan syyt niskoilleni...

[työnarkomaanin vaimo]

Pari vuotta sitten mies teki vuorotyötä. Hänellä oli työuupumusta ja meillä puolestaan kaksi alle 2-vuotiasta lasta. Mies teki siis vuoroviikkoina aamuvuoroa ja iltavuoroa. Iltavuoroviikkoina olin käytännössä yksinhuoltaja koska mies oli aamuisin niin väsynyt ettei jaksanut viettää aikaa lasten kanssa tai käydä esimerkiksi kaupassa. Asuimme korvessa eikä minulla ollut päivisin käytössä autoa. Kävelin siis talvellakin hangessa tuplarattaiden kanssa "lähikauppaan" koska mies heräsi aamulla niin myöhään ettei ehtinyt käydä kaupassa ennen kuin piti töihin lähteä... Oi aikoja!

No, sitten miehelle tarjoutui tilaisuus ylennykseen joka samalla tarkoitti että hänen työaikansa muuttuisi säännölliseksi. Työaika vain oli varhainen eli klo.6-14. Mies ei ole mikään aamuihminen ja huomautin siitä kyllä. Hänellä oli kuitenkin huono omatunto siitä kuinka väsynyt minä olin kaikkeen että otti työtarjouksen vastaan vaikka se käytännössä tarkoitti että hänen piti lähteä kotoa hieman viiden jälkeen aamulla.

Uusi työ ei ole osoittautunut helpoksi! Ylitöitä on usein ja vapaa-aika kortilla. Mies menee nukkumaan samaan aikaan kuin lapset (yrittää olla sängyssä yhdeksään mennessä ) ja koska päivät menevät monesti yli, ei hänelle kuitenkaan jää aikaa perheen kanssa niin paljon kuin alunperin kuvittelimme. Työ on lisäksi fyysisesti niin rankkaa että mies saattaa tarvita päiväunet vielä töiden jälkeen. Parisuhteelle ei ole aikaa viikolla ollenkaan ja viikonloppuisin ollaan molemmat niin poikki että jos jotain niin tiuskitaan toisillemme...

Viime viikonloppuna saimme lapset hoitoon pitkästä aikaa ja mies juhlisti asiaa vetämällä aivan hirvittävät perskännit. Hän juo harvoin eikä ikinä noin! Tuntui todella turhauttavalta, että kun me kerran vuodessa saadaan yhteinen ilta niin se menee noin!

Tänä viikonloppuna olen sitten yrittänyt puhua näistä asioista ja kertoa että olen vakaasti sitä mieltä ettei kumpikaan meistä jaksa näin. Eikä parisuhteemme voi kestää kun yhteistä aikaa on tasan nolla! Sain hirveät huudot siitä kuinka tämä kaikki on tehty mun takiani ja nyt on myöhäistä perua. Mies kuulemma kaipaa rankan työn jälkeen sitä omaa aikaa enemmän kuin aikaa mun kanssa. Useamman kerran keskustelun aikana sain kuulla kuinka tämä on ihan omaa syytäni ja tätähän halusin kun valitin aikanaan vuorotyöstä.

Olenko siis tosiaan onnistunut peruuttamattomasti pilaamaan kaiken? Millä tätä voi enää parantaa!? Tuntuu vaan että ollaan molemmat ihan loppu... Niin loppu ettei enää edes jakseta miettiä ratkaisua vaan kaikki keskustelut päättyvät toisen syyttelyyn... Ja entä jos mies vaihtaa vaikka työpaikkaa kokonaan? Mitä takeita siinäkään on että asiat muuttuisi?

Tulipa pitkä vuodatus... Anteeksi... :/ Tuntui vain pahalta kuulla kuinka tyytymätön mies on nyt työhönsä ja uraansa ja kuinka hän pitää tätä mun syynäni...

 

[voimia]

Voimia ap!
Miehesi on varmaan hirveän turhautunut myös ja purkaa nyt sinuun huonoa oloaan. On niin paljon helpompi syyttää toista , kun ottaa vastuulleen omat virheensä ja myöntää, että nyt tuli mokattua.
Miehesi on kuitenkin aikuinen ja hänen päätös ottaa ylennys vastaan oli kuitenkin hänen, vaikkahan syyt olisi mitkä.

 

[m]

voimia.. luulen kyllä, että miehesi syyttää itseään(kin), mutta jotenkin se syyttely on aina helpompi suunnata toista kohtaan. valitettavasti en oikein voi neuvoja antaa tuohon tilanteeseen.

 

[yrppy]

Jos on raha-asiat sellaisella mallilla, että voisi ulkopuolista apua harkita käyttävänsä, niin onko sellainen vaihtoehto jo suljettu pois.

 

[ap]

Niin lisään vielä etten oikein itsekään osaa sanoa ovatko asiat paremmin nyt kuin silloin pari vuotta sitten. Toki mies on nyt enemmän paikalla lasten hereilläoloaikaan (vaikkakaan ei niin paljon kuin työtä vastaanottaessa kuviteltiin) mutta yhteinen aikamme on todella minimaalista. Tuntuu myös että nykyinen työ on miehelle itselleen (tai kenelle tahansa täysjärkiselle ihmiselle) liian rankkaa. Työnantaja on itsekin myöntänyt että mies tekee käytännössä kahden tai kolmen miehen työt, mutta uusia ei tällä hetkellä vain palkata... Onko siitä kotonaolostakaan paljoa hyötyä jos toinen on sitten niin väsynyt ja loppu ettei meinaa hereillä pysyä?

 

[täh]

miksi parisuhde ei kestä jos yhteistä aikaa ei ole kunlapset pieniä? tottkai kestää kun päättää niin. Kun tekee lapsia, niin on asennoiduttava niin että kunnes nuorin on vaikka koulussa, niin sitten helpottaa. ja lapsimäärää kannataa rajoittaa jos väsyttää.

 

[Nizhni]

todella ikävää :'( miehesi todella teki sen sinun vuoksesi, helpottaakseen perhe elämäänne, laitti perheensä etusijalle. Tottakai on odotuksia kovasti kun on yhteinen viikonloppu tiedossa, ja sitten toinen vain juo pääntäyteen, se oli hänen tapansa rentoutua. Mietin, että onko miehesi burnoutin partaalla ? Kyllä väsyneenä tulee enempi riitaa ja kinaa...se on kummallista.. ja etenkin jos ei ole juurikaan aikaa parisuhteessa ollenkaan olla yhdessä, kahdestaan ni sit kun on yhteistä aikaa niin odotukset ovat niin kovin suuret, että sit tulee sitä riitaa....

Ehkä ei kannattaisi odottaa yhtään mitään yhteisiltä viikonlopuilta? Mitä jos ne viikonloput kun lapset ovat hoidossa, olisivatkin ihan sitä varten, että saisitte molemmat vain levätä ja olla -ihan vapaasti ja niinkuin tykkäätte. Miehesi sais juoda jos tykkää, sinä saisit nukkua, käydä kaupoilla, nähdä kavereita ja hoitaa ystävyys suhteita.. mun mielestä miehesi kaipaa ennenkaikkea lepoa, ja mulle tulee kuva, ettei se kestä yhtään lisää "paineita kodin puolelta -sellaisia odotuksia" hän kaipaa ja tarvitsee unta ja rentoutumista, ennenkaikkea sitä, sen jälkeen kun saa levättyä ja ittensä "kondikseen" on aika puolison ja lasten, täysin ymmärrettävää...

teiltä molemmilta vaaditaan nyt paljon. Ole miehesi tukena kovasti, yritä joustaa ja ymmärtää... ja ANNA ANTEEKSI ..mene miehesi luokse ja pyydä anteeksi, ja kysy kuinka hän oikeesti jaksaa kaiken tämän keskellä ? mitä voisitte tehdä -että arkenne helpottuisi,
olisiko se uus työpaikka, itse suosittelisin , sillä ei nuin voi todellakaan jatkaa..ei kukaan jaksa tuollaista pidemmän päälle.....

niin ja samaa mieltä kuin muutkin, ei syy ole sinun, oman valintansa mies toki teki siinä, että otti ylenyksen vastaan, ei sinun tarvitse syytellä itseäsi. Toin tässä nyt vain tuon miehesi väsymyksen lähinnä esiin ja siitä puhuin, kun mun mies varmaan kohta kans ihan burnout ja sit kun olemme taas yhdessä ni -siis on näitä vapaita viikonloppuja kun lapset mummolassa ni helposti menee riitelemiseksi... :'( no elämä on...

 

[Ria]

Kuule, ei tuo ole sun vika. Olet parhaasi mukaan yrittänyt kannustaa ja miettiä parhaita ratkaisuja teidän perheelle ja parisuhteelle. Jos ratkaisu vaihtaa työtehtäviä ei ollutkaan hyvä, ei se yksin sun ollut.

Mies purkaa nyt pahaa oloaan kohtuuttomasti sinuun. Sun on hyvä huomata, että näin on - vaikka antaisitkin olla, ja päättäisit että kestät sen. Mutta älä ota omalle kontollesi.

Muuta ratkaisua ei ole kuin keskustella ja yrittää löytää teidän perheelle joku muu uusi ratkaisu. Ootko sä vielä kotona? Oletko menossa töihin? Voiko mies vaihtaa kokonaan työpaikkaa toisenlaiseen, jos se auttaisi perhettä ja parisuhdetta? Vaikka työtä ei äkkiä saisi, voisi hakemisen aloittaa.

Säilytä malttisi, ja sano miehelle jotain tyyliin "Olemme nyt kumpikin väsyneitä ja tämä tilanne on ollut liian raskas liian kauan. Olet tehnyt parhaasi, eikä tämä tilanne ole sinun vikasi, eikä minun. Eikä sillä ole väliä, kenen vika se on: väliä on vain sillä, että me muutamme sen. Siksi meidän täytyy keskustella." Sano ääneen, että sä ehdotat, että käsittelette asiaa nyt YHDESSÄ ratkaisukeskeisesti, ettekä katso enää taaksepäin.

Tsemppiä. Älä lannistu. Äläkä syyttele itseäsi.

 

[ap]

Jos on raha-asiat sellaisella mallilla, että voisi ulkopuolista apua harkita käyttävänsä, niin onko sellainen vaihtoehto jo suljettu pois.

Siis tarkoitatko lastenhoitoapua? En usko että meillä olisi sellaiseen varaa kuin ehkä hyvin lyhytaikaisesti. Olen kuitenkin ollut kotona pitkään ja tarkoitus olisi olla vielä vuoden vaihteeseen kun nuorimmainen täyttää 3v. Toisaalta sekin pelottaa, että kuinka asiat sujuvat kun palaan töihin! En tiedä kuinka itse jaksan jos mies on sittenkin töiden jälkeen ihan loppu ja itse pitäisi alkaa ruokaa laittamaan ja herraties mitä...

 

[vieras]

Mikähän siinä on että naiset tuntuvat olevan aina niitä suhteen paikkaajia. Jos miestäsi ei teidän suhteenne kiinnosta niin helvetti soikoon anna olla! Hän itse on se joka menettää. Rupea elämään omaa elämääsi, sellaista pientä ja mukavaa, sitähän sä käytännössä jo teet ja se mies on vaan vaivoina siinä.

 

[ap]

miksi parisuhde ei kestä jos yhteistä aikaa ei ole kunlapset pieniä? tottkai kestää kun päättää niin. Kun tekee lapsia, niin on asennoiduttava niin että kunnes nuorin on vaikka koulussa, niin sitten helpottaa. ja lapsimäärää kannataa rajoittaa jos väsyttää.

Ei tässä nyt ollutkaan kyse mistään jokaviikonloppuisista yhteisistä illoista vaan ihan siitä ettei meillä oikeasti tunnu olevan nyt viittä minuuttia aikaa edes jutella arkipäiväisistä asioista. Ja sitten jos viikonloppuiltana pysytään hereillä vielä kun lapset nukkuu niin ollaan molemmat niin loppu ettei jakseta alkaa käymään kaikkea läpi... Kai se parisuhde kaipaa sitä puheyhteyttä vaikka olisi kymmenen pientä lasta?

 

[Nizhni]

Mikähän siinä on että naiset tuntuvat olevan aina niitä suhteen paikkaajia. Jos miestäsi ei teidän suhteenne kiinnosta niin helvetti soikoon anna olla! Hän itse on se joka menettää. Rupea elämään omaa elämääsi, sellaista pientä ja mukavaa, sitähän sä käytännössä jo teet ja se mies on vaan vaivoina siinä.

No aivan varmasti kiinostaa, mä sain ainakin kuvan hänen miehestään, että perhe on erittäin tärkeä. Mies on vain niin väsynyt, että hänen tarttis ekana saada kunnolla levätä -univelat yms. et sit jaksaisi paremmmin taas....

 

[täh]

miksi parisuhde ei kestä jos yhteistä aikaa ei ole kunlapset pieniä? tottkai kestää kun päättää niin. Kun tekee lapsia, niin on asennoiduttava niin että kunnes nuorin on vaikka koulussa, niin sitten helpottaa. ja lapsimäärää kannataa rajoittaa jos väsyttää.

Ei tässä nyt ollutkaan kyse mistään jokaviikonloppuisista yhteisistä illoista vaan ihan siitä ettei meillä oikeasti tunnu olevan nyt viittä minuuttia aikaa edes jutella arkipäiväisistä asioista. Ja sitten jos viikonloppuiltana pysytään hereillä vielä kun lapset nukkuu niin ollaan molemmat niin loppu ettei jakseta alkaa käymään kaikkea läpi... Kai se parisuhde kaipaa sitä puheyhteyttä vaikka olisi kymmenen pientä lasta?

tuotahan se on kun lapset pieniä, ei aikaa jutella. ei minusta tuossa ole mitään erikoista. eikä meilläkään ole lapset missään hoidossa kuin kerran vuodessa suunnilleen viikonlopun. parisuhde kestää kun kerran on lupauduttu toisillemme. miksi ei kestäisi ? jos molemmat väsyneitä ei kumpikaan jaksa edes miettiä muita ihmisiä. ja se toisen arvostus pitää yhdessä, ilman pulinoita.

 

[pp]

Kuulostaa tutulta.. :/ minulla oli tyytymätön mies ja oli kaikkeen ihan tyytymätön ei käynyt edes töissä ja minä sain silti yksin tehä kaiken. Meillä oli kuitenkin vain yksi lapsi jonka olen lähes kokonaan yksin hoitanut. Tässä vaiheessa en osaa sanoa kun että parisuhdeterapiaan mars. Tai että mies jäisi sairaslomalle joksikin aikaan ja lepäilisi ja laittaisi itsensä jaksamisen kuntoon
Ymmärrän erittäin hyvin miltä sinusta tuntuu :/ meillä ainoat kahdenkeskiset illat meni kauheaan kännäämiseen ja miehen pettämis reissuihin. Lisäksi oli väkivaltaa, huumeiden käyttöä yms yms ja kaikki tuli ihan kulman takaa en olisi osannut ikinä odottaa mitään tuollaista. Mutta pahinta oli kuitenkin se toisen syyttely ja väsymys. Ottakaa yhteyttä johonkin lääkäriin sosiaalityöntekijään tms. Jos nuo teidän asiat selviytyisi Me päädyttiin eroon monen mutkan ja turvakodin kautta. Mutta pääasia että molemmat jaksaa nyt paremmin
Erittäin paljon voimia sinne ja tehkää asioille jotain ja ottakaa yhteyttä johonkin

 

[ap]

todella ikävää :'( miehesi todella teki sen sinun vuoksesi, helpottaakseen perhe elämäänne, laitti perheensä etusijalle. Tottakai on odotuksia kovasti kun on yhteinen viikonloppu tiedossa, ja sitten toinen vain juo pääntäyteen, se oli hänen tapansa rentoutua. Mietin, että onko miehesi burnoutin partaalla ? Kyllä väsyneenä tulee enempi riitaa ja kinaa...se on kummallista.. ja etenkin jos ei ole juurikaan aikaa parisuhteessa ollenkaan olla yhdessä, kahdestaan ni sit kun on yhteistä aikaa niin odotukset ovat niin kovin suuret, että sit tulee sitä riitaa....

Ehkä ei kannattaisi odottaa yhtään mitään yhteisiltä viikonlopuilta? Mitä jos ne viikonloput kun lapset ovat hoidossa, olisivatkin ihan sitä varten, että saisitte molemmat vain levätä ja olla -ihan vapaasti ja niinkuin tykkäätte. Miehesi sais juoda jos tykkää, sinä saisit nukkua, käydä kaupoilla, nähdä kavereita ja hoitaa ystävyys suhteita.. mun mielestä miehesi kaipaa ennenkaikkea lepoa, ja mulle tulee kuva, ettei se kestä yhtään lisää "paineita kodin puolelta -sellaisia odotuksia" hän kaipaa ja tarvitsee unta ja rentoutumista, ennenkaikkea sitä, sen jälkeen kun saa levättyä ja ittensä "kondikseen" on aika puolison ja lasten, täysin ymmärrettävää...

teiltä molemmilta vaaditaan nyt paljon. Ole miehesi tukena kovasti, yritä joustaa ja ymmärtää... ja ANNA ANTEEKSI ..mene miehesi luokse ja pyydä anteeksi, ja kysy kuinka hän oikeesti jaksaa kaiken tämän keskellä ? mitä voisitte tehdä -että arkenne helpottuisi,
olisiko se uus työpaikka, itse suosittelisin , sillä ei nuin voi todellakaan jatkaa..ei kukaan jaksa tuollaista pidemmän päälle.....

niin ja samaa mieltä kuin muutkin, ei syy ole sinun, oman valintansa mies toki teki siinä, että otti ylenyksen vastaan, ei sinun tarvitse syytellä itseäsi. Toin tässä nyt vain tuon miehesi väsymyksen lähinnä esiin ja siitä puhuin, kun mun mies varmaan kohta kans ihan burnout ja sit kun olemme taas yhdessä ni -siis on näitä vapaita viikonloppuja kun lapset mummolassa ni helposti menee riitelemiseksi... :'( no elämä on...

Kiitos! Tästä oli paljon apua! Oikeasti! Ehkä tällaista ulkopuolista näkemystä juuri kaipasin! Ihan tuli tippa linssiin...

 

[vieras]

Mikähän siinä on että naiset tuntuvat olevan aina niitä suhteen paikkaajia. Jos miestäsi ei teidän suhteenne kiinnosta niin helvetti soikoon anna olla! Hän itse on se joka menettää. Rupea elämään omaa elämääsi, sellaista pientä ja mukavaa, sitähän sä käytännössä jo teet ja se mies on vaan vaivoina siinä.

No aivan varmasti kiinostaa, mä sain ainakin kuvan hänen miehestään, että perhe on erittäin tärkeä. Mies on vain niin väsynyt, että hänen tarttis ekana saada kunnolla levätä -univelat yms. et sit jaksaisi paremmmin taas....

Niin, MIES tarvitsee aikaa, MIES tarvitsee unta, MIES tarvitsee kännit, MIES tarvitsee vittu ties mitä!

Ja semmoinen juttu vielä, että ei se liitto pysy ap pelkästään sun ponnistuksilla pystyssä. Sun on ihan turha kantaa vastuuta noin isosta asiasta, joka pysyy koossa vain kahden aikuisen ihmisen voimin, ei yksin. Ja unohda se syyllisyys.

 

[Nizhni]

todella ikävää :'( miehesi todella teki sen sinun vuoksesi, helpottaakseen perhe elämäänne, laitti perheensä etusijalle. Tottakai on odotuksia kovasti kun on yhteinen viikonloppu tiedossa, ja sitten toinen vain juo pääntäyteen, se oli hänen tapansa rentoutua. Mietin, että onko miehesi burnoutin partaalla ? Kyllä väsyneenä tulee enempi riitaa ja kinaa...se on kummallista.. ja etenkin jos ei ole juurikaan aikaa parisuhteessa ollenkaan olla yhdessä, kahdestaan ni sit kun on yhteistä aikaa niin odotukset ovat niin kovin suuret, että sit tulee sitä riitaa....

Ehkä ei kannattaisi odottaa yhtään mitään yhteisiltä viikonlopuilta? Mitä jos ne viikonloput kun lapset ovat hoidossa, olisivatkin ihan sitä varten, että saisitte molemmat vain levätä ja olla -ihan vapaasti ja niinkuin tykkäätte. Miehesi sais juoda jos tykkää, sinä saisit nukkua, käydä kaupoilla, nähdä kavereita ja hoitaa ystävyys suhteita.. mun mielestä miehesi kaipaa ennenkaikkea lepoa, ja mulle tulee kuva, ettei se kestä yhtään lisää "paineita kodin puolelta -sellaisia odotuksia" hän kaipaa ja tarvitsee unta ja rentoutumista, ennenkaikkea sitä, sen jälkeen kun saa levättyä ja ittensä "kondikseen" on aika puolison ja lasten, täysin ymmärrettävää...

teiltä molemmilta vaaditaan nyt paljon. Ole miehesi tukena kovasti, yritä joustaa ja ymmärtää... ja ANNA ANTEEKSI ..mene miehesi luokse ja pyydä anteeksi, ja kysy kuinka hän oikeesti jaksaa kaiken tämän keskellä ? mitä voisitte tehdä -että arkenne helpottuisi,
olisiko se uus työpaikka, itse suosittelisin , sillä ei nuin voi todellakaan jatkaa..ei kukaan jaksa tuollaista pidemmän päälle.....

niin ja samaa mieltä kuin muutkin, ei syy ole sinun, oman valintansa mies toki teki siinä, että otti ylenyksen vastaan, ei sinun tarvitse syytellä itseäsi. Toin tässä nyt vain tuon miehesi väsymyksen lähinnä esiin ja siitä puhuin, kun mun mies varmaan kohta kans ihan burnout ja sit kun olemme taas yhdessä ni -siis on näitä vapaita viikonloppuja kun lapset mummolassa ni helposti menee riitelemiseksi... :'( no elämä on...

Kiitos! Tästä oli paljon apua! Oikeasti! Ehkä tällaista ulkopuolista näkemystä juuri kaipasin! Ihan tuli tippa linssiin...

:heart: ihanaa jos saa ja voi olla apuna, kiva kuulla :heart: oikein paljon voimia sydämeni pohjasta paljon jaksamisia sinulle ja kärsivällisyyttä - se kärsivällisyys tehoaa mahtimieheenkin ja pehmeä kieli särkee kovan luun :flower:

 

[ap]

Mikähän siinä on että naiset tuntuvat olevan aina niitä suhteen paikkaajia. Jos miestäsi ei teidän suhteenne kiinnosta niin helvetti soikoon anna olla! Hän itse on se joka menettää. Rupea elämään omaa elämääsi, sellaista pientä ja mukavaa, sitähän sä käytännössä jo teet ja se mies on vaan vaivoina siinä.

No aivan varmasti kiinostaa, mä sain ainakin kuvan hänen miehestään, että perhe on erittäin tärkeä. Mies on vain niin väsynyt, että hänen tarttis ekana saada kunnolla levätä -univelat yms. et sit jaksaisi paremmmin taas....

Niin, MIES tarvitsee aikaa, MIES tarvitsee unta, MIES tarvitsee kännit, MIES tarvitsee vittu ties mitä!

Ja semmoinen juttu vielä, että ei se liitto pysy ap pelkästään sun ponnistuksilla pystyssä. Sun on ihan turha kantaa vastuuta noin isosta asiasta, joka pysyy koossa vain kahden aikuisen ihmisen voimin, ei yksin. Ja unohda se syyllisyys.

Kyllä minä tiedän ihan tasan tarkkaan etten ole ainoa kuka haluaa tämän liiton pysyvän pystyssä. Tiedän myös etten ole ainoa joka on valmis näkemään vaivaa asian eteen. Jostain vain täytyisi molempien löytää se voima ja aika että saataisiin asia alulle. Nyt juuri ollaan niin väsyneitä että on vaikea edes miettiä kuinka tästä pääsisi ylöspäin.

 

[hankey]

[quote="ap" Nyt juuri ollaan niin väsyneitä että on vaikea edes miettiä kuinka tästä pääsisi ylöspäin.[/quote]

Onko miehellä kesälomaa ja pystyttekö vuorottelemaan aamuheräämisissä ja lastenhoidossa`?

 

[yrppy]

Ihan mikä tahansa ulkopuolinen apu vähentää kuormitusta osaltaan.

Ajattelin vain, josko tuo ylennys tarkoittaisi tosiaan lisää rahaa. Ainahan sen ei näin tarvitse olla tietenkään. Joskus palkkakin voi nousta juuri sen verran, että verotuksen jlkn jää vähemmän käteen kuin ennen palkankorotusta.
On aika tavallinen tunne lapsiperheessä, että ei ehditä puhua mistään, ja arki loputon putki selviytymistä. Lastenhoito- ja siivousapua lähinnä ajattelin. Tsemppiä joka tapauksessa, elätte vaativaa ajanjaksoa. Kun mies vaikuttaa kovin voimattomalta, ei varmaan lääkärissäkäyntikään haitaksi olisi. Ihmisellä voi olla vaikka raudanpuute tai kilpparivajaus ja se pahenee ihan huomaamattaan...

 

[nora]

ymmärrän sinua todella,mieheni lopetti vuorotyön mun jaksamiseni takia.Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta.

 

[mitä työtä itse teet?]

Meillä miehellä kaksivuorotyö,joka toinen viikko aamulla kuuteen ja joka touinen viikko illalla kahteentoista.

 

[vieras]

Mä kävisin ainakin lääkärissä ja vaatisin kunnon tutkimukset, ettei ton väsymyksen takana oo mitään fyysistä. Jos se jo edellisessä duunissa oli nii-iin väsynyt? Aika omituista minusta, että aikuinen ihminen tarvitsee jatkuvasti päikkäreitä+vielä menee sänkyyn ysin aikaan. Eikö muista ole? Mä olen tarvinnut noin paljon unta vain raskausaikana, anemian ollessa pahimmillaan. Toki välillä on kiva nukkua enemmän mutta aina ei vaan voi ja sekin on ok. Ja just toi iltavuorojuttu; miksi se silloinkin oli niin väsynyt aamupäivisin? Ei kai iv yöhön kestä?

Tai sitten masennusta. Tai alanvaihdon paikka, jos työ tökkii itsessään jo. Jotain kuitenkin kannattaisi tehdä, tuntuu todella ankealta tilanne sun sekä varsinkin miehesi näkökulmasta. Tuollaista pakkotahtista oravanpyörää ei kauaa moni jaksa. :/

 

[ap]

Mä kävisin ainakin lääkärissä ja vaatisin kunnon tutkimukset, ettei ton väsymyksen takana oo mitään fyysistä. Jos se jo edellisessä duunissa oli nii-iin väsynyt? Aika omituista minusta, että aikuinen ihminen tarvitsee jatkuvasti päikkäreitä+vielä menee sänkyyn ysin aikaan. Eikö muista ole? Mä olen tarvinnut noin paljon unta vain raskausaikana, anemian ollessa pahimmillaan. Toki välillä on kiva nukkua enemmän mutta aina ei vaan voi ja sekin on ok. Ja just toi iltavuorojuttu; miksi se silloinkin oli niin väsynyt aamupäivisin? Ei kai iv yöhön kestä?

Tai sitten masennusta. Tai alanvaihdon paikka, jos työ tökkii itsessään jo. Jotain kuitenkin kannattaisi tehdä, tuntuu todella ankealta tilanne sun sekä varsinkin miehesi näkökulmasta. Tuollaista pakkotahtista oravanpyörää ei kauaa moni jaksa. :/

Niin silloin kun mies teki vuorotyötä hän kärsi ihan virallisestikin työuupumuksesta. Tosin takana taisi olla jonkinlaista masennustakin. Oli silloin sairaslomallakin jonkin aikaa. Ylennyksen vastaanottamista kun mietittiin mies oli kuitenkin itse sitä mieltä että vuorotyö sopisi hänelle paremmin. Päätyi sitten kuitenkin ottamaan paikan vastaan. Palkankorotus oli parin sadan euron luokkaa, josta tietysti osa katosi vereoihin mutta kun toinen vanhempi on kotona niin toki se pienikin lisä on hyväksi.

Luulen kyllä että kärsii nykyisessäkin asemassaan työuupumuksesta. Tällä kertaa se vain johtuu ihan puhtaasti siitä että yhdellä ihmisellä teetetään liikaa töitä! Lääkärissä käynti ei varmasti olisi pahitteeksi kuten joku jo ehdottikin.

 

[Joo...]

Joo lääkäriin miehen kantsis mennä, sairaslomaa työuupumukseen että sais nukkua univelat pois, eipä väsyneenä jaksa miettiä työpaikanvaihtoa tms, menee vaan niinku kone päivästä toiseen ja energia menee siihen.
Mullakin pisti silmään tuo joidenkin vastausten oletus että miestä pitää automaattisesti ymmärtää ja miehen tarpeet on etusijalla ja vaimon on jaksettava ja joustettava jne...se on sitä patriarkaattista ajattelua ja vahvan naisen mallin ylläpitoa josta pitäs päästä eroon. Mutta jos kerran teidän tapauksessa miestäkin perhe kiinnostaa niin toki kannattaa taistella...kun saisitte molemmat levätä nyt. Nukkua vaan, ei tartte puhuakaan.