Mä olen rakastunut varattuun mieheen :(

["Onneton"]

Olen ollut sitä jo kauan, siis kai pari vuotta tai jotain.
Koko juttu alkoi täysin miehen puolelta, heti ensimmäisestä katseesta joka joskus vaihdettiin.
Meidän välillä on alusta saakka ollut yhteys, jota en ole kokenut koskaan aiemmin. Me ollaan täysin samoilla linjoilla, kuin yksi ja sama ihminen.

Me molemmat ollaan yritetty päästä toisistamme ylitse, mutta ei olla onnistuttu. Tunteet vain ei kuole.

Mä en aio saada miestä itselleni. Pysyttelen kauniisti rajojen sisäpuolella, mutta tunteilleni en voi mitään. Ollaan miehen kanssa juteltu asiasta, rakkaus välillämme on molemminpuolista. Ja mä tiedän, että se on ihan aitoa, tämä ei ole mitään pelkkää seksuaalista kemiaa. Tämä on totta.

Mutta mun on pakko jatkaa jotenkin eteenpäin. En aio jäädä odottamaan eroa, joka voi tulla ensi vuonna tai 20 vuoden päästä tai ehkä ei ikinä. Mun pitäis vaan jotenkin tukahduttaa tää ikävä, ajatella jotenkin hirvittävän kypsästi ja fiksusti ja jatkaa eteenpäin. Ehkä onnistun esittämään ulospäin tätä, mutta mun sisällä mulla on kyllä vähän paha olla. Itkettää Itkettää lähinnä se, että mä menetän tuon ihmisen mun elämästä kun meidän yhteinen projekti loppuu. Vaikka mä en ois ikinä saanutkaan häntä mun elämääni siten kuin oisin halunnut, niin mielelläni oisin pitänyt hänet edes ystävänä. Jotenkin. Mutta mä tiedän ettei yhteydenpito ole järkevää eikä fiksua.

Älkääkä pliis teilatko mua. Mä en ole todellakaan tarkoituksella tässä tilanteessa. Eikä me olla harrastettu seksiä tuon miehen kanssa koskaan, ei siis tavallaan pettämistäkään ole tapahtunut.

 

[nooon]

Ole vain onnellinen että yhteinen projektinne loppuu! Minulla on n. kymmenkertainen kokemus sellaisista tapauksista että olen ollut aivan rakastunut ihmiseen, jota en voi saada. Aikanaan ne tunteet vain haihtuvat, se on fakta.

Etsi muuta tekemistä kuin varatun perään itkemistä.

 

["juu"]

anna sille piparia

 

[!!!]

Vitun lutka pidä näppis erossa mun miehestä!!

 

["vieras"]

No itse olet tilanteen tuohon saakka päästänyt. Samoin mies. Ja meillä tuo olisi pettämistä, että todistellaan toisilleen rakkautta. Hyi.

Ei oikeesti voi olla niin vaikeaa joko a. katkaista välit tai b. pitää ne mahdollisimman viileinä ja yhteydenotot vähäisinä (jos kyseessä esim. työ)

 

[nooon]

Minulla on ollut se piirre, että en tosiaankaan ole alkanut vinkumaan tunteistani niille, joita kohtaan ne eivät voi kasvaa. Se on hyvä periaate. Koska loppujen lopuksi kaikki on oikeasti kiinni tahdosta ja siitä, onko valmis ajattelemaan järkevästi.

 

[nooon]

[QUOTE="vieras";25156755]

Ei oikeesti voi olla niin vaikeaa joko a. katkaista välit tai b. pitää ne mahdollisimman viileinä ja yhteydenotot vähäisinä (jos kyseessä esim. työ)[/QUOTE]

Näin se on, koska vain epätoivoiset alkavat työprojektien aikana rakastumaan.

 

["aapee"]

Mä olen koettanut pysytellä ihan asialinjoilla, mutta tässä on nyt kaksi ihmistä eikä kaikki oo mun käsissäni. Kaksi ihmistä, kahden ihmisen tunteet, kahden ihmisen teot.
Mä en pyydä enkä vaadi mieheltä valintaa, enkä mitään muutakaan. Mä palaan takaisin sivuun, enkä aio vikitellä miestä mitenkään itselleni. Mä kunnioitan sitä ihmistä ja hänen vapaata tahtoaan. Toki oisin onnellinen, jos meistä tulis pari, mutta en mä sitä toivetta elättele tai edes tee sen eteen mitään. Mutta tunteilleni en mitään voi. Eikä mieskään omilleen.

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";25156828]Mä olen koettanut pysytellä ihan asialinjoilla, mutta tässä on nyt kaksi ihmistä eikä kaikki oo mun käsissäni. Kaksi ihmistä, kahden ihmisen tunteet, kahden ihmisen teot.
Mä en pyydä enkä vaadi mieheltä valintaa, enkä mitään muutakaan. Mä palaan takaisin sivuun, enkä aio vikitellä miestä mitenkään itselleni. Mä kunnioitan sitä ihmistä ja hänen vapaata tahtoaan. Toki oisin onnellinen, jos meistä tulis pari, mutta en mä sitä toivetta elättele tai edes tee sen eteen mitään. Mutta tunteilleni en mitään voi. Eikä mieskään omilleen.[/QUOTE]

Jestas mitä soopaa. Se on kuule ihan tahdosta kiinni soittaako sille toiselle ja tunnustelee rakkauttaan tai keskittyykö töissä töihin vai silmäpeliin työkaverin kanssa. Mitä sä haet tällä aloituksella? ymmärrystä?

 

[nooon]

[QUOTE="aapee";25156828]Mä olen koettanut pysytellä ihan asialinjoilla, mutta tässä on nyt kaksi ihmistä eikä kaikki oo mun käsissäni. Kaksi ihmistä, kahden ihmisen tunteet, kahden ihmisen teot.
Mä en pyydä enkä vaadi mieheltä valintaa, enkä mitään muutakaan. Mä palaan takaisin sivuun, enkä aio vikitellä miestä mitenkään itselleni. Mä kunnioitan sitä ihmistä ja hänen vapaata tahtoaan. Toki oisin onnellinen, jos meistä tulis pari, mutta en mä sitä toivetta elättele tai edes tee sen eteen mitään. Mutta tunteilleni en mitään voi. Eikä mieskään omilleen.[/QUOTE]

Maailma on täynnä ihmisiä, jotka eivät hallitse tunteitaan. Ette ole ollenkaan minkään nyyhkyleffan päähenkilöitä, jotka vain ajautuvat toistensa lakanoihin. Ei kannata romantisoida, siitä tulee vaan entistä pahempi mielil

 

["hmmm"]

ehkäpä kannatta katkaista se yhteydenpito kokonaan ja jatkaa vain elämää, on kuitenkin otettava huomioon sen varatun miehen vaimonkin tunteet. helpphan se olisi vaan antaa mennä, mutta on sillä miehellä varmasti syynsä miksi ei ole vaimoaan jättänyt ja ottanut sua.. jos olisi oikeasti asia niin, että mies olisi sinuun ihan päätäpahkaa rakastunut, niin eiköhän hänen suhteensa olisi jo kariutunut?
eli joku sitä miestä siellä naisensa kainalossa pidättelee..