O
"Onneton"
Vieras
Olen ollut sitä jo kauan, siis kai pari vuotta tai jotain.
Koko juttu alkoi täysin miehen puolelta, heti ensimmäisestä katseesta joka joskus vaihdettiin.
Meidän välillä on alusta saakka ollut yhteys, jota en ole kokenut koskaan aiemmin. Me ollaan täysin samoilla linjoilla, kuin yksi ja sama ihminen.
Me molemmat ollaan yritetty päästä toisistamme ylitse, mutta ei olla onnistuttu. Tunteet vain ei kuole.
Mä en aio saada miestä itselleni. Pysyttelen kauniisti rajojen sisäpuolella, mutta tunteilleni en voi mitään. Ollaan miehen kanssa juteltu asiasta, rakkaus välillämme on molemminpuolista. Ja mä tiedän, että se on ihan aitoa, tämä ei ole mitään pelkkää seksuaalista kemiaa. Tämä on totta.
Mutta mun on pakko jatkaa jotenkin eteenpäin. En aio jäädä odottamaan eroa, joka voi tulla ensi vuonna tai 20 vuoden päästä tai ehkä ei ikinä. Mun pitäis vaan jotenkin tukahduttaa tää ikävä, ajatella jotenkin hirvittävän kypsästi ja fiksusti ja jatkaa eteenpäin. Ehkä onnistun esittämään ulospäin tätä, mutta mun sisällä mulla on kyllä vähän paha olla. Itkettää
Itkettää lähinnä se, että mä menetän tuon ihmisen mun elämästä kun meidän yhteinen projekti loppuu. Vaikka mä en ois ikinä saanutkaan häntä mun elämääni siten kuin oisin halunnut, niin mielelläni oisin pitänyt hänet edes ystävänä. Jotenkin. Mutta mä tiedän ettei yhteydenpito ole järkevää eikä fiksua.
Älkääkä pliis teilatko mua. Mä en ole todellakaan tarkoituksella tässä tilanteessa. Eikä me olla harrastettu seksiä tuon miehen kanssa koskaan, ei siis tavallaan pettämistäkään ole tapahtunut.
Koko juttu alkoi täysin miehen puolelta, heti ensimmäisestä katseesta joka joskus vaihdettiin.
Meidän välillä on alusta saakka ollut yhteys, jota en ole kokenut koskaan aiemmin. Me ollaan täysin samoilla linjoilla, kuin yksi ja sama ihminen.
Me molemmat ollaan yritetty päästä toisistamme ylitse, mutta ei olla onnistuttu. Tunteet vain ei kuole.
Mä en aio saada miestä itselleni. Pysyttelen kauniisti rajojen sisäpuolella, mutta tunteilleni en voi mitään. Ollaan miehen kanssa juteltu asiasta, rakkaus välillämme on molemminpuolista. Ja mä tiedän, että se on ihan aitoa, tämä ei ole mitään pelkkää seksuaalista kemiaa. Tämä on totta.
Mutta mun on pakko jatkaa jotenkin eteenpäin. En aio jäädä odottamaan eroa, joka voi tulla ensi vuonna tai 20 vuoden päästä tai ehkä ei ikinä. Mun pitäis vaan jotenkin tukahduttaa tää ikävä, ajatella jotenkin hirvittävän kypsästi ja fiksusti ja jatkaa eteenpäin. Ehkä onnistun esittämään ulospäin tätä, mutta mun sisällä mulla on kyllä vähän paha olla. Itkettää
Älkääkä pliis teilatko mua. Mä en ole todellakaan tarkoituksella tässä tilanteessa. Eikä me olla harrastettu seksiä tuon miehen kanssa koskaan, ei siis tavallaan pettämistäkään ole tapahtunut.