Mä olen totaalisen Loppu tähän tilanteeseen!

[ap]

en ole huomannut lapsistani että he olisivat kauheasti kärsineet erosta.vanhempi lapsi on ymmärtänyt tilanteen että äiti ja isä asuvat erillään.
Pienemmästä en osaa sanoa,hän on kuitenkin niin pieni että unohtaa helposti.
Mitä oireita minun pitäisi ottaa huomioon että näkisin onko lapseni sekaisin erosta?

Ehkei ole sekaisin, mutta tuskin ihan sujutkaan asian kanssa, jos olette vasta 2 kk sitten erilleen muuttaneet. Mikä kiire sulla on toiseen suhteeseen?

ei mulla mikään kiire ole ollut.en ole etsimällä etsinyt,vaan mun kohtalo käveli mun eteen.ja niin kuin sanoin tapailu asteella vasta!

 

[myymä]

en ole huomannut lapsistani että he olisivat kauheasti kärsineet erosta.vanhempi lapsi on ymmärtänyt tilanteen että äiti ja isä asuvat erillään.
Pienemmästä en osaa sanoa,hän on kuitenkin niin pieni että unohtaa helposti.
Mitä oireita minun pitäisi ottaa huomioon että näkisin onko lapseni sekaisin erosta?

No musta on kaikkein epäillyttävintä jos lapset eivät reagoi eroon millään!

Onpas kaksipiippuista. Ensin valitetaan, että jos lapset reagoivat, on syytä mennä perheneuvolaan juttusille ja jättää mies asiat sikseen, mutta jos lapsi on normaali oma itsensä, se vasta huolestuttavaa onkin

 

[pahapaha]

en ole huomannut lapsistani että he olisivat kauheasti kärsineet erosta.vanhempi lapsi on ymmärtänyt tilanteen että äiti ja isä asuvat erillään.
Pienemmästä en osaa sanoa,hän on kuitenkin niin pieni että unohtaa helposti.
Mitä oireita minun pitäisi ottaa huomioon että näkisin onko lapseni sekaisin erosta?

Ehkei ole sekaisin, mutta tuskin ihan sujutkaan asian kanssa, jos olette vasta 2 kk sitten erilleen muuttaneet. Mikä kiire sulla on toiseen suhteeseen?

ei mulla mikään kiire ole ollut.en ole etsimällä etsinyt,vaan mun kohtalo käveli mun eteen.ja niin kuin sanoin tapailu asteella vasta!

No jos se sun kohtalo on, niin eiköhän se siinä lähistöllä notku vaikka etenisittekin hitaammin. Sithän sen näkee, oliko hetken huumaa vai pysyvää iloa. Mutta ei lapsia voi tuollaiseen mahdolliseen salamasuhteeseen sekoittaa, tai voi, mutta tosi epäreilua se on lapsia kohtaan.

 

[joku vain]

Sitä sinun on besserwisserinä turha viisastella. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että alkoholismiin taipumus on geeneissä. Ja elämä ohjaa. Alkoholisti on itse vastuussa juomisestaan ei ikinä kukaan muu!!!!

Sit voi aina miettiä miksi miehestä tulee pitkän avioliiton aikana alkoholisti

Pitäskö asia miettiä vielä JO syntyneiden lastesi kannalta. Eli miten yleinen mielipide mahdollisesti vaikuttaa heihin myöhemmin ja se, että perheeseen on "tupsahtanut" potentiaalinen päihderiippuvainen isäpuoleksi. Ainahan nainen pärjää yksin, mutta koskaan sitä ei kysytä jo tehdyiltä lapsilta..

Potentiaalinen alkoholisti voi olla se sinunkin kumppanisi. Terveisin eräs, jonka raittiista miehestä tuli pitkän avioliitto taipaleen aikana alkoholisti.

Melkein kaikki lapset saavat jäädä syntymättä jos tuohon vedotaan, osa on sitten potentiaalisia huumekäyttäjiä, osa potentiaalisia masennukseen sairastuvia, osa potentiaalisia ylipainoisia, osa potentiaalisia aikaisin kuolevia.

Toki miehen tausta varmasti vaikuttaa ap:n päätökseen. Mutta kukaan ei ole alkoholisti syntyessään, aika harva siinäkään vaiheessa, kun parisuhdetta solmitaan.

 

[minä]

en ole huomannut lapsistani että he olisivat kauheasti kärsineet erosta.vanhempi lapsi on ymmärtänyt tilanteen että äiti ja isä asuvat erillään.
Pienemmästä en osaa sanoa,hän on kuitenkin niin pieni että unohtaa helposti.
Mitä oireita minun pitäisi ottaa huomioon että näkisin onko lapseni sekaisin erosta?

No musta on kaikkein epäillyttävintä jos lapset eivät reagoi eroon millään!

Onpas kaksipiippuista. Ensin valitetaan, että jos lapset reagoivat, on syytä mennä perheneuvolaan juttusille ja jättää mies asiat sikseen, mutta jos lapsi on normaali oma itsensä, se vasta huolestuttavaa onkin

Ja sä et näköjään tiedä pjaskaakaan lasten psykologiasta.Reagointi voi olla normaaleissa rajoissa,huolestuttavaa tai jos koko reagointi puuttuu lapsen tunne-elämä on aika lukossa ja turvattomuuden,syyllisyyden tunteet vahvoina.Ja aika kauhealta kuullosti,ettei pienempi lapsista muistakkaan,että vanhemmat ovat eronneet!?

 

[moralisti]

älä ainakaan aborttia tee. en tiedä yhtään onnellista abortin tehnyttä!!
Kyllä pärjäät yksinkin lapsen kanssa.

 

[minä]

älä ainakaan aborttia tee. en tiedä yhtään onnellista abortin tehnyttä!!
Kyllä pärjäät yksinkin lapsen kanssa.

Jaa,mä tiedän hyvinkin monta.Ja tässä tilanteessa niitä onnellisia olisi ainakin se kaksi,ap:n lapset!

 

[myymä]

en ole huomannut lapsistani että he olisivat kauheasti kärsineet erosta.vanhempi lapsi on ymmärtänyt tilanteen että äiti ja isä asuvat erillään.
Pienemmästä en osaa sanoa,hän on kuitenkin niin pieni että unohtaa helposti.
Mitä oireita minun pitäisi ottaa huomioon että näkisin onko lapseni sekaisin erosta?

No musta on kaikkein epäillyttävintä jos lapset eivät reagoi eroon millään!

Onpas kaksipiippuista. Ensin valitetaan, että jos lapset reagoivat, on syytä mennä perheneuvolaan juttusille ja jättää mies asiat sikseen, mutta jos lapsi on normaali oma itsensä, se vasta huolestuttavaa onkin

Ja sä et näköjään tiedä pjaskaakaan lasten psykologiasta.Reagointi voi olla normaaleissa rajoissa,huolestuttavaa tai jos koko reagointi puuttuu lapsen tunne-elämä on aika lukossa ja turvattomuuden,syyllisyyden tunteet vahvoina.Ja aika kauhealta kuullosti,ettei pienempi lapsista muistakkaan,että vanhemmat ovat eronneet!?

No muistaako esim. vauva, että vanhemmat eroaa? onko se kamalaa sinun mielestäsi...
Ja kai nyt itsekin näet että turhaa hysteriaa on se, että jos lapsi käyttäytyy normaalisti, että siitäkin pitäisi huolestua!
toisinsanottuna, teki lapsi mitä vain, sinä olet hysteerinen...

 

[minä]

en ole huomannut lapsistani että he olisivat kauheasti kärsineet erosta.vanhempi lapsi on ymmärtänyt tilanteen että äiti ja isä asuvat erillään.
Pienemmästä en osaa sanoa,hän on kuitenkin niin pieni että unohtaa helposti.
Mitä oireita minun pitäisi ottaa huomioon että näkisin onko lapseni sekaisin erosta?

No musta on kaikkein epäillyttävintä jos lapset eivät reagoi eroon millään!

Onpas kaksipiippuista. Ensin valitetaan, että jos lapset reagoivat, on syytä mennä perheneuvolaan juttusille ja jättää mies asiat sikseen, mutta jos lapsi on normaali oma itsensä, se vasta huolestuttavaa onkin

Ja sä et näköjään tiedä pjaskaakaan lasten psykologiasta.Reagointi voi olla normaaleissa rajoissa,huolestuttavaa tai jos koko reagointi puuttuu lapsen tunne-elämä on aika lukossa ja turvattomuuden,syyllisyyden tunteet vahvoina.Ja aika kauhealta kuullosti,ettei pienempi lapsista muistakkaan,että vanhemmat ovat eronneet!?

No muistaako esim. vauva, että vanhemmat eroaa? onko se kamalaa sinun mielestäsi...
Ja kai nyt itsekin näet että turhaa hysteriaa on se, että jos lapsi käyttäytyy normaalisti, että siitäkin pitäisi huolestua!

Kyllä siitä todellakin pitäisi huolestua jos lapsi käyttäytyy täysin normaalisti keskellä vanhempien eroa!!Ja kyllä vauvakin osaa kaivata isäänsä,muistaa varmasti jos ennen isä ollut paljon vauvan kanssa tekemisissä.

 

[myymä]

en ole huomannut lapsistani että he olisivat kauheasti kärsineet erosta.vanhempi lapsi on ymmärtänyt tilanteen että äiti ja isä asuvat erillään.
Pienemmästä en osaa sanoa,hän on kuitenkin niin pieni että unohtaa helposti.
Mitä oireita minun pitäisi ottaa huomioon että näkisin onko lapseni sekaisin erosta?

No musta on kaikkein epäillyttävintä jos lapset eivät reagoi eroon millään!

Onpas kaksipiippuista. Ensin valitetaan, että jos lapset reagoivat, on syytä mennä perheneuvolaan juttusille ja jättää mies asiat sikseen, mutta jos lapsi on normaali oma itsensä, se vasta huolestuttavaa onkin

Ja sä et näköjään tiedä pjaskaakaan lasten psykologiasta.Reagointi voi olla normaaleissa rajoissa,huolestuttavaa tai jos koko reagointi puuttuu lapsen tunne-elämä on aika lukossa ja turvattomuuden,syyllisyyden tunteet vahvoina.Ja aika kauhealta kuullosti,ettei pienempi lapsista muistakkaan,että vanhemmat ovat eronneet!?

No muistaako esim. vauva, että vanhemmat eroaa? onko se kamalaa sinun mielestäsi...
Ja kai nyt itsekin näet että turhaa hysteriaa on se, että jos lapsi käyttäytyy normaalisti, että siitäkin pitäisi huolestua!

Kyllä siitä todellakin pitäisi huolestua jos lapsi käyttäytyy täysin normaalisti keskellä vanhempien eroa!!Ja kyllä vauvakin osaa kaivata isäänsä,muistaa varmasti jos ennen isä ollut paljon vauvan kanssa tekemisissä.

Heh, eli siis esim. väität, että n. 3 kk ikäinenkin vauva muistaa isänsä ja osaa ikävöidä? jestas! perheneuvolaan vauvatkin siis vähän juttelemaan!

 

[minä]

en ole huomannut lapsistani että he olisivat kauheasti kärsineet erosta.vanhempi lapsi on ymmärtänyt tilanteen että äiti ja isä asuvat erillään.
Pienemmästä en osaa sanoa,hän on kuitenkin niin pieni että unohtaa helposti.
Mitä oireita minun pitäisi ottaa huomioon että näkisin onko lapseni sekaisin erosta?

No musta on kaikkein epäillyttävintä jos lapset eivät reagoi eroon millään!

Onpas kaksipiippuista. Ensin valitetaan, että jos lapset reagoivat, on syytä mennä perheneuvolaan juttusille ja jättää mies asiat sikseen, mutta jos lapsi on normaali oma itsensä, se vasta huolestuttavaa onkin

Ja sä et näköjään tiedä pjaskaakaan lasten psykologiasta.Reagointi voi olla normaaleissa rajoissa,huolestuttavaa tai jos koko reagointi puuttuu lapsen tunne-elämä on aika lukossa ja turvattomuuden,syyllisyyden tunteet vahvoina.Ja aika kauhealta kuullosti,ettei pienempi lapsista muistakkaan,että vanhemmat ovat eronneet!?

No muistaako esim. vauva, että vanhemmat eroaa? onko se kamalaa sinun mielestäsi...
Ja kai nyt itsekin näet että turhaa hysteriaa on se, että jos lapsi käyttäytyy normaalisti, että siitäkin pitäisi huolestua!

Kyllä siitä todellakin pitäisi huolestua jos lapsi käyttäytyy täysin normaalisti keskellä vanhempien eroa!!Ja kyllä vauvakin osaa kaivata isäänsä,muistaa varmasti jos ennen isä ollut paljon vauvan kanssa tekemisissä.

Heh, eli siis esim. väität, että n. 3 kk ikäinenkin vauva muistaa isänsä ja osaa ikävöidä? jestas! perheneuvolaan vauvatkin siis vähän juttelemaan!

Eikö vauvana olla vuosikkaaksi asti?Ja tuskin ap: lapsi noin pieni on,jos erosta on vasta pari kuukautta.

 

[myymä]

en ole huomannut lapsistani että he olisivat kauheasti kärsineet erosta.vanhempi lapsi on ymmärtänyt tilanteen että äiti ja isä asuvat erillään.
Pienemmästä en osaa sanoa,hän on kuitenkin niin pieni että unohtaa helposti.
Mitä oireita minun pitäisi ottaa huomioon että näkisin onko lapseni sekaisin erosta?

No musta on kaikkein epäillyttävintä jos lapset eivät reagoi eroon millään!

Onpas kaksipiippuista. Ensin valitetaan, että jos lapset reagoivat, on syytä mennä perheneuvolaan juttusille ja jättää mies asiat sikseen, mutta jos lapsi on normaali oma itsensä, se vasta huolestuttavaa onkin

Ja sä et näköjään tiedä pjaskaakaan lasten psykologiasta.Reagointi voi olla normaaleissa rajoissa,huolestuttavaa tai jos koko reagointi puuttuu lapsen tunne-elämä on aika lukossa ja turvattomuuden,syyllisyyden tunteet vahvoina.Ja aika kauhealta kuullosti,ettei pienempi lapsista muistakkaan,että vanhemmat ovat eronneet!?

No muistaako esim. vauva, että vanhemmat eroaa? onko se kamalaa sinun mielestäsi...
Ja kai nyt itsekin näet että turhaa hysteriaa on se, että jos lapsi käyttäytyy normaalisti, että siitäkin pitäisi huolestua!

Kyllä siitä todellakin pitäisi huolestua jos lapsi käyttäytyy täysin normaalisti keskellä vanhempien eroa!!Ja kyllä vauvakin osaa kaivata isäänsä,muistaa varmasti jos ennen isä ollut paljon vauvan kanssa tekemisissä.

Heh, eli siis esim. väität, että n. 3 kk ikäinenkin vauva muistaa isänsä ja osaa ikävöidä? jestas! perheneuvolaan vauvatkin siis vähän juttelemaan!

Eikö vauvana olla vuosikkaaksi asti?Ja tuskin ap: lapsi noin pieni on,jos erosta on vasta pari kuukautta.

No mistäs sinä sen tiedät Sulla tuntuu olevan omat oletukset nyt asiasta!
Mutta väitän silti, että jos me oltais erottu kun tyttö oli alle 1v, eihän todellakaan olisi erosta tajunnut yhtään mitään. Minä ja mies ollaan kerran aiemmin oltu asumuserossa kun tyttö oli 2 v ja aivan hienosti meni kaikki silloinkin! Joten uskon että ap:n ongelmana ei ole nyt lapsien "kärsimys" vaan ihan toiset asiat! eiköhän jokainen näe omien lapsiensa hyvinvoinnin, toisin kuin joku palstalainen täällä

 

[pahapaha]

Jaa-a, mitäköhän HAITTAA asiasta olisi, jos ap menisikin lastensa kanssa psykologille juttelemaan asiasta EDES KERRAN? Joutuiskohan ne hullujenhuoneelle???

 

[pahapaha]

ei nyt oikein vaikuta että ap näkee lastensa hyvinvoinnin - isäehdokas on siis vaikeassa elämäntilanteessa oleva ex-narkkari!

 

[ap]

ei nyt oikein vaikuta että ap näkee lastensa hyvinvoinnin - isäehdokas on siis vaikeassa elämäntilanteessa oleva ex-narkkari!

tekeekö se ihmisestä todella huonon jos on ollut riippuvainen joskus???
eli voitko luokitella kaikki ex riippuvaiset ovat täysin pohjasakkaa eikä heille voi antaa mahdollisuutta parempaan elämään koskaan?

 

[mm]

myymälle, valitettavasti kaikki eivät todellakaan näe omien lastensa hyvinvointia!!!
Se vain on fakta, vai onko kaikki lasten psykiatrinen hoito, huostaanotot jan mielestäsi turhaa?

 

[ap]

Jaa-a, mitäköhän HAITTAA asiasta olisi, jos ap menisikin lastensa kanssa psykologille juttelemaan asiasta EDES KERRAN? Joutuiskohan ne hullujenhuoneelle???

ja eikös neuvolassa voi tästä asiasta keskustella?

 

[ap]

ne jotka mut tuntee kyllä tietää että mä ajattelen lasteni parasta!Ainakin yritän olla hyvä äiti niin hyvin kuin pystyn! Uskon että olen paras mahdollinen äiti omille lapsilleni.
Tarkoittaako se että kun on äiti elämässä ei saa tehdä virheitä?Tarkoitttako se myös sitä että virheistä ei voi oppia?

 

[minä]

Jaa-a, mitäköhän HAITTAA asiasta olisi, jos ap menisikin lastensa kanssa psykologille juttelemaan asiasta EDES KERRAN? Joutuiskohan ne hullujenhuoneelle???

ja eikös neuvolassa voi tästä asiasta keskustella?

Voi ja kannattaakin ehdottomasti.Varmasti saa sieltä tietoa ja ohjataan esim. perheneuvolaan jos terppa näkee lasten ja äidin sitä tarvitsevan.

 

[vieras]

en ole huomannut lapsistani että he olisivat kauheasti kärsineet erosta.vanhempi lapsi on ymmärtänyt tilanteen että äiti ja isä asuvat erillään.
Pienemmästä en osaa sanoa,hän on kuitenkin niin pieni että unohtaa helposti.
Mitä oireita minun pitäisi ottaa huomioon että näkisin onko lapseni sekaisin erosta?

No musta on kaikkein epäillyttävintä jos lapset eivät reagoi eroon millään!

Onpas kaksipiippuista. Ensin valitetaan, että jos lapset reagoivat, on syytä mennä perheneuvolaan juttusille ja jättää mies asiat sikseen, mutta jos lapsi on normaali oma itsensä, se vasta huolestuttavaa onkin

Ja sä et näköjään tiedä pjaskaakaan lasten psykologiasta.Reagointi voi olla normaaleissa rajoissa,huolestuttavaa tai jos koko reagointi puuttuu lapsen tunne-elämä on aika lukossa ja turvattomuuden,syyllisyyden tunteet vahvoina.Ja aika kauhealta kuullosti,ettei pienempi lapsista muistakkaan,että vanhemmat ovat eronneet!?

No muistaako esim. vauva, että vanhemmat eroaa? onko se kamalaa sinun mielestäsi...
Ja kai nyt itsekin näet että turhaa hysteriaa on se, että jos lapsi käyttäytyy normaalisti, että siitäkin pitäisi huolestua!

Kyllä siitä todellakin pitäisi huolestua jos lapsi käyttäytyy täysin normaalisti keskellä vanhempien eroa!!Ja kyllä vauvakin osaa kaivata isäänsä,muistaa varmasti jos ennen isä ollut paljon vauvan kanssa tekemisissä.

Heh, eli siis esim. väität, että n. 3 kk ikäinenkin vauva muistaa isänsä ja osaa ikävöidä? jestas! perheneuvolaan vauvatkin siis vähän juttelemaan!

Eikö vauvana olla vuosikkaaksi asti?Ja tuskin ap: lapsi noin pieni on,jos erosta on vasta pari kuukautta.

No mistäs sinä sen tiedät Sulla tuntuu olevan omat oletukset nyt asiasta!
Mutta väitän silti, että jos me oltais erottu kun tyttö oli alle 1v, eihän todellakaan olisi erosta tajunnut yhtään mitään. Minä ja mies ollaan kerran aiemmin oltu asumuserossa kun tyttö oli 2 v ja aivan hienosti meni kaikki silloinkin! Joten uskon että ap:n ongelmana ei ole nyt lapsien "kärsimys" vaan ihan toiset asiat! eiköhän jokainen näe omien lapsiensa hyvinvoinnin, toisin kuin joku palstalainen täällä

Jos yrität väittää, että lapset selviää vanhempien erosta ongelmitta niin puolustelet vain omaa tilannettasi. Lapset reagoi tavalla tai toisella ja päälle päin reagoimattomuus ei varmasti ole se paras tilanne. Eri asia on, tartteeko terapiaa tai ei, mutta tuen hakeminen ei ainakaan huonoa tee. Ja avusta voi olla helpotusta vaikkei sitä suoraan huomaa; toki osa äideistä pitää lasten raivokohtauksia ja oppimis- sekä sopeutumisvaikeuksia ihan normaalina lapsen elämään (väistämättä) kuuluvina asioina, mutta avun hakemisella erotilanteessa voi noitakin juttuja lieventää. Sitä paitsi jos äidillä on ero hetkellä alle vuotias lapsi, on syytä äidin itsensäkin käydä juttelemassa ammattilaiselle - ero tuskin on ollut pitkään suunnitelmissa kun suhteeseen tehty lapsi. Tai sitten voi ollakin, kuten täällä palstalla voi toisinaan huomata..

 

[joo]

Teet lapsen mikäli olet valmis siihen että jatkossa olet kolmen lapsen yksinhuoltaja sillä niin siinä tulee käymään.Huumeriippuvainen mies kuvittelee haaveissaan että lapsi pelastaa hänen tilanteensa ja elämänsä.Totuus on kuitenkin karu,nainen joka on raskaana hormoonihoureissaan ja valmiiksi kaksi kitisevää pikkumukulaa jaloissa.Niin sanotulla normaalimiehelläkin on täysi työ sopeutua kahden pikkumuksun uusioisäksi saati tuollaisen joka ei kykene itsestään edes huolehtimaan.Ratkeeminen on taattu ja turha päiväunelmissaan kuvitella muuta,kannattaa realiteetit pitää päässä.
Kaksi kuukautta erossa ja jo nyt paksuna uudelle miehelle,mistä näitä Emilynejä sikiää.

 

[pahapaha]

Jaa-a, mitäköhän HAITTAA asiasta olisi, jos ap menisikin lastensa kanssa psykologille juttelemaan asiasta EDES KERRAN? Joutuiskohan ne hullujenhuoneelle???

ja eikös neuvolassa voi tästä asiasta keskustella?

Voi tietenkin, mutta ei sillä terkkarilla ole psykologin koulutusta, vaan terveydenhoitajan. Mutta voit saada lähetteen siltä neuvolapsykologille. Ei siitä mitään haittaa todellakaan ole.

Ja onko kaikki ex-narkkikset pohjasakkaa? No, itse en ottaisi edes EX-narkkaria vaivoikseni, mutta tärkein asia tässä oli se VAIKEASSA ELÄMÄNTILANTEESSA oleminen. Ja jos taustalla on jo valmiiksi joku riippuvuus (oli sitten ex tai nyk) niin ei hyvältä kuulosta.

 

[mm]

Kyllä, neuvolassa kannattaa asia ottaa esille, osaavat sitten antaa sinulle lähetteen eteenpäin, jotta saat sellaista apua, jota mahdollisesti tarvitset.
Meillä mielestäni pelätään aivan turhaan avun pyytämistä, parempihan sitä on ottaa vastaan ennenkuin se ehkä on todella tarpeellista tai jopa myöhäistä!
Siitä tuskin on sinulle tai lapsillesi haittaa, jos keskustelet rauhassa jonkun asiantuntijan kanssa, vaan päinvastoin.

 

[vieras]

ne jotka mut tuntee kyllä tietää että mä ajattelen lasteni parasta!Ainakin yritän olla hyvä äiti niin hyvin kuin pystyn! Uskon että olen paras mahdollinen äiti omille lapsilleni.
Tarkoittaako se että kun on äiti elämässä ei saa tehdä virheitä?Tarkoitttako se myös sitä että virheistä ei voi oppia?

Pitää myös ottaa vastuuta virheistään. En tunne sua mutta sanoisin että lapsen pitäminen tuossa tilanteessa on virhe. Sen virheen voi vielä korjata.

 

[vieras]

ne jotka mut tuntee kyllä tietää että mä ajattelen lasteni parasta!Ainakin yritän olla hyvä äiti niin hyvin kuin pystyn! Uskon että olen paras mahdollinen äiti omille lapsilleni.
Tarkoittaako se että kun on äiti elämässä ei saa tehdä virheitä?Tarkoitttako se myös sitä että virheistä ei voi oppia?

Pitää myös ottaa vastuuta virheistään. En tunne sua mutta sanoisin että lapsen pitäminen tuossa tilanteessa on virhe. Sen virheen voi vielä korjata.

Peesi. Vai pitääkö se virhe tehdä kokonaan, et voi oppia. Lapsen saaminen ja kasvattaminen täysikäiseksi vie parikymmentä vuotta eli siitä ei niin vaan "opita" pois.