R
rv33
Vieras
On odotettu ja toivottu kolmonen tuloillaan,mutta nyt on voimat ihan loppu. Vähän väliä huolestuttaa joku raskauteen tai synnytykseen liittyvä asia. Maha kipuilee,varsinkin iltaa kohden. Pitäisi ottaa rauhallisesti,mutta mies aina töissä ja yksin hoidan kodin ja lapset. Olisi niin ihana hyppiä ja olla taas 50kg energinen pakkaus,eikä tämmönen valas joka ei jaksa ruhoonsa nostaa kunnolla sohvalta. Istuminen on tukalaa,seistä ei jaksa,makaaminen ottaa selkään. Jospa huomenna olisi taas parempi päivä. Auttaa vaan kun saa vuodattaa. Kiitos.
Toisaalta odotan että tulisi jo se päivä,kun pääsen sektioon,mutta toisaalta pelkään,että jos kuolenkin siihen sektioon,niin pitäisi osata nauttia näistäkin päivistä. Tai jos vauvalle käy jotenkin,niin itseeni saan syyttää kun olen juuri nyt näin itsekäs paska.
Onkohan nää ajatukset edes normaaleja enää?
Toisaalta odotan että tulisi jo se päivä,kun pääsen sektioon,mutta toisaalta pelkään,että jos kuolenkin siihen sektioon,niin pitäisi osata nauttia näistäkin päivistä. Tai jos vauvalle käy jotenkin,niin itseeni saan syyttää kun olen juuri nyt näin itsekäs paska.
Onkohan nää ajatukset edes normaaleja enää?