Mä oon miettinyt, että josko tää elämä jo riittäisi mulle..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja syksyharmaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Virtuaalisesti on todella vaikea välittää anonyymistä ihmisestä, varsinkin ei itse pysty tekemään mitään toisen pahalle ololle. Se ei ole jotain sellaista jonka vois vain nostaa pois tai parantaa parilla sanalla. Minusta kaikki ihmisessä lähtee siitä, että nämä rakastavat itseänsä.

Itse olen eri mieltä. Jo se, että joku täällä kirjoittaa pahaa oloaan kertoo, että ihminen tarvitsee huomiota ja välittämistä. Vaikka kuinka rakastaisi itseään, ei se korvaa muita ihmisiä!

Mutta silloin kun muistaa rakastaa itseään, sitä on myös helpompi uskoa siihen että on muillekin tärkeä ja arvokas.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Virtuaalisesti on todella vaikea välittää anonyymistä ihmisestä, varsinkin ei itse pysty tekemään mitään toisen pahalle ololle. Se ei ole jotain sellaista jonka vois vain nostaa pois tai parantaa parilla sanalla. Minusta kaikki ihmisessä lähtee siitä, että nämä rakastavat itseänsä.

Itse olen eri mieltä. Jo se, että joku täällä kirjoittaa pahaa oloaan kertoo, että ihminen tarvitsee huomiota ja välittämistä. Vaikka kuinka rakastaisi itseään, ei se korvaa muita ihmisiä!

Oman itsensä rakastaminen ja hyväksyminen on vain avain kaikkeen muuhun. Ei se tarkoita, että pelkästään sillä kokisi itsensä onnelliseksi vaan sitä kautta voi luoda suhteita ulkomaailmaan ja hyväksyä itsensä muiden joukossa. Jos itseään vihaa niin kyllä se kasvattaa muurin ympärille. Pari sanaa palstalla voi lämmittää mieltä hetken, mutta suurempaan ja pitkäaikaisempaan apuun tarvitaan kyllä jotain muuta.
 
No, nyt on onneksi jo perjantai. Täytyy vain uskoa, toivoa ja luottaa, että on parempi olo, kuin mitä tänään on ollut. Pitää yrittää keksiä niitä ilonaiheita, kun jos miettii, niitä mitkä on huonosti, niin pää hajoaa :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja syksyharmaa:
-mulla ei ole ystäviä
-mies on mun kanssa varmaan vaan säälistä
-lapsia ei tule vaikka naisi yöt ja päivät
-töitä ei ole
-psykologilla käyty, ei apua sieltä
vieläkö pitäisi jaksaa?

Minustaki on joskus tuntunu tuolta. Tosin uskon että lapsi tulee vielä, psykologilla en ole käyny, ja ukko ei ole mun kans vaan säälistä. Tulee kyllä semmosta turhautumista toisinaan että mitä hemmettiä mä täälä teen, sama ois kuolla pois. Mutta kuitenkin, jokainen lähtee täältä sitten kun tehtävä on suoritettu. (Mikä se tehtävä on, sitä ei osaa kukaan sanoa.)

Kyllä se päivä paistaa vielä risukasaankin. Vanha sanonta mutta täysin totta. :) Älä anna periksi, sua vaan koetellaan nyt rankemman kautta, lopulta se vain vahvistaa. :) (Ei tää kyllä varmaan mitään auttanu, mutta valmiita vastauksia ei ole...)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Orion:
Alkuperäinen kirjoittaja syksyharmaa:
-mulla ei ole ystäviä
-mies on mun kanssa varmaan vaan säälistä
-lapsia ei tule vaikka naisi yöt ja päivät
-töitä ei ole
-psykologilla käyty, ei apua sieltä
vieläkö pitäisi jaksaa?

Minustaki on joskus tuntunu tuolta. Tosin uskon että lapsi tulee vielä, psykologilla en ole käyny, ja ukko ei ole mun kans vaan säälistä. Tulee kyllä semmosta turhautumista toisinaan että mitä hemmettiä mä täälä teen, sama ois kuolla pois. Mutta kuitenkin, jokainen lähtee täältä sitten kun tehtävä on suoritettu. (Mikä se tehtävä on, sitä ei osaa kukaan sanoa.)

Kyllä se päivä paistaa vielä risukasaankin. Vanha sanonta mutta täysin totta. :) Älä anna periksi, sua vaan koetellaan nyt rankemman kautta, lopulta se vain vahvistaa. :) (Ei tää kyllä varmaan mitään auttanu, mutta valmiita vastauksia ei ole...)

Kiitos :) Mä olin vielä pari vuotta sitten niin iloinen ja onnellinen. No, silloin olikin moni asia toisin. Ja kait se ukko mua vielä rakastaa, vaikkei ymmärräkään yhtään.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Vielä hengissä :) Onneksi on vain tämä yksi elämä.

Harvapa sitä muistaa. Puolet ajasta ainakin menee kiukutellessa semmoisia mille ei mitään voi, ja toinen puolikas taivastellessa sen sijaan että muuttaisi sitä mitä voi...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ahma:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Vielä hengissä :) Onneksi on vain tämä yksi elämä.

Harvapa sitä muistaa. Puolet ajasta ainakin menee kiukutellessa semmoisia mille ei mitään voi, ja toinen puolikas taivastellessa sen sijaan että muuttaisi sitä mitä voi...

Nyt ei kyllä mennyt ihan jakeluun... Muistaa siis elämää vai sitä, että on vain yksi elämä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei helkkari mua rupes ihan sairaasti naurattamaan kuvitellessani ap:n laulamassa paatoksella "Rakastan elämää..." :D

Ei juma... koitapa sitä veisata masennuksissas, niin parku tulee... Mutta sitäkin parempi resepti siis.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ahma:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei helkkari mua rupes ihan sairaasti naurattamaan kuvitellessani ap:n laulamassa paatoksella "Rakastan elämää..." :D

Ei juma... koitapa sitä veisata masennuksissas, niin parku tulee... Mutta sitäkin parempi resepti siis.

Itku puhdistaa. Mun mielestä itse veisussa on todella hyvät sanat ajatellen esim. masennusta.

RAKASTAN SINUA ELÄMÄ

Päättyy yö, aamu saa.
Uusi päivä kun kirkkaana koittaa.
Sulle oi, kotimaa,
sävel kaunehin tuulessa soittaa.
Rakastan elämää,
joka uutena aamussa aukee.
Rakastan elämää,
joka uupuen illassa raukee.

Kirkkahin päivä ei,
aina prahainta loistetta suone.
Unelman usein vei,
eikä ystävä lohtua tuone.
Rakastan elämää,
joka kyynelten helminä hontaa.
Rakastan elämää,
joka myrskyihin tietäni johtaa.

Jäänyt on päivän työ,
ilta varjoja tielleni siirtää.
Kaupungin sydän lyö,
valot laineille siltoja piirtää.
Rakastan elämää,
joka nuoruuden haaveita kantaa.
Rakastan elämää,
joka muistojen hetkiä antaa.

Elämää rakentaa,
sitä tahtoisin uudeksi luoda.
Elämää parantaa,
todeks' haaveita kauniita suoda.
Rakastan elämää,
joka toivolla mieleni täyttää.
Rakastan elämää,
joka voittoihin tien mulle näyttää.
 
ja pakko allekirjoittaa tuo mitä sanoo vieras. Komia veisu, ja puhdistaahan se itku. Kunhan asian ymmärtää, ja lakkaa pelkäämästä sitä, että tässä sitä vaan parutaan.
 

Yhteistyössä