mä oon se seuraava äiti joka pääsee iltalehden lööppeihin... :(

[..]

kun en vaan jaksa... musta tuntuu ettei musta ole tähän. on mun lapsilla ruokaa joka päivä, puhtaat vaatteet ja yksin en jätä heitä, laitan nukkumaan ja käytän pesulla jne. mutta en jaksa kuunnella, en jaksa iloita ja jutella ja touhuta 3veen kanssa, vaikka näen kuinka hän sitä kaipaisi... ja kun 3v ei aina ole helpoimmasta päästä, niin pinna palaa jatkuvasti. huudan, raivoan ihan liikaa hänelle. ja sitten tunnen syyllisyyttä, saman tilantees olisi voinut hoitaa rauhallisesti puhumalla, ja vaikka jos olisi jaksanut hetkeksi keskittyä lapseen niin molemmilla olisi parempi mieli. mutta ei, mä huudan, lapselle tulee paha mieli, minä menen itkemään johonkin. käsiksi en ole käynyt, mutta pelottaa sekin mahdollisuus... kun tuo raivoaminenkin menee jo liian pitkälle. pienemmälle en raivoa, ei tarvitse kun ei hän osaa kiukkuilla tms. mutten myöskään jaksa huomata häntä, leikkiä enkä aina edes hymyillä.

kävin just katsomassa lapsia, toinen nukkuu mun sängyssä niin pienenä ja suloisena, vaikka raivostuin hänelle juuri ennen nukkumaanmenoa. pienempi tuhisee toisessa huoneessa. ne on niin viattoman näköisiä, suloisia ja rakastan niin paljon.

mä hajoan.

 

[BDT]

Ei sen tarvitse mennä niin. Hae apua itsellesi. Hyvä että tunnistat ongelmasi, ne jotka päätyvät lehden kanteen eivät sitä ole tehneet. Ole kiltti ja soita auttavaan puhelimeen jo tänään.

 

[p]

Soita neuvolaan. Nyt heti. Nosta luuri ja soita ja kerro sama minkä juuri kirjoitit. Voit vaikka lukea sen suoraan koneelta sen tekstin. Sieltä pääset eteenpäin. Paljon voimia.

 

[siru]

täällä kohtalotoveri... ois mukavaa olla ystäväsi... kyllä tästä yhdessä selvitään

 

[...]

Se on hyvä että tunnistat ongelman jo nyt, hae apua, ei sun tarvia jaksaa yksin, sen takia on saatavilla apua!! Oletko yksinhuoltaja?

 

[mie]

päästä vaan kaikki kiukku ja väsynyt ulos; juokse itsesi väsyksiin ja itke uneen. Siitä se toipuminen alkaa! Et sinä hajoa =) lapsista saat voimia jatkaa. kYLLÄ ÄITIKIN SAA OLLA VÄSYNYT JA KIUKKUINEN

 

[annupannu]

Oletko lasten isälle sanonut mikä olosi on? Jos voisi vaikka vapauttaa hetkeksi ja tehdä lasten kanssa jotain.

 

[Koivunkäpy]

otappa yhteys lääkäriin, noin mäki tajusin että apua on haettava, ei se lasten syy ole että äiti ovi huonosti, mutta lapsetkin voi huonosti kun äiti voi huonosti on todellakin paikkaansa pitävä asia. :hug:

 

[apua saa]

Oletko kokeillut mielialalääkkeitä? Tasoittaa tunne-elämää.. Sitten vähitellen vaan alatte touhuamaan arjessa asioita josta saatte nautintoa, kehu aina kun voit jne. Mä olin tänään 4v erityislapseni kanssa uimassa ja vaikka oli todella haastava reissu niin pikku hiljaa tulee edistystä.. Tsemppiä teille sinne!

 

[surkujen surku]

.. :hug: tärkeää on että osaat hakea apua ajoissa. sun pitää päästä purkamaan pahaa oloa jollekin muulle ja jollakin muulla tavalla kuin niin että se tulee kulminoitua lapsiisi

Voimia ja kerro sukulaisille ja ystäville, voi löytyä yllättävääkin apua

 

[ap]

lasten isä tietää, samoin mun mies. ei ne tosin tiedä et tää on näin paha tää väsymys... mutta kun ei tää ole kiinni siitä etten sais vapaata lapsista. mies hoitaa paljon, auttaa kotitöissä ym. lasten isä ottaa välillä lapsia, samoin mummi tuota isompaa.

viimenen kuukausi on ollut aika raskas.. korvatulehdus, flunssaa, räkää, hampaita, huonosti nukuttuja öitä, unettomia öitä... stressi ja väsymys, ja nyt tää toivoton olo.
pari kertaa oon jo melkein soittanu päivystävälle sossulle että hakee lapset pois. seuraava ajatus on etten mä kestä ilman lapsia, ja että teen jotain itelleni. en tekis, en vois tai haluais, mutta mielessä se käy silti.

 

[mun muru]

Voimia sinne :heart: ! Kyllä kaikki järjestyy, usko pois vaan! Joskus vielä hymyilet näille ajatuksillesi ja ymmärrät että kasvoit vain vahvemmaksi. Asiat menee niin. Koettelemusten kautta käy tiemme.. Kukaan ei säästy tuskalta. Seuraava hetki tuskan jälkeen on sinun vuorosi olla onnellinen ja rauhallisin mielin.
*ojentaa vuoronumeron 003*

 

[ap]

Oletko kokeillut mielialalääkkeitä? Tasoittaa tunne-elämää.. Sitten vähitellen vaan alatte touhuamaan arjessa asioita josta saatte nautintoa, kehu aina kun voit jne. Mä olin tänään 4v erityislapseni kanssa uimassa ja vaikka oli todella haastava reissu niin pikku hiljaa tulee edistystä.. Tsemppiä teille sinne!

olen syönyt mielialalääkkeitä, paniikkihäiriöön ja masennukseen. mutta ne lopetin alkuvuodesta, ja hyvin mennyt... tähän asti. tunsin itseni onnelliseksi, ja nautin pikku asioista ja arjesta.
en usko että tarvisin lääkkeitä nyt, kun tää taitaa olla vaan väsymystä. kuukauden aikana oon nukkunu pariin kertaan 6h yöunet, nekin vähän väliä heräillen. kerran 8h, lapset oli hoidossa. ja loput sitten 1-5h unia, pätkittäin, ja noita 5h öitä on ollut harvassa.

miltä tuntuu kun palaa loppuun?

 

[Hanna]

Jos vaikka ihan varaisit ajan terveyskeskuslääkärille. Kuulostaa kovasti masennukselta nuo sinun tuntemuksesi.

Masennukseen on olemassa todella hyvät lääkkeet ja hoito.

Itselläni oli ihan samanlaiset fiilikset vuosi sitten. Nyt olen syönyt vuoden masislääkkeitä ja käynyt juttelemassa tuntemuksista lääkärin kanssa (käyn yksityisellä yleislääkärillä joka on perehtynyt masennuksen hoitoon).

:hug:

 

[Ystävä rakas!]

mun neuvo olisi, että soitat neuvolaan nyt heti ja kerrot väsymyksestäsi. Normaali virkeä sinä ei ikinä antaisi itselleen anteeksi ettei hakenut apua. Kokemuksesta tiedän, että avuntarpeen myöntäminen itselle on se kaikkein vaikein asia. Kun sen myönnät, ja otat rohkeasti yhteyttä esim neuvolaan tai terveyskeskukseen, lähtevät asiat rullaamaan: Sinun ei enää tarvitse miettiä vaan he auttavat ja miettivät puolestasi. Ymmärränkö oikein, että olotilasi johtuu liian vähästä levosta?
Tiedä tämä: lapsetkin voivat huonosti jos äiti/isä voi huonosti: Onko miehesi nyt töissä? Soita hänelle ja pyydä heti palaamaan kotiin. Teidän perheellä on nyt yhteinen kriisi menossa ja siitä selvitään vain yhteistyöllä ja rakkaudella. Ehkä miehesikin on väsynyt?
Ykis asia on varmaa: et ole yksin. Meitä yliväsyneitä äitejä on maailam täynnä. On vain myönnettävä itselle ja muille mistä on kyse, ja toimittava sen mukaan, Sen jälkeen : elämä voittaa! Voimia sinulle ja ihan oikeasti; rohkaistu nyt ja soita itsellesi apua! Kukaan ei kyseenalaista rakkauttasi lapsiisi, sinun vain täytyy saada itsesi kuntoon että jaksat olla iloinen, onnellinen ja kannustava äiti. Olkoon tämä päivä käännekohta teidän perheen ja sinun elämässä!

 

[mun muru]

Oletko kokeillut mielialalääkkeitä? Tasoittaa tunne-elämää.. Sitten vähitellen vaan alatte touhuamaan arjessa asioita josta saatte nautintoa, kehu aina kun voit jne. Mä olin tänään 4v erityislapseni kanssa uimassa ja vaikka oli todella haastava reissu niin pikku hiljaa tulee edistystä.. Tsemppiä teille sinne!

olen syönyt mielialalääkkeitä, paniikkihäiriöön ja masennukseen. mutta ne lopetin alkuvuodesta, ja hyvin mennyt... tähän asti. tunsin itseni onnelliseksi, ja nautin pikku asioista ja arjesta.
en usko että tarvisin lääkkeitä nyt, kun tää taitaa olla vaan väsymystä. kuukauden aikana oon nukkunu pariin kertaan 6h yöunet, nekin vähän väliä heräillen. kerran 8h, lapset oli hoidossa. ja loput sitten 1-5h unia, pätkittäin, ja noita 5h öitä on ollut harvassa.

miltä tuntuu kun palaa loppuun?

Olen kokenut töissä burnoutin ja sehän on loppuunpalaminen. En enää kyennyt hillitä sanojani, tunteitani ja inhotti arki ( töissä ). En edes vaikka tein pyhiä päätöksiä etten "sano sitä ja tee tätä väärin" niin jo seuraavassa hetkessä rikoin kaikki lupaukseni itselleni ja itsetunto laski ja maailma oli mustempi. Minulla auttoi aikalisä. Eli etäisyys asioihin. Nyt sitä aikalisää on mennyt jo 1kk ja olo on huojentunut. Joskus tarvitsee lääkkeitä. Minulla auttoi liikunta ja etäisyys asioihin. Mieti mikä sinua voisi auttaa ja onko se mahdollista toteuttaa. Aikaa itsellesi sinä kyllä tarvitset...
*Toivoo parasta

 

[Suhmuran Santra 55]

Se tuntuu toivottomalta,ei itse ymmärrä että on loppuun palanut,tulee kaikenlaisia oireita,kuten vähä unisuus eli heräilee paljon,ja mulla oli kauhea vauhti päällä piti joka kohdassa olla menossa tuntui,että vois vaikka maailman kaataa,mutta sitten tuli toppi,alkoi olla tosiaan sydänoireita ja muita ihmeeellisiä kipuja just tuo etten nukkunu öisin.Toisilla voi olla muitakin oireita.Joten hae apua. :hug:

 

[Se tuntuu]

Oletko kokeillut mielialalääkkeitä? Tasoittaa tunne-elämää.. Sitten vähitellen vaan alatte touhuamaan arjessa asioita josta saatte nautintoa, kehu aina kun voit jne. Mä olin tänään 4v erityislapseni kanssa uimassa ja vaikka oli todella haastava reissu niin pikku hiljaa tulee edistystä.. Tsemppiä teille sinne!

olen syönyt mielialalääkkeitä, paniikkihäiriöön ja masennukseen. mutta ne lopetin alkuvuodesta, ja hyvin mennyt... tähän asti. tunsin itseni onnelliseksi, ja nautin pikku asioista ja arjesta.
en usko että tarvisin lääkkeitä nyt, kun tää taitaa olla vaan väsymystä. kuukauden aikana oon nukkunu pariin kertaan 6h yöunet, nekin vähän väliä heräillen. kerran 8h, lapset oli hoidossa. ja loput sitten 1-5h unia, pätkittäin, ja noita 5h öitä on ollut harvassa.

miltä tuntuu kun palaa loppuun?

itkuiselta, voimattomuudelta, ylitsepääsemättömän raskaalta... siltä minusta tuntui kun väsyin lasten valvottaessa vuosia. Meilläkin sairastettiin silloin paljon. Hain ja sain apua. Perheneuvolasta.

 

[pitkä lista:]

sydänoireita, vatsahaava, migreeni, pakkoajatuksia, paniikkihäiriö, univaikeuksia, bulimiaa jne. Lääkärille mars sinäkin..

 

[Masennus]

Selvät masennuksen oireet. Ihan kuin omaa tekstiä lukisi. Menin lääkäriin ja sain masennuslääkkeet, alkuun myös unilääkkeet ja keskusteluapua. Tästä on kulunut jo aikaa 2½-vuotta ja elämä hymyilee vaikka syönkin koko ajan cipralexia.

 

[ap]

ei tää oo masennusta. mä kuitenkin välillä jaksan olla iloinen, ja onnellinen... masennuksen kokeneena tiedän kyllä sitten jos sekin vielä iskee.

mä vaan oon liian väsynyt. ja tarvisin jostain pidemmän pinnan... ehkä sekin onnistuis kun sais nukkua vaikka viikon näin aluksi. :/

 

[Malviina]

Neuvolaan ensin yhteyttä, sieltä saat apua eteenpäin. :hug:

 

[itkeväinen]

mUlla tuli ihan itku koska, tuo kirjoitus oli juuri kuin minun kirjoittamani.. miten joku voi kirjoittaa juuri noin miten itse tunnen.. siis oikeasti olen niin kohtalotoveri kanssasi :,( itkettää nytkin... täällä myös juuri lapsi päikkäreillä ja itellä ihan itkettää ku häntä katsoo, toinen on niin ihana ja mä tyhmä huudan liian usein =( mutta oikeasti sun tekstin olisin voinut sanasta sanaan kirjoittaa..

 

[ei ole liian myöhäistä]

ei tää oo masennusta. mä kuitenkin välillä jaksan olla iloinen, ja onnellinen... masennuksen kokeneena tiedän kyllä sitten jos sekin vielä iskee.

mä vaan oon liian väsynyt. ja tarvisin jostain pidemmän pinnan... ehkä sekin onnistuis kun sais nukkua vaikka viikon näin aluksi. :/

masentuneenakin voi olla iloinen ja onnellinen.mutta olo on tyhjä...

Monet eivät tiedosta sitä että tarvitsevat apua.Sinä olet jo niin pitkällä että tiedostat sen.Kaikkien parhaaksi on että haet itselleni/perheellesi nyt apua.

 

[itkevä]

ei tää oo masennusta. mä kuitenkin välillä jaksan olla iloinen, ja onnellinen... masennuksen kokeneena tiedän kyllä sitten jos sekin vielä iskee.

mä vaan oon liian väsynyt. ja tarvisin jostain pidemmän pinnan... ehkä sekin onnistuis kun sais nukkua vaikka viikon näin aluksi. :/

tämän myös olisin voinut kirjoittaa :,( en ikinä olisi uskonut että en voi hermojani tän enmpää hillitä ja se tunne sen huutamisen jälkeen kalvaa rintaa ja sitä ei halua tehdä mutta huomaa taas jonkun ajan kuluttua huutaneensa taas