Mä perun meidän joulun.

["mie"]

Ymmärrän täysin, iso halaus! Kaikkea ei vaan jaksa, jos tuntee ettei yhtään arvosteta eikä kukaan halua auttaa... Ota käyttöön aiemmin mainittu jätesäkkikikka ja osta kaupasta valmiit ruuat . Ja lahjatkin ihan minimiin. Ehkä se herättää lapsetkin ajattelemaan.

 

["Minni"]

Kylmä totuus on et ei ne lapset osaa sitä äidin raadantaa ja kaikkensa antamista arvostaa, ennen kuin ehkä aikuisina, jos sittenkään. Sä vissiin tosiaan oot muutakin kun vaan raatava ja siivoamisesta jurputtava mutsi, joten luulen et ehkä iän myötä tollanen menee ohi. Tässä vaiheessa sun pitää itse vähän höllätä niin ettei se takki aivan tyhjenis. Raskasta aikaa varmasti on. Ja sä olet lapsillesi ainoa oikea äiti jota ne varmasti rakastaa, vaikka just nyt ei siltä tuntuiskaan. Tsemppiä!

 

[bud]

Rahahana kiinni, niin kyllä alkaa kunnioitusta löytyä. Sanot, että jos ei ala apua tulla, et anna rahaa niille, etkä osta MITÄÄN extraa, ruuan vaan ja välttämättömät vaatteet yms.

 

[älä halveksi lapsia]

No niin varmaan sitten.
On varmaan parasta laittaa nuo isälleen asumaan, säästyvät raukat paskalta äidiltä ja loppuelämän traumoilta.

Tajuaako kukaan, miltä tuntuu, kun teet kaikkesi ja mikään ei riitä?!! Silti sä vaan oot huono ja paska ja epäonnistunut ja vaikka mitä.

Mun tekis niin mieli luovuttaa ihan kokonaan. Ei mua kukaan tartte, ei edes mun omat lapset.

Ja joojoo, katkeraa marttyyrilöpinää, mutta just niin paskalta musta nyt tuntuu.

Tajuaa, kyllä ihan varmasti tajuaa. Se on vanhemman osa. Koskaan ei saa kaikkea valmiiksi.

Ja justiin siksi sun marttyyrioppi pistää silmään. Minun myötätuntoani et saa ennen kuin alat myöntää jotain myös omaksi viaksesi. Näin siltikin, vaikka näen tänne asti, että olet kovilla.

Marttyyri ei ole mikään harmiton hyvä ihminen, vaan tekee väkivaltaa lähimmilleen mutta näkee vain toisten virheet.

 

["Jepulis"]

[QUOTE="kasvattaja";25275949]Syytä on katsoa peiliin, jos kerran isällään siivoavat ja osaavat käyttäytyä. Sinä asetat ne rajat, miten sinua kohdellaan. Jos annat kohdella itseäsi kynnysmattona, niin sitä tulet saamaan. Miksi annat lapsille rahaa, jos kerran he eivät edes tee mitään sen eteen? Laita nyt ainakin rahahanat ensimmäisenä kiinni. Karsi myös muita etuja (pelaaminen, TV, puhelin, kaverit). Niitä voi ansaita takaisin osallistumalla perheen yhteisiin vastuisiin.[/QUOTE]

Juuri näin! Jos meidän lapset ei auta kotitöissä, niin ei tipu etuuksia, viikkorahoja ja harrastukset loppuu myös. Ja sama koske koulua, jos koulussa ei suju ja läksyjä tehdä, niin kivat jutut (kuten harrastukset) loppuu siihen. Meillä lapset mm. imuroi, pölyttää, tiskaa, täyttää ja tyhjentää tiskikoneen, laittaa tavaroita paikoilleen ja osallistuvat vaatehuoltoonkin ihan kauniista pyynnöstä, ja ihan vain siksi, että se on opetettu heille alusta lähtien, ja he _tietävät_, että jos eivät auta, niin eivät saa mitään kivoja asioita itsekään.
Rakkautta ja apua ei saa antamalla "rakkautta" ja ikuista ymmärrystä, vaan ansaitsemalla kunnioitus ja asettamalla rajat jotka oikeasti pitävät, eikä vain silloin kun itse jaksaa ne pitää.
Jos olisin tuohon tilanteeseen joutunut kuin ap, niin en järjestäisi koko joulua ollenkaan, enkä takuulla antaisi mitään lahjoja. Nuo lapset ei enää opi tavoille kuin rankasti kantapään kautta (jos silloinkaan).

 

[marttyyri tosiaan]

En syyllistä, kerron tarinaa hiukan omasta nuoruudestani.
Oma äitini oli aikatavalla juuri "tuollainen äiti"..eli kun oli jäänyt joku asia tekemättä tai muuta mitä olisi pitänyt tehdä, hän raivosi, itki, oli marttyyri, kaikkea..olimme ihan hukassa. Tiesimme että teimme väärin, se tuli selväksi, mutta se lapsuuden syyllisyyden taakka oli raskas. Sanoi myös monesti että "kun ette tekään mua tarvi" jne että jos lähtee pois. On muuten lapslle, ilkikurisellekin, kova paikka ja jättää jäljet. Olen nyt yli 30-vuotias ja edelleen asia vaivaa mua. Tiedän että äitini voi olla pitkävihainen, ja en siksi edes halua "riidellä" hänen kanssaa ja mielummin vältän ja "kärsin" itse, kuin kertoisin mitä oikeasti olen mieltä. Olen myös löytänyt äitini itsemurhayrityksen jälkeen ktooa, olin silloin jotain 16.. Pelkään että jso hän suuttuu, hän tappaa itsensä, ja se on vaikuttanut väleihimme.. Tulemme toimeen kyllä juu, mutta anoppi on mulle enemmän äiti.

Nyt kun olen itsekin äiti, ymmärrän että välillä oikeasti haluaisi lähettää lapset vaikka intokiinaan ja loppuelämäksi. Mutta harva sitä oikeasti haluaa, jos se on useammin mielessä kuin se että haluat olla heidän kanssan, on jo huolestuttava.
Itseasiassa vasta nyt kun itse olen äiti, olen ymmärätnyt itsekin mitä ne vanhemmat lapsiensa eteen tekeekään.. en mäkään nuorena osannut oikein yhdistää kaikkia..vaikka esimerkiski alakoululaiset tuntuvat olevan vanhempia, lapset ovat lapsia..Jos teillä on siisitä, mitä sitten tehdään? mietin vaa että kun ei ole siivottavaa tmv niin teettekö lasten kanssa jotain yhdessä? sekin voisi olla..meillä lapsille auttaa (ei aina tosiaan) kun selitän että en ehdi ulos teidän kanssa tai en ehdi lukea tmv jos ei auteta..

Jos ja todennäköisetsi kun teillä menee kotona nyt heikommin, ota rohkeasti puheeksi kotikuntasi sosiaalityöntekijöiden kanssa asia. Ei ne lapsia sinulta vie. Joulua älä ressaa, valmiit laatikot ja muut, ja siivoat sen minkä normistikin. Koitat löytää elämästäsi nyt jonkun kivan jutun, oma harrastus tai ihan mikä tahansa mikä sut tekee hyväntuuliseksi.

Ja siis oikeasti, täydestä sydämestäni tovon sulle voimia jaksaa, ja että saisit apua! Tarinani avulla vaan haluasn sinun heräävän että olet äiti, vastuusssa lapsiesi kasvusta ja kehityksestä ja jos et jaksa, velvollisuutesi on nöyrtyä ja pyytää apua!

 

[tuumailija]

voi kun tuntuu pahalta sun puolesta. osaako lapsesi kertoa, miksi eivät halua auttaa ja mahdollistaa kaikille kiva joulu. tuntuu, että kurjempaa niillekin, että äiti on surullinen. mä oon toisaalta ollut niin miellyttämishaluinen lapsi ..ja aikuinenkin, että tuntuu uskomattomalta, että sun lapset ei halua auttaa. jaksamista ..sä saat ymmärrystä lapsiltasi viimeistään kun/jos niistä tulee vanhempia. mut se ei tietenkään just nyt lohduta..

 

[hmm hmm.]

No, minulla oli myös "marttyyriäiti", mutta näin aikuisena olen kyllä äidin puolella ja häpeän omaa käytöstäni nuorena.

Fakta on, että olin avulias ja kiltti isäni ja isovanhempieni kanssa, koska yritin tehdä hyvän vaikutuksen. He olivat kuitenkin sen verran vieraampia minulle, että mukana oli tietynlaista vieraskoreutta. Isääni olen aina yrittänyt tehdä erityisen vaikutuksen, koska vanhempieni erottua pelkäsin kovasti vieraantuvani isästäni.

Isälle olin siis oikea kullanmuru, äidille näytin kaikki pahimmat puoleni ja pidin häntä täysin itsestäänselvyytenä. Jos isä käski tekemään kotitöitä, olin valmiina kuin pikku partiolainen. Äidille vastasin "joo joo" ja teininä nakkelin niskojani ja kiljuin miten kamalaa elämä oli äitini kanssa.

Kuten sanoin, häpeän tätä nyt, paljon vanhempana... ja ihan oikeasti rakastan äitiäni. Joten sympatiani ovat puolellasi, ap.

 

[gougo]

Mä ymmärrän mitä tarkoitat. Mulla on vaan kaksi lasta kylläkin. Kiittämättömyys on maailman palkka, sen oon todellakin huomannut. Teini jaksaa olla kaksi päivää kiva kun saa uuden pelikonsolin, sitten alkaa sama naaman vääntely ja valuminen taas. Ja tietenkin taas jotain uutta hankittavaa mielessä. Ei saa astioitaan tiskiin, ei vaatteita pesuun, ei siivoa huonettaan ennenkuin suutun kunnolla. Eipä ole noista apua. Olen jo oikeastaan luovuttanut, päättänyt sinnitellä kunnes noi joku päivä lentävät pesästä. Käyn tosin varmaan vielä siivoamassa sielläkin. Varmasti sua vituttaa ja väsyttää, mutta anna vituttaa vaan, keräät ne romut tosiaan jätesäkkeihin ja imuroit enimmät roskat pois. Jouluruuat saa kaupasta, mitä niitä ite väsäämään.

 

["hankey"]

Voisi olla viisainta, että vaan kellahdat sohvalle etkä ole huomaavinasi joulun tuloa etkä sitä, että äitisi on tulossa.

 

[peesi]

[QUOTE="Minni";25276022]Kylmä totuus on et ei ne lapset osaa sitä äidin raadantaa ja kaikkensa antamista arvostaa, ennen kuin ehkä aikuisina, jos sittenkään. Sä vissiin tosiaan oot muutakin kun vaan raatava ja siivoamisesta jurputtava mutsi, joten luulen et ehkä iän myötä tollanen menee ohi. Tässä vaiheessa sun pitää itse vähän höllätä niin ettei se takki aivan tyhjenis. Raskasta aikaa varmasti on. Ja sä olet lapsillesi ainoa oikea äiti jota ne varmasti rakastaa, vaikka just nyt ei siltä tuntuiskaan. Tsemppiä![/QUOTE]

peesi tälle. ne ei arvosta paskaakaan sitä raatamista ennen kuin niillä on vähintään kaksi lasta itsellä. ja se aika ja raha ja jaksaminen alkaa käymään vähiin...

 

["mä"]

Halaus sinulle ap!
Minusta sinä olet masentunut ja siksi tunnet, ettet enää jaksa.
Tee varsin masennustesti (googlesta löytyy) ja katso minkä tuloksen saat. Varaahan aika mahdollisimman pian lääkärille, niin saat mielialalääkkeet ja hakeudu myös mielenterveystoimistoon juttusille, helpottaa kummasti, kun saa jutella asioista
Tsemppiä sinulle ja muista, ettet sinä tai lapsesi ole huonoja ihmisiä vaan se masennus saa sinut tuntemaan niin.

 

[flashback]

peesi tälle. ne ei arvosta paskaakaan sitä raatamista ennen kuin niillä on vähintään kaksi lasta itsellä. ja se aika ja raha ja jaksaminen alkaa käymään vähiin...

Tai sitten ovat saaneet tarpeeksi marttyyrimammasta ja toisaalta tottuneet siihen, että marttyyrimamma tekee kuitenkin itse kaiken kun ei saa muita tekemään.

Minä en todellakaan ota joulusta sitä samaa kuukauden stressiä ja häädä vielä jouluaattona perhettä sukuloimaan että voin itse sen aikaa kokata loppuun. En helvetissä!

Oli kiva, että meillä oli aina jouluna kotona siistiä ja kystä kyllä, mutta mieluummin olisin ottanut koko joulukuun läsnä olevan äidin kuin sen marisevan siivouskoneen joka jostain syystä kuvitteli että ulkoisilla puitteilla pitää ostaa lasten arvostus.

 

["kasvattaja"]

Missä vaiheessa lapsesi ovat muuttuneet tällaisiksi? Ovatko he joskus auttaneet kotitöissä vai ovatko he aina olleet samanlaisia lusmuja?

Meidän pienet lapset nurisevat kyllä, mutta siivoavat silti rivakasti huoneensa sekä omat lelunsa, joita löytyy ympäri taloa, kun meillä on siivouspäivä. Se on iso helpotus minulle. En todellakaan aio päästää heitä luistamaan omasta osuudestaan kodin siivouksessa. Iän karttuessa tulee lisää vastuuta. Sitä vastaan tulevat saamaan myös vapautta ja huveja.

 

[hehhee]

Outoa, että täällä on muilla niin täydellistä ja lapset touhuilevat kotona kotitöitä tehden ja äitiä avustaen ja kaikki sujuu kuin ruusuilla tanssien. Jotenkin kyllä TOOODELLA epäuskottavaa.

Miten nämä samat pennut sitten sotkevat jo leikki-ikäisenä ulkona liikkuessaan minkä ehtivät, miksi koulussa samat teinit piirtävät, viiltävät ja sotkevat pulpettinsa, miksi energiajuomia sotketaan ja tahritaan kaupan s einiä tai ylipäänsä sitä tilaa missä oleskellaan?

Hah. Sympatiat ap:n puolella ja en todellakaan usko että teillä muilla on sen kummemmat pennut. tietysti on ehlppo puhua jos ne on pieniä vielä ja LUULEE että ne on kiitollisia ja siistejä koululaisia aikanaan.

ja joo, jos joillakin pennut siivoavat kotona ja pitävät kodn siistinä, todennäköisesti sotkevat sitä pahemmin kun ovat jossain muualla.

 

["Mimi"]

Outoa, että täällä on muilla niin täydellistä ja lapset touhuilevat kotona kotitöitä tehden ja äitiä avustaen ja kaikki sujuu kuin ruusuilla tanssien. Jotenkin kyllä TOOODELLA epäuskottavaa.

Miten nämä samat pennut sitten sotkevat jo leikki-ikäisenä ulkona liikkuessaan minkä ehtivät, miksi koulussa samat teinit piirtävät, viiltävät ja sotkevat pulpettinsa, miksi energiajuomia sotketaan ja tahritaan kaupan s einiä tai ylipäänsä sitä tilaa missä oleskellaan?

Hah. Sympatiat ap:n puolella ja en todellakaan usko että teillä muilla on sen kummemmat pennut. tietysti on ehlppo puhua jos ne on pieniä vielä ja LUULEE että ne on kiitollisia ja siistejä koululaisia aikanaan.

ja joo, jos joillakin pennut siivoavat kotona ja pitävät kodn siistinä, todennäköisesti sotkevat sitä pahemmin kun ovat jossain muualla.

No, jos SINÄ et ole nähnyt hyvinkäyttäytyviä ja siistejä lapsia ja nuoria missään, niin sehän ei tarkoita, etteikö heitä olisi olemassa

 

["kasvattaja"]

Outoa, että täällä on muilla niin täydellistä ja lapset touhuilevat kotona kotitöitä tehden ja äitiä avustaen ja kaikki sujuu kuin ruusuilla tanssien. Jotenkin kyllä TOOODELLA epäuskottavaa.

Miten nämä samat pennut sitten sotkevat jo leikki-ikäisenä ulkona liikkuessaan minkä ehtivät, miksi koulussa samat teinit piirtävät, viiltävät ja sotkevat pulpettinsa, miksi energiajuomia sotketaan ja tahritaan kaupan s einiä tai ylipäänsä sitä tilaa missä oleskellaan?

Hah. Sympatiat ap:n puolella ja en todellakaan usko että teillä muilla on sen kummemmat pennut. tietysti on ehlppo puhua jos ne on pieniä vielä ja LUULEE että ne on kiitollisia ja siistejä koululaisia aikanaan.

ja joo, jos joillakin pennut siivoavat kotona ja pitävät kodn siistinä, todennäköisesti sotkevat sitä pahemmin kun ovat jossain muualla.

Ei pidä paikkaansa.

Minun lapsuudessani äitini osasi kasvattaa meidät lapset juuri sopivassa kurissa. Ei tullut kuuloonkaan, että olisimme sotkeneet koko talon. Kerran viikossa siivosimme yhdessä siskoni kanssa koko huushollin. Osasimme käyttäytyä yhtä hyvin myös muualla.

Kasvatustaidoista se on kiinni. Nykyään vanhemmuus on täysin hukassa. Ei ymmärretä, ettei vapaa kasvatus ole mitään kasvatusta. Lapset tarvitsevat sekä rakkautta että rajoja (kuria).

Kauhulla katson nykymenoa, kun lapset haistattelevat vanhemmilleen ja ihan ventovieraille ihmisille. Sellainen käytös ei olisi tullut kuuloonkaan minun lapsuudessani. Enkä tule suvaitsemaan omilta lapseltanikaan.

Arvostan todella paljon äitiäni, joka asetti meille oikeanlaiset rajat. Nykyään olemme parhaimmat ystävykset.

 

[Tuota]

Otin kanssa yhteen tyttäreni 10 veen kanssa siivoamisesta, vaatteista jne. Olen tehnyt niin että jos vaatteista tai ruuasta tappelee, niin muutama vaatekerta vain kaappiin ja elelköön niillä aikansa ja ruuan korjaan pois jos ei ole nälkä. Lelut siivoutuu viimeistään sillä että kerään ne varastoon odottamaan, takaisin saa jos käyttäytyy. Mutta tuntuu että pakko nämä on aika ajoin tehdä, muistuu sitten paremmin mieleen. Ja tänään esimerkiksi siivoutu oikein nätisti koko huone.

 

["hupu"]

Kannattaa myös muistaa että teini-ikäinen voi olla todella, todella väsynyt. Itse olin koko yläasteen kouluaikoina hyvin uupunut, koska kärsin nukkumisvaikeuksista ja joka aamu kuitenkin pakko mennä kahdeksaksi kouluun. Kasvu on tuolloin nopeaa ja lepoa tarvitsisi. Kotityöt eivät välttämättä huvita pätkän vertaa kun tekisi mieli vain olla. Toki aloittajan tilanteessa ei tästä välttämättä ole kyse.

 

[BootyPeppi]

Jos mun lapset on alkaneet kiukutella siivoamisesta niin olen vain todennut, että he siivoavat tai itkevät ja siivoavat.

 

["jep"]

Mitä haluat itse? Peruuttaa joulun, vai viettää sen perheen kanssa?

Jälkimmäisessä tapauksessa sinuna tekisin niin, että ottaisin N kappaletta mustia jätesäkkejä, ja ilmoittaisin kylmän rauhallisesti, että nuorisolla on vartti aikaa siivota tavaransa pois näkyvistä, koska sinä haluat kodin näyttävän siistiltä jouluna. Jos jotakuta ei huvita, voit tehdä sen hänen puolestaan, mutta omalla tavallasi - nostamalla kamat jätesäkkeihin, ja säkit kellariin/varastoon tmv. Ja että on turha itkeä, jos lempipaitaa tai lelua ei löydy. Voit myös muistuttaa, että siivoamisesta voi toki laistaa vedoten siihen, ettei sisko tai velikään, mutta että kannattaa miettiä, onko fiksua toimituttaa omat rojonsa varastoon vain siksi, että sisaruskin valitsee tehdä niin.

Noin minä tekisin. Ja tosiaan jouluruokia valmiina. Soittaisin äidilleni ja ilmoittaisin, että nyt on ollut "kaikkea muuta" ja ostat valmista, jos hän haluaa muuta, voipi tuoda. Ja jos äitisi kiroilisi sotkua, niin mikäli et itse kiroile etkä katso lastesi kiroilua hyvällä, hymyilet herttaisesti ja sanot, että teillä ei ole ollut tapana kiroilla. Jos taas teillä saa kiroilla, annat äitisi kirota ja toivotat "hyvää joulua sullekin".

Helpommin toki kirjoitettu kuin sanottu, mutta oikeasti, ei kukaan muu puolusta sinun rajojasi kuin sinä itse. Ei äitisi eivätkä lapsesi.

 

[Kastanja]

Jos mun lapset on alkaneet kiukutella siivoamisesta niin olen vain todennut, että he siivoavat tai itkevät ja siivoavat.

Ihan kuin mun isäni... Nykyään ei voi noinkaan enää sanoa, ei ainakaan teinille...

 

["Niina"]

No niin varmaan sitten.
On varmaan parasta laittaa nuo isälleen asumaan, säästyvät raukat paskalta äidiltä ja loppuelämän traumoilta.

Tajuaako kukaan, miltä tuntuu, kun teet kaikkesi ja mikään ei riitä?!! Silti sä vaan oot huono ja paska ja epäonnistunut ja vaikka mitä.

Mun tekis niin mieli luovuttaa ihan kokonaan. Ei mua kukaan tartte, ei edes mun omat lapset.

Ja joojoo, katkeraa marttyyrilöpinää, mutta just niin paskalta musta nyt tuntuu.

tottakai sä saat ihan suoraan sanoa miltä susta tuntuu!
tosi kurjalta kuullostaa ja pahaa tekee sun puolestasi. kyllä sun tarttis apua saada. oletko puhunut tästä asiasta lasten isän kanssa? voisiko hän puhua lasten kanssa?

VOimia!!!

 

[vierass]

Meilläkin toi esi-teini yritti vältellä joulusiivousta niin en uhannut joulun perumisella (kun sitä en tee) vaan sillä, että lahjat kyllä saa, mutta ne menevät kaappiin takaisin niin pitkäksi aikaa, että on siistiä. Ja kummasti tuo sit siivosi ennen joulua

Niin ja ihan vaan ap:lle tiedoksi, että sinä juuri olet lapsillesi se kaikkein rakkain ja läheisin ja sitä myöden se, jolle uskalletaan kiukutella ja jolta sitä rakkautta eniten testataan

 

[työssäkäyvä&opiskeleva]

En jaksanut lukea kuin aloituksesi, mutta pakko vastata: Ole nyt itselleni armollisempi ja lopeta marttyyrin leikkiminen. Lapset ovat tuollaisia, eikä se heidän syytään ole, että vanhemman elämäntilanne on rankka.

Mene huomenna kauppaan, osta kaikki valmiina ja unohda siivous. Jos on ihan hirveä läävä ja sotku, niin siivotkaa vähän keittiötä ja raivatkaa vaikka olohuoneeseen sen verran tilaa, että voi olla. Nostakaa vaikka tavarat vaatehuoneeseen siksi aikaa.

Joulun pitää olla mukavaa aikaa ja se tehdään sillä energialla ja jaksamisella mitä on. Ei tarvitse ja kannata yrittää enempää kuin jaksaa. Siitä joulu menee pilalle, ei valmisruoista tai sotkuista.