E
ehkä helpotti
Vieras
kaikki.
töissä on ärsyttävä työkaveri. ja joku mies puhuis naisille samoin kuin se puhuu miehille, se ois törkeää seksuaalista häirintää. ei siinä mitään, mutta mä en jaksa kuunnella sitä p*skan jauhamista samaan aikaan, kun pitäis yrittää keskittyä töihinkin. jotain rajaa.
kotona on sotkua, pitäis laittaa ruokaa, en jaksa, en jaksa. musta tuntuu että kaikki on mua vastaan, jokainen ihminen on mua vastaan, kukaan ei ymmärrä, ei tajua, ei usko. ja mulla pitäis tietää vastaukset ja ratkaisut kaikkeen, osata kaikki, ratkaista kaikki! mun pitäis yksin kantaa vastuu kaikesta, siis ihan kaikesta, eikä ketään muuta kiinnosta paskan vertaa mikään muu kuin se, miten MÄ aion asiat hoitaa?!! guess what? en mä tiedä! ei mulla ole mitään aavistustakaan, just sen takia mä olen yrittänyt hakea apua eri tahoilta, pyytänyt yhteispalavereja, järjestellyt asioita niin paljon kuin olen suinkin ikinä pystynyt. vaan eipä riitä. vielä pitäis vähän joustaa, vähän tietää, vähän osata jne. hermot menee!!
ja ihmissuhteet. voi hemmetti. taas MUN pitää kysellä ja olla aktiivinen ja miettiä mihin väliin saan tapaamiset sovittua kun toinen osapuoli ei voi joustaa pätkän vertaa omasta aikataulustaan. mikä saa luulemaan, että mä pystyn joustamaan taas ja sovittelemaan ja järjestelemään?!!
tiiättekö, että nyt todellakin riittää!! nyt mä en enää kestä enkä jaksa. nyt mä olen kypsä tähän kaikkeen, siihen että mua ei koskaan kuulla eikä kuunnella. siihen, ettei mun rajoja koskaan kunnioiteta eikä arvosteta. mä sanon nyt EI ja todella tarkoitan sitä!
joten joka ainoalle tiedoksi:
MULLE RIITTÄÄ TÄÄ KAIKKI JUST TÄHÄN, MÄ EN ENÄÄ JOUSTA, MÄ EN ENÄÄ RATKAISE MITÄÄN, MULLA EI OLE VASTAUKSIA!!!
Kantakaa p**keleet omat vastuunne ja taakkanne, mulle riitti!!!!!!!!!!!!
töissä on ärsyttävä työkaveri. ja joku mies puhuis naisille samoin kuin se puhuu miehille, se ois törkeää seksuaalista häirintää. ei siinä mitään, mutta mä en jaksa kuunnella sitä p*skan jauhamista samaan aikaan, kun pitäis yrittää keskittyä töihinkin. jotain rajaa.
kotona on sotkua, pitäis laittaa ruokaa, en jaksa, en jaksa. musta tuntuu että kaikki on mua vastaan, jokainen ihminen on mua vastaan, kukaan ei ymmärrä, ei tajua, ei usko. ja mulla pitäis tietää vastaukset ja ratkaisut kaikkeen, osata kaikki, ratkaista kaikki! mun pitäis yksin kantaa vastuu kaikesta, siis ihan kaikesta, eikä ketään muuta kiinnosta paskan vertaa mikään muu kuin se, miten MÄ aion asiat hoitaa?!! guess what? en mä tiedä! ei mulla ole mitään aavistustakaan, just sen takia mä olen yrittänyt hakea apua eri tahoilta, pyytänyt yhteispalavereja, järjestellyt asioita niin paljon kuin olen suinkin ikinä pystynyt. vaan eipä riitä. vielä pitäis vähän joustaa, vähän tietää, vähän osata jne. hermot menee!!
ja ihmissuhteet. voi hemmetti. taas MUN pitää kysellä ja olla aktiivinen ja miettiä mihin väliin saan tapaamiset sovittua kun toinen osapuoli ei voi joustaa pätkän vertaa omasta aikataulustaan. mikä saa luulemaan, että mä pystyn joustamaan taas ja sovittelemaan ja järjestelemään?!!
tiiättekö, että nyt todellakin riittää!! nyt mä en enää kestä enkä jaksa. nyt mä olen kypsä tähän kaikkeen, siihen että mua ei koskaan kuulla eikä kuunnella. siihen, ettei mun rajoja koskaan kunnioiteta eikä arvosteta. mä sanon nyt EI ja todella tarkoitan sitä!
joten joka ainoalle tiedoksi:
MULLE RIITTÄÄ TÄÄ KAIKKI JUST TÄHÄN, MÄ EN ENÄÄ JOUSTA, MÄ EN ENÄÄ RATKAISE MITÄÄN, MULLA EI OLE VASTAUKSIA!!!
Kantakaa p**keleet omat vastuunne ja taakkanne, mulle riitti!!!!!!!!!!!!