Mä päätin että mun on nyt aika alkaa elää myös itselleni!!

[elämä voi olla muutakin]

Muutin lasten kanssa erilleen miehestäni pari kuukautta sitten.
nyt kun katson taaksepäin niin huomaan että elin silloin vain muille.Lapsilleni ja miehelleni.Kaikki pyöri heidän tarpeidensa ympärillä ja unohdin siinä sivussa itseni.

En harrastanut,nähnyt kavereitani,meikannut tai muutenkaan huolehtinut itsestäni.
Nyt päätin että asiat muuttuu.Mun täytyy elää myös itselleni.
Siispä laitoin ruokavalioni remonttiin,vedin lenkkarit jalkaan ja lähdin lenkille,kävin tapaamassa kavereita jne.
Ihana tunne.Mä olen elossa =)

 

[sutinasussu]

:flower: :flower:

 

[minä]

Onnea uudelle elämälle!

Samantapaisen ilmiö koin erottuani.

 

[ao]

Mies on vaan hieman ihmeissään =D
Luulee että mulla on joku uus... so what siinähän sitten luulee =)

 

[ap]

Siis ap eikä ao =)

 

[onnellinen ja vapaa vaimo]

Mikset voinut tehtä tätä kaikkea samaa miehesi kanssa asuessasi? Minä ainakin voin.

 

[ap]

Mikset voinut tehtä tätä kaikkea samaa miehesi kanssa asuessasi? Minä ainakin voin.

Näin jälkikäteen ajateltuna olin varmaan aika masentunut.
Aikatauluja rytmitti hänen harrastukset ja menot.
Vaikea selittää mutta musta tuntui että tukahduin sinne eikä mulla ollut energiaa tehdä mitään silloin harvoin kuin siihen olisi ollut mahdollisuus.

Hyvä että sinulla toisin =)

 

[Madicken04]

Mikset voinut tehtä tätä kaikkea samaa miehesi kanssa asuessasi? Minä ainakin voin.

Samaa mietin. Mutta ehkä tässä liitossa sitten oli muitakin ongelmia?

 

[vieras]

Mikset voinut tehtä tätä kaikkea samaa miehesi kanssa asuessasi? Minä ainakin voin.

Jos on huono liitto, niin siinä alkaa pikkuhiljaa voimaan itsekin huonosti. Ja jos voi huonosti, ei edes tajua pitää itsestä huolta.

 

[ööö]

erositkohan turhaan? jos tarvitsit vaan omia juttuja ja harrastuksia, olisithan voinut toteuttaa ne avio/avoliitossakin? onnea kuitenkin, että elämä hymyilee!

 

[teija]

Mikset voinut tehtä tätä kaikkea samaa miehesi kanssa asuessasi? Minä ainakin voin.

Näin jälkikäteen ajateltuna olin varmaan aika masentunut.
Aikatauluja rytmitti hänen harrastukset ja menot.
Vaikea selittää mutta musta tuntui että tukahduin sinne eikä mulla ollut energiaa tehdä mitään silloin harvoin kuin siihen olisi ollut mahdollisuus.

Hyvä että sinulla toisin =)

tuntuiko ero silti haikealta? mulla sama olo.. en osaa selittää mutta mieheni seurassa mun minuus on ihan hukassa.

 

[ap]

erositkohan turhaan? jos tarvitsit vaan omia juttuja ja harrastuksia, olisithan voinut toteuttaa ne avio/avoliitossakin? onnea kuitenkin, että elämä hymyilee!

Ei kyllä tää oli oikea ratkaisu.Ei me enää kunnioitettu toisiamme niinkuin olisi kuulunut.
Eikä meidän arvomaailma enää kohdannut.
14 vuotta sitä kesti mutta nyt on aika haistella uusia tuulia.Molempien.

 

[hyvä]

Olitpa rohkea =) Onnea uudelle elämälle. Pystyispä itse samaan :/

 

[ap]

Mikset voinut tehtä tätä kaikkea samaa miehesi kanssa asuessasi? Minä ainakin voin.

Näin jälkikäteen ajateltuna olin varmaan aika masentunut.
Aikatauluja rytmitti hänen harrastukset ja menot.
Vaikea selittää mutta musta tuntui että tukahduin sinne eikä mulla ollut energiaa tehdä mitään silloin harvoin kuin siihen olisi ollut mahdollisuus.

Hyvä että sinulla toisin =)

tuntuiko ero silti haikealta? mulla sama olo.. en osaa selittää mutta mieheni seurassa mun minuus on ihan hukassa.

Tuntui alkuun.
Siis jo silloinkin kun uudesta asunnosta ei ollut vielä tietoa.
Tiesin kyllä että mun on se tehtävä mutta silti sitä mietti kuinka osaa olla ilman sitä toista.
Kun sitten viimeisen muuttokuorman perässä lähdettiin ajamaan lasten kanssa uutta kotia kohti niin itkin ääneti koko matkan.
Pahinta oli se pettymys.Ja häpeä siitä ettei pystynyt perhettään pitämään kasassa.

Mutta mä ajattelin sen asian niin että jos kuolen eism. samanikäisenä kuin isäni kuoli niin olen nyt elämäni puolivälissä.
Enkä mä ole onnellinen.Jotain oli siis tehtävä.

 

[Ego]

erositkohan turhaan? jos tarvitsit vaan omia juttuja ja harrastuksia, olisithan voinut toteuttaa ne avio/avoliitossakin? onnea kuitenkin, että elämä hymyilee!

Ei kyllä tää oli oikea ratkaisu.Ei me enää kunnioitettu toisiamme niinkuin olisi kuulunut.
Eikä meidän arvomaailma enää kohdannut.
14 vuotta sitä kesti mutta nyt on aika haistella uusia tuulia.Molempien.

:flower:

 

[vieras]

Hienoa!

Itse olen alkanut ajatella samoin nyt. Olenkin aloittanut jo tuota remonttia ja seuraava (ja vaikein) vaihe on saada mies pihalle. Mies on jäänyt minun uuden elämäni ulkopuolelle ihan täysin.