T
"tuska"
Vieras
siis.. me eletään ihan tavallista "tasapaksua" arkea, tuttua ja turvallista...
kummallakin on omia menojaan ja omia kavereitaan, mutta ollaan myös yhdessä.
kun alettiin seurustella 5vuotta sitten 10 vuoden ystävyyden jälkeen, mies ei malttanut pitää näppejään musta erossa. meillä oli melkein vuoden "alkuhuuma" kun oli perhosia vatsassa ja ikävä koko ajan... sit huuma loppui ja edelleen seksielämä kukoisti, kumpikin oli tyytyväisiä ja onnellisia, me naurettiin paljon ja elämä oli erittäin mukavaa.
sitten alettiin rakentaa taloa pitkästä tavarasta, siihen meni melkein 2v jonka ainaka mies väsyi, enkä häneltä mitään rakkaudenosoituksia ja romanttisia yllätyksiä vaatinutkaan. autoin raksalla, tein ruokaa, lämmitin saunaa, hieroin ja hellin raskaan työn raatajaani.
nyt ollaan asuttu tässä uudessa kodissa se vajaa pari vuotta ja mies ei ole "palautunut ennalleen". siitä on tullut 24/7 MÖRKÖ.
käy töissä, makaa sohvalla, kaivaa napaansa, tuijottaa urheilua, tiuskii, äyskii, näkee kavereitaan, ravaa jääkiekkopeleissä, mutta ei tee mitään enää mun kanssa. ei mitään. väittää rakastavansa, ei halua erota, ei ole toista naista, kaikki on hyvin ja silti mä oon ihan yksin. kukaan ei halaa, kukaan ei helli, kukaan ei enää kerro miten ihana olen jne.
ja kun sanon tästä miehelle, se sanoo että "en mä osaa tollasia sanoa". on se kumma kun pari vuotta sitten osasit.
musta tuntuu koko ajan niin epävarmalta. pelottaa ja puuduttaa tää tilanne.
seksielämäkin nollassa kun mä kuulema painostan kun n.kerran kuussa kysyn, että miksi meillä ei ole seksiä?! et mä olen puutteessa ja haluan tietää syyn miksi mua ei kotona tyydytetä...
oon oikeesti jo vakavasti miettinyt pettämistä. en mä siihen ikinä pystyis, mutta se, että mä olen edes ajatellut jotakuta muuta vain tyydyttämään mun tarpeeni on helvetin paljon multa..
kummallakin on omia menojaan ja omia kavereitaan, mutta ollaan myös yhdessä.
kun alettiin seurustella 5vuotta sitten 10 vuoden ystävyyden jälkeen, mies ei malttanut pitää näppejään musta erossa. meillä oli melkein vuoden "alkuhuuma" kun oli perhosia vatsassa ja ikävä koko ajan... sit huuma loppui ja edelleen seksielämä kukoisti, kumpikin oli tyytyväisiä ja onnellisia, me naurettiin paljon ja elämä oli erittäin mukavaa.
sitten alettiin rakentaa taloa pitkästä tavarasta, siihen meni melkein 2v jonka ainaka mies väsyi, enkä häneltä mitään rakkaudenosoituksia ja romanttisia yllätyksiä vaatinutkaan. autoin raksalla, tein ruokaa, lämmitin saunaa, hieroin ja hellin raskaan työn raatajaani.
nyt ollaan asuttu tässä uudessa kodissa se vajaa pari vuotta ja mies ei ole "palautunut ennalleen". siitä on tullut 24/7 MÖRKÖ.
käy töissä, makaa sohvalla, kaivaa napaansa, tuijottaa urheilua, tiuskii, äyskii, näkee kavereitaan, ravaa jääkiekkopeleissä, mutta ei tee mitään enää mun kanssa. ei mitään. väittää rakastavansa, ei halua erota, ei ole toista naista, kaikki on hyvin ja silti mä oon ihan yksin. kukaan ei halaa, kukaan ei helli, kukaan ei enää kerro miten ihana olen jne.
ja kun sanon tästä miehelle, se sanoo että "en mä osaa tollasia sanoa". on se kumma kun pari vuotta sitten osasit.
musta tuntuu koko ajan niin epävarmalta. pelottaa ja puuduttaa tää tilanne.
seksielämäkin nollassa kun mä kuulema painostan kun n.kerran kuussa kysyn, että miksi meillä ei ole seksiä?! et mä olen puutteessa ja haluan tietää syyn miksi mua ei kotona tyydytetä...
oon oikeesti jo vakavasti miettinyt pettämistä. en mä siihen ikinä pystyis, mutta se, että mä olen edes ajatellut jotakuta muuta vain tyydyttämään mun tarpeeni on helvetin paljon multa..
