P
Päätä seinään
Vieras
Kaipaan oikeaa rakkautta, en kuitenkaan halua suhteeseen vain siksi että olisi joku. Ne harvat kerrat, kun olen ihastunut johonkin mieheen, on päättyneet onnettomasti. Mä oon kuvitellut, että tunteet on olleet molemminpuolisia, mutta kuitenkin aina olen päätynyt siihen lopputulokseen että olen vain erehtynyt. Ja niin mun sydän on särkynyt joka kerta. Viimeksi niin kävi nyt kesällä. Olin niin varma, niin täysin varma. Ja onnellinen. Luulin että olin vihdoin kohdannut Sen Oikean. Vaan niin kävi jälleen, että mun sydän poljettiin ja sain taas nuolla haavani yksin.
Nyt sitten vissiin ihan oikeasti muhun on ihastunut eräs mies. Ainakin se on nähnyt vaivaa löytääkseen mut uudelleen, ja on siitä lähtien lähetellyt mulle viestejä. Tuskinpa kukaan näkis tuommoista vaivaa ihan muuten vaan? Vai näkiskö? Ehkä se vaan haluaa olla kaveri? En tiedä.
Tässä te taas näätte mut. Mä oon just näin vaikea ja hankala. Ja vaikka ajattelenkin, että tuo mies oikeasti ihastui muhun tavatessamme ensi kertaa sattumalta.. niin silti joku mussa alkaa kuiskailemaan että "sä oot niin ruma ja lihava, että susta huokuu epätoivo kilometrien päähän ja sen tää mieskin on haistanut. Se haluu susta pelkän varman panon, oikeesti se nauraa partaansa kun on saanut sut koukutettua. Ja sä typerä taas luulet että oisit muka löytänyt jotain aitoa."
Niinpä. En ole ihastunut, vaikka mies onkin komea ja mukava ja herrasmies. En vaan saa vaiennettua tuota typerää ääntä päässäni. Kertokaa mulle, mikä tässä on totta? Se, että se mies oikeasti ihastui muhun ja mä oon rakkauden arvoinen. Vai se, että sen mielestä mä oikeasti olen ruma ja vastenmielinen, ja se luulee saavansa musta helppoa seksiä?
Nyt sitten vissiin ihan oikeasti muhun on ihastunut eräs mies. Ainakin se on nähnyt vaivaa löytääkseen mut uudelleen, ja on siitä lähtien lähetellyt mulle viestejä. Tuskinpa kukaan näkis tuommoista vaivaa ihan muuten vaan? Vai näkiskö? Ehkä se vaan haluaa olla kaveri? En tiedä.
Tässä te taas näätte mut. Mä oon just näin vaikea ja hankala. Ja vaikka ajattelenkin, että tuo mies oikeasti ihastui muhun tavatessamme ensi kertaa sattumalta.. niin silti joku mussa alkaa kuiskailemaan että "sä oot niin ruma ja lihava, että susta huokuu epätoivo kilometrien päähän ja sen tää mieskin on haistanut. Se haluu susta pelkän varman panon, oikeesti se nauraa partaansa kun on saanut sut koukutettua. Ja sä typerä taas luulet että oisit muka löytänyt jotain aitoa."
Niinpä. En ole ihastunut, vaikka mies onkin komea ja mukava ja herrasmies. En vaan saa vaiennettua tuota typerää ääntä päässäni. Kertokaa mulle, mikä tässä on totta? Se, että se mies oikeasti ihastui muhun ja mä oon rakkauden arvoinen. Vai se, että sen mielestä mä oikeasti olen ruma ja vastenmielinen, ja se luulee saavansa musta helppoa seksiä?
