ja en aio vastata tähän pinoon sitten sen enempää jos jollakin on tarvetta vain alkaa aukoa päätään.
Mua nimittäin harmittaa, vaikka helpompi olis vaan jatkaa eteenpäin pullosta syöttäen.
Tyttö on alusta asti syöny harvoin, jo parin viikon ikäisestä lähtien nukkui yöt heräämättä syömään.
Jossain vaiheessa imetys siirtyi pelkästään yhden rinnan varaan. Toisen huoli vain silloin tällöin. En tiedä, sieltä ei kai sitten tullut maitoa? No, mutta koska tyttö ei myöskään tankannut öisin niin aloin sitten päivisin antamaan pullosta korviketta 1-2 kertaa päivässä, koska yhden rinnan tuotanto ei vain riittänyt pitämään nälkää poissa.
Sitten tyttö sai nuhan, ja vain raivosi tissillä vaikka kuinka yritin imeä räkää pois ennen imetystä helpottaakseni hengitystä. Mut ei, tiesihän hän jo miten helposti pullosta tulee maitoa... :/
Nuhan aikana huoli tissin tasan aamulla ekana ja illalla vikana. muuten huusi.
Tää on meidän vika lapsi, ei ole tarkoitus eikä aikomus tehdä enempää. Poikia en ole imettänyt kuin maksimissaan 3 kk, joten jotenkin takaraivoon on iskostunut ajatus, että nyt pitää onnistua! Jotta kerrankin koen imetyksen ihanuuden ja kamaluuden niin, että voin sanoa imettäneeni edes kerran vaikka puolenkin vuoden ikään. Sekin jo pelkästään olisi saavutus minulle.
Tästä kai ei enää ole mahdollista jatkaa?
Eikai imetys voi lähteä uudestaan käyntiin? Olis kyllä hienoa jos näin olis, mut epäilen suuresti... Viimeksi imettäessäni tyttö vain nauroi rinnalla, imi muutaman kerran ja sylki pois. JA silti oli nälkäinen! Kitisi ja rauhoittui vasta kun sai vatsan täyteen korvikkeella.
Tuntuu, että ulkopuolelta tuleva painostus imetyksen parhaimmuudesta tekee tästä vieläkin vaikeampaa....
Mut mä olen nyt sit luuseri isolla L-kirjaimella. Tyttöä täysimetin 2kk, osittain imetin melkein 2 kk. Lokakuun alussa tyttö tulee siis 4 kk. Ja olisin mielelläni tätä imetystä jatkanut ainakin puolen vuoden ikään mut eipä siitä nyt sit tullut mitään.
Meinasin ensin laittaa tekstin harmaana, tiedän että monella on asiaan pahasti sanottavaa. Mä taas toivon että tän kirjoittamisen myötä alkaisin itsekin hyväksymään, että tämä vain nyt meni näin.
Kun alkoi näyttämään siltä että imetys on menetetty peli, niin asia tuntui ihan hyvältä. Ei ollut mitään ihmeellisiä luuserifiiliksiä. Mut kai nämäkin täytyy vaan käydä läpi....
Mua nimittäin harmittaa, vaikka helpompi olis vaan jatkaa eteenpäin pullosta syöttäen.
Tyttö on alusta asti syöny harvoin, jo parin viikon ikäisestä lähtien nukkui yöt heräämättä syömään.
Jossain vaiheessa imetys siirtyi pelkästään yhden rinnan varaan. Toisen huoli vain silloin tällöin. En tiedä, sieltä ei kai sitten tullut maitoa? No, mutta koska tyttö ei myöskään tankannut öisin niin aloin sitten päivisin antamaan pullosta korviketta 1-2 kertaa päivässä, koska yhden rinnan tuotanto ei vain riittänyt pitämään nälkää poissa.
Sitten tyttö sai nuhan, ja vain raivosi tissillä vaikka kuinka yritin imeä räkää pois ennen imetystä helpottaakseni hengitystä. Mut ei, tiesihän hän jo miten helposti pullosta tulee maitoa... :/
Nuhan aikana huoli tissin tasan aamulla ekana ja illalla vikana. muuten huusi.
Tää on meidän vika lapsi, ei ole tarkoitus eikä aikomus tehdä enempää. Poikia en ole imettänyt kuin maksimissaan 3 kk, joten jotenkin takaraivoon on iskostunut ajatus, että nyt pitää onnistua! Jotta kerrankin koen imetyksen ihanuuden ja kamaluuden niin, että voin sanoa imettäneeni edes kerran vaikka puolenkin vuoden ikään. Sekin jo pelkästään olisi saavutus minulle.
Tästä kai ei enää ole mahdollista jatkaa?
Eikai imetys voi lähteä uudestaan käyntiin? Olis kyllä hienoa jos näin olis, mut epäilen suuresti... Viimeksi imettäessäni tyttö vain nauroi rinnalla, imi muutaman kerran ja sylki pois. JA silti oli nälkäinen! Kitisi ja rauhoittui vasta kun sai vatsan täyteen korvikkeella.
Tuntuu, että ulkopuolelta tuleva painostus imetyksen parhaimmuudesta tekee tästä vieläkin vaikeampaa....
Mut mä olen nyt sit luuseri isolla L-kirjaimella. Tyttöä täysimetin 2kk, osittain imetin melkein 2 kk. Lokakuun alussa tyttö tulee siis 4 kk. Ja olisin mielelläni tätä imetystä jatkanut ainakin puolen vuoden ikään mut eipä siitä nyt sit tullut mitään.
Meinasin ensin laittaa tekstin harmaana, tiedän että monella on asiaan pahasti sanottavaa. Mä taas toivon että tän kirjoittamisen myötä alkaisin itsekin hyväksymään, että tämä vain nyt meni näin.
Kun alkoi näyttämään siltä että imetys on menetetty peli, niin asia tuntui ihan hyvältä. Ei ollut mitään ihmeellisiä luuserifiiliksiä. Mut kai nämäkin täytyy vaan käydä läpi....
