F
Fleur de la Cour
Vieras
mutta mulla alkaa olla 33-vuotiaana mitta täysi. Asia tuli taas mieleen kun äitini kanssa eilen juttelin. No juttuhan menee nyt niin, että anoppini täytti 60 vuotta. Omissa juhlissaan joi itsensä niin humalaan, että haukkui lähes kaikki ja varsinkin minut pystyyn suureen ääneen huutaen ja vieläpä lasten läsnäollessa. En todellakaan provosoinut asiaan, sillä olin juuri sillä hetkellä kun riehuminen oli alkanut käymässä kotona hakemassa tavaroita ja tulin keskelle sitä huutoa. Niin no ellei se provosoinut anoppia, että poistuin hetkeksi hänen juhlistaan. En sanonut mitään, koska ajattelin ettei toisen juhlat ole se paikka, mutta loukkaannuin kyllä. Asia on kokonaisuudessaan niin, että kohta 15 vuotta kun olemme miehen kanssa olleet yhdessä on tuo nainen tehnyt kaikkea mitä päähänsä pälkähtää ihan mielivaltaisesti ja julkisesti parjannut minua ihan missä lystää, arvostellut minua ja lyönyt lyttyyn joka tilanteen tullen. Olen sen verran ylpeä persoona etten ihan pienestä lannistu, mutta sekös anoppia vaan ärsyttää lisää. Mainitsee senkin ääneen, että olen ylpeä ja tärkeä ja kiittämätön. Luetellakseni muutamia asioita joista olen saanut kuulla: ulkonäköni ja tapani meikata, se, että pilaan mieheni elämän olemalla hänen kanssaan, en arvosta ja palvele miestäni tarpeeksi, ruuanlaittoni, siivoukseni ja varsinkin tiskit ja pyykit, lapsenhoitoon tunki mielipiteitään kaiken aikaa, katsoin joskus kuvia kun tyttö on pieni, en hymyile missään niistä jos anoppi on paikalla. Nykyään mitätöi lapsen kanssa sovittuja sääntöjä meidän ylitsemme ja loukkaantuu jos niistä sanotaan. Luulee, että voi tulla ja mennä ja ottaa mitä haluaa ja loukkaantuu jos se ei meille käy. Utelee ja haluaa hallita kaikkea. On haukkunut minut jopa vanhemmilleni, siitä syystä isäni ei halua kyseistä naista edes tavata. Kaikki ketkä tuntee tämän ihmisen valittelevat vain, että juu tiedetään, älä välitä, mutta nyt on mun mitta täysi! Nyt olen sitä mieltä, että teen jotain! Puhe tälle ei auta kun on niin yksinkertainen ettei ymmärrä! On muutamiakin kertoja yritetty. Sanokaapas mitä konkreettista tällaisen ihmisen kanssa pitää tehdä. Kuvaavaa on myös se, että mieheni varoitti jo ensi kerran kun tapasin hänen äitinsä, että varo sitten hiukan. Olin silloin ihmeissäni, että miksi sanoo äidistään niin, nyt en enää ihmettele. Ja äidiltä pitää mieheni mukaan aina salata kaikki, ettei vaan hermostu ja saa raivaria (???) Mulla on nyt sellainen olo, että jonain kertana lyön tuota otusta, siis anoppia!
