Mä tulen varmaan hulluksi :////

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harmaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

harmaana

Vieras
Sairastan yleistä ahdistuneisuushäiriötä joka on ollut nyt vuoden verran jo ihan ok mallilla. Oireilen kuolemanpelolla lapsistani. Kun sairaus oli pahimmillaan, en pystynyt katsomaan edes uutisia telkkarista taikka lukemaan iltalehtien lööppejä koska joka paikasta hyppi silmille onnettomuudet ym.

Pelkäsin auto-onnettomuutta ihan järkyttävän paljon. Kun tämä pelko hieman hellitti, tuli tilalle sairauksien pelko. Nämä meni ohi kun sain lääkkeet ja aloitin käymään juttelemassa. Ei kokonaan mutta eivät enää hallineet elämääni.

Nyt on taas palannut todella pahana takaisin; pelkään ihan järjettömän paljon että yhdellä lapsellamme on aivokasvain. Ja toisella pelkään leukemiaa. Googletan taudin oireita ja löydän niitä lapsiltani. Tulen ihan hulluksi tämän pelon kanssa. Jos tämä koko elämä tulee olemaan tällaista niin en varmaan pysy täysijärkisenä. :(
 
Eikä pysy sun lapsetkaan jos tuollaisessa ilmapiirissä elävät. Ja vaikka kuinka et näistä puhuisi lapsille niin lapset vaistoaa kyllä.

Nyt uudestaan aika lääkärille!
 
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Eikä pysy sun lapsetkaan jos tuollaisessa ilmapiirissä elävät. Ja vaikka kuinka et näistä puhuisi lapsille niin lapset vaistoaa kyllä.

Nyt uudestaan aika lääkärille!

Niin. En todellakaan puhu lapsilleni näistä vaikka huomaan kyllä että tartun helposti jos lapsi vaikka valittaa päätä. Niin alan helposti kyselemään että mistä sattuu ja kuinka lujaa ym. Ja huomaan olevani hermot kireällä koko ajan, ahdistunut ja apaattinen. En halua lapsilleni tällaista lapsuutta vaan haluan että he saavat onnellisen ja tasapainoisen kodin. :'(

Ulkopuoliset ihmiset pitävät minua varmaan sosiaalisena ja iloisena ihmisenä, sisälläpäin myllää. :(

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap :
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Eikä pysy sun lapsetkaan jos tuollaisessa ilmapiirissä elävät. Ja vaikka kuinka et näistä puhuisi lapsille niin lapset vaistoaa kyllä.

Nyt uudestaan aika lääkärille!

Niin. En todellakaan puhu lapsilleni näistä vaikka huomaan kyllä että tartun helposti jos lapsi vaikka valittaa päätä. Niin alan helposti kyselemään että mistä sattuu ja kuinka lujaa ym. Ja huomaan olevani hermot kireällä koko ajan, ahdistunut ja apaattinen. En halua lapsilleni tällaista lapsuutta vaan haluan että he saavat onnellisen ja tasapainoisen kodin. :'(

Ulkopuoliset ihmiset pitävät minua varmaan sosiaalisena ja iloisena ihmisenä, sisälläpäin myllää. :(

Ehdottomasti nyt uudelleen yhteyttä lääkäriin. Tuo on sinulle itsellesikin äärettömän kuluttavaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Ehdottomasti nyt uudelleen yhteyttä lääkäriin. Tuo on sinulle itsellesikin äärettömän kuluttavaa.

Tämä on kuluttavaa. Olen menettänyt elämäniloni lähes täysin kun pelkään koko ajan että menetän kaiken. Ja pelkään olla iloinen koska luulen tippuvani siten korkealta ja kovaa. En uskalla suunnitella mitään ja kärsin pakko-oireista paljon. :(

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap :
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Ehdottomasti nyt uudelleen yhteyttä lääkäriin. Tuo on sinulle itsellesikin äärettömän kuluttavaa.

Tämä on kuluttavaa. Olen menettänyt elämäniloni lähes täysin kun pelkään koko ajan että menetän kaiken. Ja pelkään olla iloinen koska luulen tippuvani siten korkealta ja kovaa. En uskalla suunnitella mitään ja kärsin pakko-oireista paljon. :(

Voi kun osaisin sua lohduttaa mutta nyt taidat tarvita järeämpiä toimia kuin vain lohdutus.

Lupaa, että varaat ajan lääkärille. Älä tuhlaa elämääsi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Voi kun osaisin sua lohduttaa mutta nyt taidat tarvita järeämpiä toimia kuin vain lohdutus.

Lupaa, että varaat ajan lääkärille. Älä tuhlaa elämääsi.

Kyllä minun on pakko jotain tehdä; muistan hyvin kun nämä oireet eka kerran tulivat ja se oli yhtä helvettiä silloin. Nyt osaan ehkä hitusen paremmin suhtautua kun huomaan ja tiedän mistä nämä tunteet tulevat. Mutta esimerkiksi tämä lapsi jolla pelkään leukemiaa; hänelle ilmestyi eilen ohimoon hieman kuin verestävä jälki, ei edes mustelma, mutta pinta näyttää olevan ehjä. Olisiko kaatunut tai jotain, en tiedä. Mutta tuollainen juttu laukaisi nämä pelot ihan uusiin ulottuvuuksiin.

Tai kun tyttö äsken kaatui kun tanssahteli ja pyörähteli tuossa lattialla; kai tökkäsi jalkansa johonkin, liukastui tai jotain. Mutta kun aivokasvainta pelkään, on tuo merkki minulle vaan tasapainohäiriöstä. :ashamed:

Suuri kiitos sinulle kuitenkin kun kommentoit; helpottaa jo tämä kirjoittaminen. :hug:

 

Similar threads

A
Viestiä
10
Luettu
377
A

Yhteistyössä