Mä varmaan tarvitsen apua..

[.....]

Mulla on pian puolitoistavuotias maailman rakkain ja ihanin lapsi. Vanhemmuuteen kuuluu varmasti lopun elämää se, että on huolissaan lapsestaan, mutta mun kohdalla tää alkaa häiritä jo omaa elämää

Mä ymmärrän, että kolhuja ja kaatumisia tulee ton ikäisille silloin tällöin, mutta lapsen sairastelu on mulle aivan ylivoimaisen kamalaa.. Meillä ollaan syksyn ja talven aikana sairasteltu jonkin verran, ei onneksi mitään kovin vakavaa.. Taas on pieni lämpöisen tuntuinen ja äsken kävin katselemassa päikkäreillä olevaa niin hengitys rohisee. Mä rupean heti tekemään itse sikainfluenssadiagnooseja ja panikoin ihan älyttömästi.

Neuvolan täti on meillä aivan totaalisen urpo!!! En oo sille mun peloista puhunut, koska se on aikaisemminkin vähätellyt ongelmia, joita vauva-aikana liittyi mm. imetykseen.. Voinko hakeutua esimerksi neuvolan/terken kautta psykologin juttusille??

Onko jollain muulla kokemusta tälläisesta? Ja kuten alussa sanoin, ymmärrän toki, että jokainen vanhempi pelkää ja on välillä huolissaan...

 

[googleta]

ahdistuneisuushäiriö, onko tuttua siinä

 

[A.P.]

osa oireista täsmää! Toisaalta lista oireista oli niin pitkä, että jokainen varmaan löytää sieltä muutaman sopivan Kiitos kuitenkin!