T
P
"poikia3"
Vieras
Lapsen sulkeminen leikin ulkopuolelle on kiusaamista myös sekin. Se on erittäin pahaa henkistä kiusaamista, joka aiheuttaa isoja ongelmia. Kuitenkaan kaikkien kaveri ei tarvitse olla, kaikkien kanssa on tultava toimeen. Ja leikkiä voi myös vaikkei olisi edes kaverikaan.
Miten jos mikään porukka ei huolisi tätä lasta mukaan leikkiin? Ja mitä luulet, että käy, jos tämä lapsi vaihtaa koulua. Aivan, tulee uusi lapsi, jota kohdellaan samoin. Mietihän miltä tuntuisi, jos sinun lapsesi kanssa ei leikkisi kukaan?
Siksi kiva koulu ja sääntö siitä, että kaikki otetaan mukaan on tärkeä!
Sen sijaan siihen tapaan leikkiä ja leikin aikaiseen kiusaamiseen tulee voida puuttua välittömästi ja kertoa tästä opettajalle.
Miten jos mikään porukka ei huolisi tätä lasta mukaan leikkiin? Ja mitä luulet, että käy, jos tämä lapsi vaihtaa koulua. Aivan, tulee uusi lapsi, jota kohdellaan samoin. Mietihän miltä tuntuisi, jos sinun lapsesi kanssa ei leikkisi kukaan?
Siksi kiva koulu ja sääntö siitä, että kaikki otetaan mukaan on tärkeä!
Sen sijaan siihen tapaan leikkiä ja leikin aikaiseen kiusaamiseen tulee voida puuttua välittömästi ja kertoa tästä opettajalle.
M
"mozzarella"
Vieras
Meidän lapset kuuluvat myös kivakouluun. Yksi lapsistamme on juuri aloittajan kuvaama ulkopuolelle jäänyt (=ryhmän kiusaama tyttö)
Kiusaaminen oli alussa syrjintää, myöhemmin muuttui tappouhkauksiksi- jouduimme oikeasti ottamaan yhteyttä isompiin tahoihin. Lapsemme joutui käymään psykiatrilla, kuraattorilla, terkkarilla ja ihan viittä vaille vaihdettiin jo kouluakin, kunnes koulu sai kiusaamisen loppumaan. Tämän jälkeen lapsemme oli 1,5kk kuin ilmaa koulun toisille oppilaille- kukaan ei phunut päivän aikana mitään- ei siis sanaakaan. Juorut levisivät olemattomista asioista lapsestamme: ex- kavereiden vanhempien välityksellä myös osin.
Nykytilanne on se, että ystäviä on alkanut löytymään, koulussa menee arvosanojen puolesta paremmin kuin koskaan. Enää lapsemme ei jättäydy koulupäivinä pois (pahimpina aikoina etsittiin metsistä, kun ei ollut saapunut kouluun)
Jos joku ilkeää väittää, että jonkun saa jättää ihan yksin oman onnensa nojaan, niin suosittelenpa kokeilemaan samaa omalle lapsellesi- kuivaa joka ilta kyneleet, lohduta, vie ammattilaisille ja yritä valaa uskoa paremmasta huomisesta ja etsi metsistä kadonnutta lastasi pelon kanssa-mitä oikein on sattunut? Eihän se vain satuta itseään?
Kiusaaminen oli alussa syrjintää, myöhemmin muuttui tappouhkauksiksi- jouduimme oikeasti ottamaan yhteyttä isompiin tahoihin. Lapsemme joutui käymään psykiatrilla, kuraattorilla, terkkarilla ja ihan viittä vaille vaihdettiin jo kouluakin, kunnes koulu sai kiusaamisen loppumaan. Tämän jälkeen lapsemme oli 1,5kk kuin ilmaa koulun toisille oppilaille- kukaan ei phunut päivän aikana mitään- ei siis sanaakaan. Juorut levisivät olemattomista asioista lapsestamme: ex- kavereiden vanhempien välityksellä myös osin.
Nykytilanne on se, että ystäviä on alkanut löytymään, koulussa menee arvosanojen puolesta paremmin kuin koskaan. Enää lapsemme ei jättäydy koulupäivinä pois (pahimpina aikoina etsittiin metsistä, kun ei ollut saapunut kouluun)
Jos joku ilkeää väittää, että jonkun saa jättää ihan yksin oman onnensa nojaan, niin suosittelenpa kokeilemaan samaa omalle lapsellesi- kuivaa joka ilta kyneleet, lohduta, vie ammattilaisille ja yritä valaa uskoa paremmasta huomisesta ja etsi metsistä kadonnutta lastasi pelon kanssa-mitä oikein on sattunut? Eihän se vain satuta itseään?
T
tätä mieltä
Vieras
[QUOTE="mozzarella";25092180]Meidän lapset kuuluvat myös kivakouluun. Yksi lapsistamme on juuri aloittajan kuvaama ulkopuolelle jäänyt (=ryhmän kiusaama tyttö)
Kiusaaminen oli alussa syrjintää, myöhemmin muuttui tappouhkauksiksi- jouduimme oikeasti ottamaan yhteyttä isompiin tahoihin. Lapsemme joutui käymään psykiatrilla, kuraattorilla, terkkarilla ja ihan viittä vaille vaihdettiin jo kouluakin, kunnes koulu sai kiusaamisen loppumaan. Tämän jälkeen lapsemme oli 1,5kk kuin ilmaa koulun toisille oppilaille- kukaan ei phunut päivän aikana mitään- ei siis sanaakaan. Juorut levisivät olemattomista asioista lapsestamme: ex- kavereiden vanhempien välityksellä myös osin.
Nykytilanne on se, että ystäviä on alkanut löytymään, koulussa menee arvosanojen puolesta paremmin kuin koskaan. Enää lapsemme ei jättäydy koulupäivinä pois (pahimpina aikoina etsittiin metsistä, kun ei ollut saapunut kouluun)
Jos joku ilkeää väittää, että jonkun saa jättää ihan yksin oman onnensa nojaan, niin suosittelenpa kokeilemaan samaa omalle lapsellesi- kuivaa joka ilta kyneleet, lohduta, vie ammattilaisille ja yritä valaa uskoa paremmasta huomisesta ja etsi metsistä kadonnutta lastasi pelon kanssa-mitä oikein on sattunut? Eihän se vain satuta itseään?[/QUOTE]
ap:lle, kuten muille vanhemmille, riittää se, että omalla kersalla on mukavaa. kaikkihan perustuu siihen, kaikki kiusaaminen, että vanhemmat pelkäävät oman kersan jäävän ulkopuolelle ja alkavat valikoida kavereita hänelle ja jopa levittävät juoruja jostain toisesta lapsesta niin että oma ei ainakaan jää yksin.
Ennen lapset tappelivat keskenään. Nykyään vanhemta ovat suurin kiusaajaryhmä.
Kiusaaminen oli alussa syrjintää, myöhemmin muuttui tappouhkauksiksi- jouduimme oikeasti ottamaan yhteyttä isompiin tahoihin. Lapsemme joutui käymään psykiatrilla, kuraattorilla, terkkarilla ja ihan viittä vaille vaihdettiin jo kouluakin, kunnes koulu sai kiusaamisen loppumaan. Tämän jälkeen lapsemme oli 1,5kk kuin ilmaa koulun toisille oppilaille- kukaan ei phunut päivän aikana mitään- ei siis sanaakaan. Juorut levisivät olemattomista asioista lapsestamme: ex- kavereiden vanhempien välityksellä myös osin.
Nykytilanne on se, että ystäviä on alkanut löytymään, koulussa menee arvosanojen puolesta paremmin kuin koskaan. Enää lapsemme ei jättäydy koulupäivinä pois (pahimpina aikoina etsittiin metsistä, kun ei ollut saapunut kouluun)
Jos joku ilkeää väittää, että jonkun saa jättää ihan yksin oman onnensa nojaan, niin suosittelenpa kokeilemaan samaa omalle lapsellesi- kuivaa joka ilta kyneleet, lohduta, vie ammattilaisille ja yritä valaa uskoa paremmasta huomisesta ja etsi metsistä kadonnutta lastasi pelon kanssa-mitä oikein on sattunut? Eihän se vain satuta itseään?[/QUOTE]
ap:lle, kuten muille vanhemmille, riittää se, että omalla kersalla on mukavaa. kaikkihan perustuu siihen, kaikki kiusaaminen, että vanhemmat pelkäävät oman kersan jäävän ulkopuolelle ja alkavat valikoida kavereita hänelle ja jopa levittävät juoruja jostain toisesta lapsesta niin että oma ei ainakaan jää yksin.
Ennen lapset tappelivat keskenään. Nykyään vanhemta ovat suurin kiusaajaryhmä.
P
"poikia3"
Vieras
[QUOTE="mozzarella";25092180]Meidän lapset kuuluvat myös kivakouluun. Yksi lapsistamme on juuri aloittajan kuvaama ulkopuolelle jäänyt (=ryhmän kiusaama tyttö)
Kiusaaminen oli alussa syrjintää, myöhemmin muuttui tappouhkauksiksi- jouduimme oikeasti ottamaan yhteyttä isompiin tahoihin. Lapsemme joutui käymään psykiatrilla, kuraattorilla, terkkarilla ja ihan viittä vaille vaihdettiin jo kouluakin, kunnes koulu sai kiusaamisen loppumaan. Tämän jälkeen lapsemme oli 1,5kk kuin ilmaa koulun toisille oppilaille- kukaan ei phunut päivän aikana mitään- ei siis sanaakaan. Juorut levisivät olemattomista asioista lapsestamme: ex- kavereiden vanhempien välityksellä myös osin.
Nykytilanne on se, että ystäviä on alkanut löytymään, koulussa menee arvosanojen puolesta paremmin kuin koskaan. Enää lapsemme ei jättäydy koulupäivinä pois (pahimpina aikoina etsittiin metsistä, kun ei ollut saapunut kouluun)
Jos joku ilkeää väittää, että jonkun saa jättää ihan yksin oman onnensa nojaan, niin suosittelenpa kokeilemaan samaa omalle lapsellesi- kuivaa joka ilta kyneleet, lohduta, vie ammattilaisille ja yritä valaa uskoa paremmasta huomisesta ja etsi metsistä kadonnutta lastasi pelon kanssa-mitä oikein on sattunut? Eihän se vain satuta itseään?[/QUOTE]
Mun lapseni on kokenut ihan saman. Poikani on erittäin sosiaalinen ja kiva kaveri. Yläasteella nykyisessä koulussaan jopa opettajan sanojen mukaan suosittu poika.
Ala-asteella sen sijaan alussa oli kavereita, paljonkin - yksi poika kiusasi, sai savustettua yhden lapsen koulusta pois ja siirtyi seuraavaan uhriin joka oli oma poikani. Poikaa sai kiusata, kun ei pelannut lätkää tai jalkapalloa niin kuin luokan muut pojat (tämä on tuon kiusaajapojan omia sanoja), hän harrasti sen sijaan uintia. Varsinainen kiusaaminen, nimittely yms. huomattiin koululla ja se saatiin kytkettyä pois. Siirryttiin seuraavaan vaiheeseen, kukaan, yksikään luokan oppilaista ei leikkinyt eikä ollut missään tekemisissä poikani kanssa. Myös pojan tavaroita piiloteltiin koulussa, milloin oli kengät hukassa, milloin takki. Poika voi erittäin huonosti, entinen aurinkoinen ja iloinen poika katosi, kotona asui känkkäränkkä. Asiat selvisivät pikku hiljaa, kutosella poika huolittiin jo mukaan leikkeihin ja nyt meillä asuu taas hyväntuulinen lapsi.
Eli oikeasti, ketään ei voi sulkea leikkien ulkopuolelle. Eristäminen on kiusaamisen pahin muoto!
Kiusaaminen oli alussa syrjintää, myöhemmin muuttui tappouhkauksiksi- jouduimme oikeasti ottamaan yhteyttä isompiin tahoihin. Lapsemme joutui käymään psykiatrilla, kuraattorilla, terkkarilla ja ihan viittä vaille vaihdettiin jo kouluakin, kunnes koulu sai kiusaamisen loppumaan. Tämän jälkeen lapsemme oli 1,5kk kuin ilmaa koulun toisille oppilaille- kukaan ei phunut päivän aikana mitään- ei siis sanaakaan. Juorut levisivät olemattomista asioista lapsestamme: ex- kavereiden vanhempien välityksellä myös osin.
Nykytilanne on se, että ystäviä on alkanut löytymään, koulussa menee arvosanojen puolesta paremmin kuin koskaan. Enää lapsemme ei jättäydy koulupäivinä pois (pahimpina aikoina etsittiin metsistä, kun ei ollut saapunut kouluun)
Jos joku ilkeää väittää, että jonkun saa jättää ihan yksin oman onnensa nojaan, niin suosittelenpa kokeilemaan samaa omalle lapsellesi- kuivaa joka ilta kyneleet, lohduta, vie ammattilaisille ja yritä valaa uskoa paremmasta huomisesta ja etsi metsistä kadonnutta lastasi pelon kanssa-mitä oikein on sattunut? Eihän se vain satuta itseään?[/QUOTE]
Mun lapseni on kokenut ihan saman. Poikani on erittäin sosiaalinen ja kiva kaveri. Yläasteella nykyisessä koulussaan jopa opettajan sanojen mukaan suosittu poika.
Ala-asteella sen sijaan alussa oli kavereita, paljonkin - yksi poika kiusasi, sai savustettua yhden lapsen koulusta pois ja siirtyi seuraavaan uhriin joka oli oma poikani. Poikaa sai kiusata, kun ei pelannut lätkää tai jalkapalloa niin kuin luokan muut pojat (tämä on tuon kiusaajapojan omia sanoja), hän harrasti sen sijaan uintia. Varsinainen kiusaaminen, nimittely yms. huomattiin koululla ja se saatiin kytkettyä pois. Siirryttiin seuraavaan vaiheeseen, kukaan, yksikään luokan oppilaista ei leikkinyt eikä ollut missään tekemisissä poikani kanssa. Myös pojan tavaroita piiloteltiin koulussa, milloin oli kengät hukassa, milloin takki. Poika voi erittäin huonosti, entinen aurinkoinen ja iloinen poika katosi, kotona asui känkkäränkkä. Asiat selvisivät pikku hiljaa, kutosella poika huolittiin jo mukaan leikkeihin ja nyt meillä asuu taas hyväntuulinen lapsi.
Eli oikeasti, ketään ei voi sulkea leikkien ulkopuolelle. Eristäminen on kiusaamisen pahin muoto!
[QUOTE="mozzarella";25092180]Meidän lapset kuuluvat myös kivakouluun. Yksi lapsistamme on juuri aloittajan kuvaama ulkopuolelle jäänyt (=ryhmän kiusaama tyttö)
[/QUOTE]
Ap:hän kertoi tuon lapsen olevan ilkeä muille, ja näinollen hänen lapsensa ei halua tuon lapsen kanssa olla.
Ei siis varmaan sama tilanne kuin teillä?
Minusta on itsestään selvää, ettei kukaan halua olla sellaisen kanssa, joka satuttaa ja saa olon tuntumaan kurjalta. Kyllä kiusaajan saa porukasta eristää - ja se taas on tyystin eri asia kuin syyttä suotta eristäminen.
[/QUOTE]
Ap:hän kertoi tuon lapsen olevan ilkeä muille, ja näinollen hänen lapsensa ei halua tuon lapsen kanssa olla.
Ei siis varmaan sama tilanne kuin teillä?
Minusta on itsestään selvää, ettei kukaan halua olla sellaisen kanssa, joka satuttaa ja saa olon tuntumaan kurjalta. Kyllä kiusaajan saa porukasta eristää - ja se taas on tyystin eri asia kuin syyttä suotta eristäminen.
V
"vieras"
Vieras
Tässä kyllä ihan selvästi välittyi, että aloittajan lapsi olisi voinut leikkiäkin yksin jääneen lapsen kanssa, mutta kavereiden painostuksesta ei. Se, että vanhemmat puuttuvat siinä kohtaa ja toteavat "sen yhden saavan olla yksinään, kun tää ryhmä on aina ollu tällainen" - on ihan selvää syrjintää.
P
"poikia3"
Vieras
[QUOTE="vieras";25092308]Tässä kyllä ihan selvästi välittyi, että aloittajan lapsi olisi voinut leikkiäkin yksin jääneen lapsen kanssa, mutta kavereiden painostuksesta ei. Se, että vanhemmat puuttuvat siinä kohtaa ja toteavat "sen yhden saavan olla yksinään, kun tää ryhmä on aina ollu tällainen" - on ihan selvää syrjintää.[/QUOTE]
Ja tälläiseen syrjintää, kiusaamiseen voi lapsi reagoida sitten 'lyömällä takaisin' - siis juuri noilla lumisodilla yms.
Ja tälläiseen syrjintää, kiusaamiseen voi lapsi reagoida sitten 'lyömällä takaisin' - siis juuri noilla lumisodilla yms.
Ehkä ihan pikkuisen nyt ap on ymmärtänyt KiVa-koulu -periaatteen väärin.
Tai sitten opettaja on ymmärtänyt sen väärin?
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="ammattilainen";25088531]Työelämässäkin joutuu tilanteisiin, jossa on vain tultava toimeen erilaisten henkilöiden kanssa...[/QUOTE]
Niin tietysti. Mutta leikkiminen on eri asia, kun töitten tekeminen! Koulumaailmassa töitten tekemistä vastaa ryhmätyöt ja muut. Nyt ei ollut niistä kyse.
Niin tietysti. Mutta leikkiminen on eri asia, kun töitten tekeminen! Koulumaailmassa töitten tekemistä vastaa ryhmätyöt ja muut. Nyt ei ollut niistä kyse.
Minkä kohdan?
Mä en käsitä, miksi sitä yhtä tyttöä ei voi ottaa mukaan leikkiin. Oikeassahan ope on, ap:n lapsi kavereineen on kiusaajia, kun eivät ota toista mukaan.
Ap, miettikääpä tytön kanssa, miltä tuntuisi, jos hän itse olisi se syrjäänjätetty. Miten näkökulma muuttuu?
Totta kai ulkopuolelle jätetty lapsi voi etsiä kavereita muualtakin, ja niin kannattaakin tehdä. Opettaja voi omilla toimillaan vaikuttaa paljon ryhmädynamiikkaan ja kaverisuhteiden muodostumiseen.
V
"vieras"
Vieras
Meillä kävi jossain vaiheessa vähän toisin päin eli se ilkeä kiusaaja ja ruma-puheinen poika sai aina pompottaa muita lapsia pihassa. Keksi aina leikit ja ketä kiusataan tai mitä rikotaan sillä kertaa yms. Hakkasi kepillä ketä sattui. Töni lumikasasta ja heitteli ties millä. Muut pihan kiltit lapset meni mukana kuin narussa vedettävät lampaat. Oma lapseni kärsi, kun sanoin, että ei pidä suostua kaikkeen ja pitää sanoa vastaan ja antaa takasin samalla mitalla, pitää olla kiusatun puolella yms. Välillä kiusasivat sitten omaakin lastani. Onneksi se poika muutti pois. Nyt ei ole enää kiusaamista pihassa. Joskus silti kielsin lastani leikkimästä sen pojan kanssa. Varsinkin jos arvasin, että kiusaamisleikkejä on taas tiedossa. Jotenkin ymmärsin silti, että sillä pojalla on vaikeaa itselläkin. Jotenkin se herätti ristiriitaisia tunteita minussa. Oli toisaalta hyvä, että lapseni näki sellaisenkin tapauksen, että tietää varautua vastaaviin koulumaailmassa.
K
"kolmen äiti"
Vieras
[QUOTE="mozzarella";25092180]Meidän lapset kuuluvat myös kivakouluun. Yksi lapsistamme on juuri aloittajan kuvaama ulkopuolelle jäänyt (=ryhmän kiusaama tyttö)
Kiusaaminen oli alussa syrjintää, myöhemmin muuttui tappouhkauksiksi- jouduimme oikeasti ottamaan yhteyttä isompiin tahoihin. Lapsemme joutui käymään psykiatrilla, kuraattorilla, terkkarilla ja ihan viittä vaille vaihdettiin jo kouluakin, kunnes koulu sai kiusaamisen loppumaan. Tämän jälkeen lapsemme oli 1,5kk kuin ilmaa koulun toisille oppilaille- kukaan ei phunut päivän aikana mitään- ei siis sanaakaan. Juorut levisivät olemattomista asioista lapsestamme: ex- kavereiden vanhempien välityksellä myös osin.
Nykytilanne on se, että ystäviä on alkanut löytymään, koulussa menee arvosanojen puolesta paremmin kuin koskaan. Enää lapsemme ei jättäydy koulupäivinä pois (pahimpina aikoina etsittiin metsistä, kun ei ollut saapunut kouluun)
Jos joku ilkeää väittää, että jonkun saa jättää ihan yksin oman onnensa nojaan, niin suosittelenpa kokeilemaan samaa omalle lapsellesi- kuivaa joka ilta kyneleet, lohduta, vie ammattilaisille ja yritä valaa uskoa paremmasta huomisesta ja etsi metsistä kadonnutta lastasi pelon kanssa-mitä oikein on sattunut? Eihän se vain satuta itseään?[/QUOTE]
Voi miten tuli paha olo lapsesi puolesta!
Hirveää, että pieni ihminen joutuu kokemaan tuollaista.
Ihanaa, että asiat ovat menossa parempaan suuntaan.
Jokainen kiusaamista puolusteleva (kuten apå) voisi yrittää käyttää empatiakykyänsä (jos sellaista on) ja tosiaan miettiä miltä itsestä tuntuisi jos oma lapsi jätettäisiin ryhmän ulkopuolelle, ilman kaverin kaveria.
Kiusaaminen oli alussa syrjintää, myöhemmin muuttui tappouhkauksiksi- jouduimme oikeasti ottamaan yhteyttä isompiin tahoihin. Lapsemme joutui käymään psykiatrilla, kuraattorilla, terkkarilla ja ihan viittä vaille vaihdettiin jo kouluakin, kunnes koulu sai kiusaamisen loppumaan. Tämän jälkeen lapsemme oli 1,5kk kuin ilmaa koulun toisille oppilaille- kukaan ei phunut päivän aikana mitään- ei siis sanaakaan. Juorut levisivät olemattomista asioista lapsestamme: ex- kavereiden vanhempien välityksellä myös osin.
Nykytilanne on se, että ystäviä on alkanut löytymään, koulussa menee arvosanojen puolesta paremmin kuin koskaan. Enää lapsemme ei jättäydy koulupäivinä pois (pahimpina aikoina etsittiin metsistä, kun ei ollut saapunut kouluun)
Jos joku ilkeää väittää, että jonkun saa jättää ihan yksin oman onnensa nojaan, niin suosittelenpa kokeilemaan samaa omalle lapsellesi- kuivaa joka ilta kyneleet, lohduta, vie ammattilaisille ja yritä valaa uskoa paremmasta huomisesta ja etsi metsistä kadonnutta lastasi pelon kanssa-mitä oikein on sattunut? Eihän se vain satuta itseään?[/QUOTE]
Voi miten tuli paha olo lapsesi puolesta!
Hirveää, että pieni ihminen joutuu kokemaan tuollaista.
Ihanaa, että asiat ovat menossa parempaan suuntaan.
Jokainen kiusaamista puolusteleva (kuten apå) voisi yrittää käyttää empatiakykyänsä (jos sellaista on) ja tosiaan miettiä miltä itsestä tuntuisi jos oma lapsi jätettäisiin ryhmän ulkopuolelle, ilman kaverin kaveria.
Ä
äpå
Vieras
No niin, lapsesta soitettiin koulusta. On sitten naama verillä ,kyllä vain , kun tämä porukan ulkopuolinen on lyönyt kivellä häntä naamaan ja rikkonut silmälasit. Tämä tapahtui välitunnilta poistumis jonossa. Ja opettajan mukaan syytä ei näkynyt vaan lapseni oli vain seissyt odottamassa sisälle pääsyä ja on pahoillaan kun ei kerinnyt väliin vaikka näki.. Mies lähti nyt käytttää lääkärissä.
Tämä ei jää tähän sillä olen jo niin kurkkua myöten tätä on pakko alkaa kaikkia vaikka tämä kaikki sinua satuttaa päivittäin.
KUMPA lapseni olisikin kiusannut tätä ulkopuolista ja kunnolla, sillä olisihelpompi ratkaista asia kun siihen voisin puuttua koska kyseessä olisi oman lapsen väärä käytös.
Mutta leikkikää te kaikki keskenään ja älkää valittako kun joku häirikkö tulee mätkii turpiin.Kaikki pitää hyväksyä mukaan olkoon kuinkiak väkivaltainen tapaus!
Tämä ei jää tähän sillä olen jo niin kurkkua myöten tätä on pakko alkaa kaikkia vaikka tämä kaikki sinua satuttaa päivittäin.
KUMPA lapseni olisikin kiusannut tätä ulkopuolista ja kunnolla, sillä olisihelpompi ratkaista asia kun siihen voisin puuttua koska kyseessä olisi oman lapsen väärä käytös.
Mutta leikkikää te kaikki keskenään ja älkää valittako kun joku häirikkö tulee mätkii turpiin.Kaikki pitää hyväksyä mukaan olkoon kuinkiak väkivaltainen tapaus!
V
"vieraS"
Vieras
[QUOTE="vieras";25092464]Niin tietysti. Mutta leikkiminen on eri asia, kun töitten tekeminen! Koulumaailmassa töitten tekemistä vastaa ryhmätyöt ja muut. Nyt ei ollut niistä kyse.[/QUOTE]
leikki on lapsen työtä ja koulu on lapsen työpaikka, jossa täytyy ottaa muut huomioon aivan kuten työpaikalla aikuisten.
leikki on lapsen työtä ja koulu on lapsen työpaikka, jossa täytyy ottaa muut huomioon aivan kuten työpaikalla aikuisten.
P
"poikia3"
Vieras
[QUOTE="vieras";25092464]Niin tietysti. Mutta leikkiminen on eri asia, kun töitten tekeminen! Koulumaailmassa töitten tekemistä vastaa ryhmätyöt ja muut. Nyt ei ollut niistä kyse.[/QUOTE]
Muista sitten, kun sinun lapsellasi ei ole ainuttakaan kaveria koulussa, eikä myöskään kotona, ainoastaan harrastuksen parissa. Että kyse ei ole kiusaamisesta, vaan kuten itse sanot, kaikkien kanssa ei tarvitse leikkiä. Muista sitten, kun lapsesi itkee sinulle, ettei hän halua mennä kouluun, kun kukaan ei puhu hänelle mitään, että kyse ei ole kiusaamisesta. Muista sitten, kun niillä tunneillakaan kukaan ei ota lastasi vapaaehtoisesti ryhmääsi, ettei kyse ole kiusaamisesta. Muista sitten, kun jumppatunneillakin lapsesi valitaan peleihin viimeisenä, että kyse ei ole kiusaamisesta.
Sitten voit miettiä uudestaan, mistä niitä kouluampuja mahtaa tulla? Mistä mahtaa tulla rikkinäisiä lapsia ja aikuisia?
Muista sitten, kun sinun lapsellasi ei ole ainuttakaan kaveria koulussa, eikä myöskään kotona, ainoastaan harrastuksen parissa. Että kyse ei ole kiusaamisesta, vaan kuten itse sanot, kaikkien kanssa ei tarvitse leikkiä. Muista sitten, kun lapsesi itkee sinulle, ettei hän halua mennä kouluun, kun kukaan ei puhu hänelle mitään, että kyse ei ole kiusaamisesta. Muista sitten, kun niillä tunneillakaan kukaan ei ota lastasi vapaaehtoisesti ryhmääsi, ettei kyse ole kiusaamisesta. Muista sitten, kun jumppatunneillakin lapsesi valitaan peleihin viimeisenä, että kyse ei ole kiusaamisesta.
Sitten voit miettiä uudestaan, mistä niitä kouluampuja mahtaa tulla? Mistä mahtaa tulla rikkinäisiä lapsia ja aikuisia?
K
kivakoulu
Vieras
Nyt tuntuu kyllä että ap hätääntynyt äiti tuomitsee hyvän hankkeen sen vuoksi että koulussa on ongelma vaikka sen pitäisi olla kivakoulu... Joku on tosiaan nyt hakoteillä, joko äiti tai ope. Kivakouluhanketta voi kuka tahansa käydä tutkailemassa vaikkapa netissä, googettaa sanan ja lukee. Kyseessä on toiminnan mallinnus, ei mikään tiukka säännöstö. Ap itsekin epäili ongelman olevan juurikin siinä, ettei opettaja viitsi nähdä itse vaivaa tilanteen aukipuintiin ja selvittelyyn (tai ei osaa... joku As-piirteinen henkilö päätynyt opeksi???), eikä osaa myöskään pyytää vaikkapa kuraattoria tai muuta henkilöä mukaan. Näinhän kivakoulussa pitäisi tehdä; ongelmat pitäisi selvitellä sitä mukaa kuin niitä meinaa tulla. Kivakoulu ei voi ehkäistä ihmisten välisiä konflikteja, mutta se voi antaa välineitä konfliktitilanteiden selvittelyyn, ehkäistä syrjäytymisten syvenemistä, sekä antaa kaikille lapsille taitoja jotka kantavat aikuisuudessakin erilaisissa työ- ja opiskeluyhteisötilanteissa.
Eipä siis syytetä ohjelmaa sinänsä, jos hyvän nimen taakse nyt onkin sitten piiloutunut laiska tai osaamaton ammattihenkilö?
Eipä siis syytetä ohjelmaa sinänsä, jos hyvän nimen taakse nyt onkin sitten piiloutunut laiska tai osaamaton ammattihenkilö?
T
tätä mieltä
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja äpå;25092660:
totuus on se, että sinun näkemys on sinun näkemys. Kiusaako kiusaaja, koska toiset kiusasivat ensin jättämälä ulkopuolelle, koska äidit kotona kertoivat, että heillä on jo kaverit, se oma piiri, johon ei sovi, kun äiti sanoo niin.?
P
"poikia3"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja äpå;25092660:
Siihen väkivaltaan tulee ehdottomasti puuttua, mutta se väkivalta ei varmasti vähene sillä, ettei jonkun kanssa leikitä. Nytkään lapsesi ei leikkinyt vaan seisoi jonossa, siihen ei tasan vaikuta se, että joku leikkii tai ei leiki jonkun kanssa.
T
tätä mieltä
Vieras
Totuus on se, että yleensä se enemmistö kiusaa. Kiusaaminen määritelläänkin niin, että se on jonkinlaista ylivaltaa, joku ei kykene puolustamaan itseän koska toisia on enemmän tai koska hänen asema on huonompi.
Todennäköisesti anatoliankin haukkumat lapset ovat anatolian kiusaamisen kohteita.
Todennäköisesti anatoliankin haukkumat lapset ovat anatolian kiusaamisen kohteita.
V
"vieras"
Vieras
Ihmettelen, miten moni hyväksyy väkivaltaisen käytöksen ja kiusaamisen, kunhan vaan kiusaajaa ei jätetä porukan ulkopuolelle :O Mutta veikkaanpa, että mieli muuttuu viimeistään silloin, kun tai jos se oma kultamurunen joutuu ottamaan turpaan joltain ilkimykseltä viikko toisensa perään. Vieläkö silloinkin hymistely jatkuu?
N
no jaa...
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja tätä mieltä;25092765:
joskus on myös niin, että kiusaamisen kohde on jotenkin erilaiseksi koettu, ehkä ajattelultaan vähemmän joustava/huumorintajuinen, erilaisesta taustasta, somaattisesti tai psyykkisesti sairas, heikommin turhautumista sietävä tms.; joku joka jo olemuksellaan haastaa, ärsyttää tai pelottaa muita. Tällöin enemmistöryhmä alkaa, ehkä aluksi tiedostamattaan "kiusata" tällaista erilaista. On helpompi jättää se porukasta pois, kun sen kanssa ei kukaan oikein osaa olla, tai olo tulee itselle jotenkin kurjaksi.
Osa niistä tosiaan kasvaa varmaan kouluampujiksi nykyään. Ennenkään ei ollut hyvin: ihmisiä on aina syrjäytynyt, tappanut toisiaan tai itseään, kasvanut monella tavalla vinoon ja antanut vahingon kiertää. On hyvä että erilaisuutta yritetään ymmärtää, mutta selvähän on sekin että lauma 8-vuotiaita ei voi olla vastuussa esim. psyykkisesti oireilevan lapsen kuntouttamisesta.
K
kaikki mukaan!
Vieras
Vapaa ajalla voi valita ystävänsä, mutta koulussa ja koulun jälkeisessä iltiksessä se on todella ikävä näky, kun joku lapsi jätetään aina jostain porukasta ulkopuolelle, siellä se sitten yksin kuljeskelee ja itkee aikuisille kun ei oo ketään kaveria. Perusteena leikin ulkopuolelle jättämiseen on "me halutaan olla kahestaan" , "ei tähän leikkiin vaan mitenkään mahu" "äiti on sanonu että ei oo pakko olla aina kaikkien kanssa" Tollasessa isossa ryhmässä on kyllä aika ikävää, kun on näitä kahdestaan leikkijöitä.
Kiusaamisjutut on sitten eri asia, mä en työssäni pakota lapsia leikkimään kiusaajan kanssa, vaan sellasille sanon ihan suoraan, että ei varmaan kukaan halua sun kanssa olla kun kiusaat muita, että paras olis muuttaa omaa käytöstä.
Kiusaamisjutut on sitten eri asia, mä en työssäni pakota lapsia leikkimään kiusaajan kanssa, vaan sellasille sanon ihan suoraan, että ei varmaan kukaan halua sun kanssa olla kun kiusaat muita, että paras olis muuttaa omaa käytöstä.
Voi luojan tähden minkälaista paskaa täällä on ihmiset kirjoittaneet. Onko kukaan teistä idiooteista lukenut sanaakaan siitä mitä ap on tapauksesta kertonut. On käsittämätöntä, että aikuisilla ihmisillä on noin suuria ongelmia ymmärtää lukemaansa. 
Ja joo kyllä mulla kiehahti ja ylireagoin.
En jaksa tässä alkaa kertaamaan ap:n kertomia asioita, on niitä tässä jo useamman henkilön toimesta läpi käyty. Tuskin te niitä vieläkään ymmärtäisitte.
AP:lle: toivottavasti tämä kiusaaja saadaan kuriin ja opettajat saadaan ymmärtämään mikä on asian laita. Voimia :hug:
Ja joo kyllä mulla kiehahti ja ylireagoin.En jaksa tässä alkaa kertaamaan ap:n kertomia asioita, on niitä tässä jo useamman henkilön toimesta läpi käyty. Tuskin te niitä vieläkään ymmärtäisitte.
AP:lle: toivottavasti tämä kiusaaja saadaan kuriin ja opettajat saadaan ymmärtämään mikä on asian laita. Voimia :hug: