MÄÄ OON NIIN TÄYNNÄ TÄTÄ PARISUHDETTA!!! ...niin kulunutta jupinaa...

["MMMM"]

Ongelma ei ole oikeasti kuoleman vakava, mutta voi v.... mun miestäni!

Miten osaakin olla noin aivoton tollo ja ajattelee aina vaan sitä omaa napaa...

Olkaa te onnellisia kenen miehet osallistuu, minun mieheni aina vaan vähemmän osallistuu ja minä olen niin yksin ja yksinäinen.

Harrastus ja työ, siinä ne mitä tekee ja nukkuu sitten päälle.

Työ on kaksvuorotyötä ja yövuorojen päivät tottakai nukkuu.
Mutta myös aamuvuoron jälkeen nukkuu.
Muun ajan harrastaa ja jos kerran kuussa saa jotain lapsista otettua mukaansa on kuin olisi koko kodin hommat tehnyt tai jos saa jopa tiskit koneeseen niin on niin polleeta.

Minulla ei ole yhtään vapaa-aikaa, ei mitään muuta elämää kodin ulkopuolella, kaikki kaveritkin on kaikonnut tämän myötä. Mihkä mua kannattas edes pyyttää kun en kuitenkaan pääse!

Viikonloput mies harrastaa aamusta iltapäivään, päiväunet ja taas harrastamaan.

Olen sanonut etten jaksa enää ja vastausta en saa kuin että valitan.

Kaikki omat hommansa hoitaa,mutta ei kotona mitään. Minä teen KAIKKI miesten ja naisten työt,olen jättänyt tekemättäkin mutta ei mitään hyötyä...sitten ne hommat vaan kertyy.

Olen täynnä, olen niin täynnä tätä ainaista yksinoloa ja miehen minäminäminäminää ja ei hän ei ole aina ollut tälläinen, ekat pari vuotta olikin aivan liian hyvä mies.

 

[ap mmmm]

ja nyt minua olisikin pyydetty sauna iltaan kun kouluaikaiset kaverit kokoontu. No olin jo ihan innosta piukeena, mieheni sitten sanoi vaan että "voit mennä, mutta et ole myöhään kun pitää saada hänen nukkua ja aamusta päästävä harrastuksensa pariin. " No en minä mene sitten ollenkaa kun koko ilta alkaisi 20. En ole yli 2 vuoteen käynyt missään ilman lapsia, en edes lenkillä.

 

[..]

no empä ois itelleni tuommosta ukkoa ottanut...jokainenhan ne valinnat itse tekee kenen kanssa perheen perustaa...

 

[Birgitte]

Jos mielit elää parisuhteessa, jossa miestä ei selvästikään kiinnosta osallistua tuon enempää, sinun on miehen haukkumisen sijaan hankittava lapsille ulkopuolinen hoitaja. Käske miestäsi maksamaan hoitajan palkka, koska kerran ei tahdo itse ottaa enemmän vastuuta. Kyllä kahden aikuisen pitää pystyä jakamaan lastenhoitoa niin, että molemmat saavat omaa aikaa. Jos ei muuten, niin sitten ulkopuolisen avun turvin.

Sinä siis otat itseäsi niskasta kiinni ja hoidat asian, koska kyse on sinun mielenterveydestäsi, etkä voi syyttää miestäsi jos itse tyydyt sellaiseen tilaan, jossa oma henkinen hyvinvointisi jää täysin paitsioon. Sinun terveytesi on sinun omalla vastuullasi. Lakkaa luottamasta miehesi apuun. Ryhdy oman elämäsi pomoksi. Auttaa paljon, jos lapset niin isoja, että pääset takaisin työelämään.

 

[mmmm ap]

Taisin kirjoittaa että ei ole aina ollut tämmöinen.
2 ekan lapsen aikana vielä osallistui ja hoiti lapsia yhtälailla kuin minäkin. Sitten alkoi tuo minäminäminä ja en edes tajua kuinka ihmisestä voi tulla noin itsekeskeinen. Ja meillä on hauskaa( siis yhteinen huumori onkin se ainoa mikä kukoistaa) kunhan olemme yhdessä mutta aina vaan vähemmässä määrin häntä edes näkyy.

Mutta mies ei näe sitä ollenkaan minun kannaltani mitä on olla aina kotona ja usein yksin

 

["vieras"]

Jos nuo Birgitten yllä antamat neuvotkaan eivät auta, niin tiedät varmasti että sen jälkeen vaihtoehtona on ero. Heität miehen pihalle tai lähdet itse pois.

 

[mmmmm ap]

En kyllä luota ulkopuolisiin ihmisiin, anoppini on sitä mieltä että lapset hoidetaan itse ja oma äitini kykenemätön hoitamaan. Nuorin lapsi on kuitenkin vielä aika pieni, 1,5 vuotias niin siksi ulkopuolinen hoitaja on mahdoton ajatus. Hoitajan pitäisi olla siis luotettava.

Olen koittanut miettiä keinoja millä saisin omaa aikaa, mutta ainoa mahdollisuus sille on yöllä.

En valita, en raivoo, en narise vaan sanon vaan asioista, en usein enkä tuputa.

 

["vieras"]

Kukapa sitä luottaisi vieraisiin mutta joskus on hei pakko. Vaihtoehtona on lasten huostaanotto ikävimmillään jos et osaa hakea itsellesi tilanteeseesi apua.

 

[Birgitte]

Taisin kirjoittaa että ei ole aina ollut tämmöinen.
2 ekan lapsen aikana vielä osallistui ja hoiti lapsia yhtälailla kuin minäkin. Sitten alkoi tuo minäminäminä ja en edes tajua kuinka ihmisestä voi tulla noin itsekeskeinen. Ja meillä on hauskaa( siis yhteinen huumori onkin se ainoa mikä kukoistaa) kunhan olemme yhdessä mutta aina vaan vähemmässä määrin häntä edes näkyy.

Mutta mies ei näe sitä ollenkaan minun kannaltani mitä on olla aina kotona ja usein yksin

Minusta tuntuu siltä, että miehesi on tajunnut jotain, mitä sinä et vielä ole sisäistänyt ainakaan tekoihin asti. Miehesi on ymmärtänyt, että oman tasapainon kannalta on tärkeää hankkia ulkopuolinen elämä, harrastukset, virikkeet. Hän vaan on vetänyt tämän sisäistämisen niin pitkälle, että on siirtynyt epäitsekkäästä itsekääseen, eikä epäitsekkäästä terveellä tavalla itsekkääseen. Nyt sinun pitää tehdä sama kuin miehesi sillä poikkeuksella, että jätä se itsekkyys siihen terveeseen sellaiseen. Lapset ovat kuitenkin tärkein ja kallisarvoisin asia elämässäsi, pidä heistä huolta, mutta älä tee sitä enää oman mielenterveytesi hinnalla. Eli pysyn samassa kannassa kuin aiemmassa kommentissani.

 

["vieras"]

Ootko varma, että mies on oikeasti harrastuksissaan, eikä jonkun toisen naisen luona?? Itse kyllä tsekkaisin asian varmuuden varalta...

Jos ukko tosiaan on harrastuksissaan, niin sitten kyllä alakaisin minäkin OTTAMAAN sitä omaa aikaa. Ei sitä anella ja kerjätä toiselta, vaan ilmoitat, että huomenna minä lähden klo 17 ja tulen takaisin klo 20. Hoida lapset ja koti. Piste. Ja sitten tosiaan lähdet, etkä kuuntele rutinoita, etkä myöskään heittäydy marttyyriksi ja jätä menemättä mistään syystä.

 

[mmmm ap]

Odotan ihmettä tapahtuvaksi, niihin aikoihin kun tämä alkoi oli miehelläni vahva ikäkriisi ja päätti ilmeisesti vain tehdä asioita jotka ovat itsestä mukavia.

Tiedän että ero alkaa olemaan jo vaihtoehto, ei ainakaan hänen jälkiään tarvisi hoitaa, mutta sitten on nuo lapset jotka rakastavat kotiaan ja kaverit on lähellä ja koti on minun makuuni.

Tai ero oli vaihtoehto. En aio kuitenkaan erota ( ja sitten joku tulee jupisemaan että mitä sitten valitat täällä, koska kirjoittaminen helpottaa varmasti ainakin hetkeksi oloa) . Ei siitä erosta varmaan olisi merkittävää apua, koska sitten olisin aivan yksin, vaikka aika yksin olen nytkin niin sitten vasta olisinkin.

 

["sipsi"]

ihmettelen anoppisi kantaa, varsinkin jos poikansa ei auta ja osallistu.

Oletko missä vaiheessa palaamassaitse töihin? meinaan vaan, että sittenhän se on vaan isän osallistuttava ja ulkopuolisiinkin hoitajiin on luotettava.

Ikävältähän tuollainen tilanne todellakin kuulostaa. Puhuminenko ei siis auta?

 

[mmmm ap]

No ei ole toisen naisen luona, se on varma. Harrastaa ihan kodin lähellä ja on siis sinänsä käytettävissä ja harrastus on ollut hänelle rakas aina, mutta nyt jotenkin sairaalloisen isosti hänen elämässään ja siitä puhutaan koko ajan, mitään muuta ei oikein edes tajuakkaan saati muista mistä puhutaan...

 

["tiipii"]

Jaa a, mitä PARIsuhdetta??

 

[mmmm ap]

Sekin on sellainen juttu että minun ei haluta palaavan töihin. Miehelläni on hyvä palkka, mies ja läheiset ovat sitä mieltä että hoidan lapset kotona. Haluaisin kouluun lähinnä, koska kotivuosia on jo takana mutta aina kun ehdotan niin se on huono ajatus, tarvisi hommata toinen auto ja lasten hoitopaikat maksavat paljon. Eli miehen mielestä on viisaampaa ja parempi että hoidan lapset kotona. Eli vielä jokunen vuosi kotona olemista. Mieheni on minulle hyvin rakas ja minä hänelle, tiedän sen. Harrastus on vaan siis ihan sairaalloisen tärkeä asia elämässä, se on se 1 asia joka menee kaiken muun edelle.

 

["vieras"]

Sun pitää miettiä mitä vaihtoehtoja sulla on tilanteen parantamiseksi jos mies ei suostu asioista edes keskustelemaan eikä osallistu ollenkaan perhe-elämään ja kodin hoitoon. Sen jälkeen tuleekin se vaikeampi homma: saada toteutettua se mitä olet miettinyt ja päättänyt että on sulle ja lapsille parhaaksi.

 

[mmmm ap]

Kyllä minä lapset ja kodin hoidan, hyvin hoidankin joten huostaanottoa en ymmärtäisi =) . Ja tiedän että vielä se minunkin aikani koittaa. No nyt pitää mennä, mutta kiitos että sain vähän päästettyä ulospäin eikä kaikki tämäkin jää vain oman pään sisälle koko ajan.

 

[Irski]

saako suhun pyyhkiä jalat jos teillä tulee käymään? ihme kynnysmatto... toivottavasti tää on jo vitsi, "mies ja muut sitä mieltä, että sinä hoidat lapset" kukaan muu kuin SINÄ ei tuohon tilanteeseen saa muutosta joten toimi hyvä ihminen!!

 

[mun vastaus]

Ihan vaan lykkäät lapsen sen niskaan ja lähdet omille asioille, niinhän hänkin tekee. Mut katso et on hänen vapaapäivä tai muuten vapaata.

 

[mmmmm ap]

Sen verran vielä että meidän ongelma on suurimmaksi osaksi tuo harrastus joka vie miestä koko ajan.

Lapsia käy eniten surku jos isän viikonloput menee välillä niin, että aamulla saattaa lähteä ennenkuin heräävät ja tulee nukkumaan menoaikaan niin yhteinen aika jää surullisen lyhyeksi. Ja lapset tietenkin kaipaavat isää mukaan peleihin ja ulkoileen meidän kanssa.

Surullista tämä on suurimmaksi osaksi. Ystävien menetys on taas minulle pahinta, ystäväni elävät niin erilaista elämää. Jos omassa elämässä olisikin jotain muutakin joku ystävä joka kävisi jonka luokse voisi mennä lasten kanssa.

En halua että mies kokonaan lopettaisi harrastustaan vaan että hän tajuaisi että olemme tässä emmekä ole itsestään selvyys. Itse olen menettänyt tärkeitä ihmisiä elämästäni ja osaan arvostaa perhettä, mieheni ei ole vielä mitään menettänyt joten hän ei osaa ajatella samalla tavalla vaan pitää meitä itsestäänselvyytenä.

 

[ok]

ja nyt minua olisikin pyydetty sauna iltaan kun kouluaikaiset kaverit kokoontu. No olin jo ihan innosta piukeena, mieheni sitten sanoi vaan että "voit mennä, mutta et ole myöhään kun pitää saada hänen nukkua ja aamusta päästävä harrastuksensa pariin. " No en minä mene sitten ollenkaa kun koko ilta alkaisi 20. En ole yli 2 vuoteen käynyt missään ilman lapsia, en edes lenkillä.

Lapatossu. Mene sinne. Pidä puolesi, nyt on sun vuoro mennä. Muuten: jssap.

 

[mon]

Kuulostaa mun mieheltä. Kolmas lapsi kun syntyi, tuli hänestä passiivinen kotona. Innokkaasti harrastaa, kotona vaan nukkuu. Lapsia on siis meillä kolme, nuorin on kolme onneksi jo. Ja olen päivätyössä. Rankkaa silti, työ on mun 'vapaa-aikaa'...

 

["harmailen"]

Sekin on sellainen juttu että minun ei haluta palaavan töihin. Miehelläni on hyvä palkka, mies ja läheiset ovat sitä mieltä että hoidan lapset kotona. Haluaisin kouluun lähinnä, koska kotivuosia on jo takana mutta aina kun ehdotan niin se on huono ajatus, tarvisi hommata toinen auto ja lasten hoitopaikat maksavat paljon. Eli miehen mielestä on viisaampaa ja parempi että hoidan lapset kotona. Eli vielä jokunen vuosi kotona olemista. Mieheni on minulle hyvin rakas ja minä hänelle, tiedän sen. Harrastus on vaan siis ihan sairaalloisen tärkeä asia elämässä, se on se 1 asia joka menee kaiken muun edelle.

Kuka haluaa kahlita toisen kotiin? Mitä sitten kun olet keski-ikäinen kotirouva ja miehesi löytää uuden vetreän kaksikymppisen mitä sinulle jää... ei ainakaan kovin kummoisia tuloja koslka kotiäitiydestä ei makseta. Pysy vaan tiukasti kotona ilman kavereita ilman kenenkään apua.

 

["sipsi"]

Hatunnosto ap, kun jaksat pyörittää kodin yksin. Mie lähdin töihin, kun tuo tyttö oli noin vuoden vanha. Vuorotyöhön, puolikkaaseen työaikaan aluksi, mutta isänsä kyllä hoiti hommat minun poissaollessa - hoitaa edelleen, vaikka tyttö reilu parin vuoden kuluttua on jop täysi-ikäinen Kurjalta kuulostaa tuo, että erkanet ystävistäsi, ja sinulla ei ole omaa aikaa eikä vapaa-aikaa. Minun mielestäni kukaan ei perheessä voi ottaa ns. ulkojäsenyyttä, vaan koti ja perhe on yhteinen yritys. Ja minä menin töihin aikanani koska halusin, en jäänyt kotiin, vaikka moni lähipiiriläinen varmasti ajatteli että parempi olisi olla kotona.

Minun mielestäni sinun pitäisi nyt vain olla terveellisellä tavalla itsekäs, ja ottaa sitä omaakin aikaa. Ja mene hyvä ihminen sinne saunailtaan tuulettumaan Kai miehesi sen aikaa voi lapsia katsoa, ja olla sitten vaikka aamulla menemättä omaan harrasteeseen. Sen olen oppinut, ja opetan omallekin, ettei aikuisena kukaan sinun puolia pidä jos et sitä itse tee.

 

[Orion-]

Sä et oo oikeesti yhtään miestäs vähempi!
Lakkaa nöyristelemästä ja ota se oma aikasi. Älä kysy lupaa tai että sopiiko, ilmoita vain että menet sinne illanviettoon, ja että seuraavana päivänä on isä-lapsi päivä ja sinä saat rauhassa nukkua. Ala pelaamaan samoilla säännöillä kuin miehes nyt tekee. Yhteentörmäys tulee, mutta se voi pelastaa teidät erolta.