maailman kamalin äiti-olo/päivä

[kuha]

mun 2v3kk poika alotti hoidossa pari viikkoo sitte. paikka lapsineen ja hoitajineen on pojalle ennestään tuttu. eilen valitin pojan syömättömyydestä kun ei syö hoidossa (ei muuten syöny tänäänkään )
mut nyt oon huomannu pojassa ihan hirveitä piirteitä. järki sanoo et se on huomionhakua kun ei enää näe äitiä niin kun ennen,mut kuitenkin on ihan kamala olo. poika siis hakkaa,potkii,heittelee leluilla,lyö ja se on sen mielestä kivaa. mä oon menettäny siihen otteeni ihan täysin,se ei usko mitää ja kaikki paha mitä se tekee on sen mielestä vaan hauskaa. siihen ei pure mitkään rangaistukset (jäähypenkki) eikä kiellot,ei johdonmukaisuudet eikä kiristys,uhkailu,lahjonta
mun voimat on ihan loppu kun nää illat on nykyään tällasta kamalaa tappelua. mulla on hirmunen ikävä poikaa ja on ihanaa hakea se kotiin,leikkiä sen kanssa,jutella päivästä,halia,sylitellä ja kaikkee,mut tää "onni" kestää max.tunnin ja sit se riehuminen ja väkivaltanen törttöily alkaa ja mikään ei auta..

auttakaa mitä mä teen... :ashamed:

 

[joSSSu]

miu täytyy vaa sanoa että tiedän tunteen.... ja se menee ajan kanssa pois, mutta saattaa tulla sitten takaisin.... mut älä huoli, se vaihe menee pois

 

[kuha]

tuntuu et nyt on koko ajan joku vaihe pojalla menossa ja kun itellökin uus elämäntilanne eikä mieskään ikinä kotona,niin tuntuu et loppuu kertakaikkiaan välillä voimavarat :ashamed:

 

[säästöpossu]

meillä oli just toisinpäin, meidän 2-vuotias käyttäytyi ihan samalla tavalla mutta aloitti päiväkodissa viikko sitten ja nyt hän on iltaisin tosi rauhallinen
mutta meillä välillä auttoi ku otin leluja pois, siis jos hän esim. heitti lelun otin just saman lelun pois ja laittoi sen sellaiseen paikkaan et hän näki sen mutta ei pystynyt itse ottaa sen sieltä, ja sit jos hän osasi olla kiltisti hän sai lelun takaisin.