Maailman kauhein äiti.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Auttakaa.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Auttakaa.

Vieras
Hei!

Olen hajoamispisteessä.

Minulla on 10 kk ikäinen tyttö ja aviomies.

Ongelmani on äitini. Lapsuudesta asti hän on kontrolloinut elämääni kuten siskonikin. Koulussa oli pakko olla hyvä, jos sain seiskan niin huusi ja tukisti. Olin huono matikassa ja monesti sain kutosen, kerran jopa nelosen ja monta viikkoa elin kamalassa pelossa, koe repun pohjalla koska en uskaltanut antaa sitä äitini nähtäväksi selkäsaunan pelossa.

Hän suuttui yht`äkkiä milloin mistäkin. Minun ja siskon täytyi olla todella täydellisiä lapsia, emme olisi saaneet tulla edes kipeäksi. Jos tulimme kauhea huuto ja tukistaminen, aivan kuin se nyt meidän syytä olisi ollut.

Mummoni ja ukkini, äitini vanhemmat asuvat samassa pihassa vanhempieni kanssa. Kyllä kai he tiesivät että kuinka kamalaa kuria äitini meille piti, mutta eipä asiaan puuttuneet. Kuitenkin mummoni oli joskus sanonut äidilleni että soittaa lastensuojeluviranomaisille.

Lapsuus oli ihan kamalaa aikaa. Olimme siskoni kanssa kilttejä ja hiljaisia. Kenellekään emme asiasta puhuneet, emme edes keskenämme.

Sitten muutin pois kotoa ja opiskelin toisella paikkakunnalla. Silloin äitini ei kovin paljon saanut kontrolloitua elämääni.

Minulle ja siskolle syntyi pikkuveli kun olin seiskalla. Häntä on äitini lellinyt liiankin kanssa ja hemmotellut pilalle. Saa kaiken minkä haluaa, eikä osaa mitään arvostaa.

Muutin mieheni kanssa tänne kotikuntaani kun olin raskaana. Kun sitten tyttö syntyi niin koko ajan vain sanin neuvoja vauvan hoidosta. Ja kaiken tein väärin, mitä tein eri lailla kuin hän itse. Aina kun tulee meillä käymään niin huomauttaa likaisesta vessan pöntöstä tai vaikka jostain roskapussista eteisessä. On se niin kumma että pitää aina noin pienistä asiasta saada huomauttaa sen huomauttamisen takia. En minäkään koskaan sano mitään vaikka hänen luonaan on sotkuisempaa kun suuttuisi.

Mitään ei vieläkään saa tehdä itse oman mielen mukaan vaikka kohta täytän 21 ja huolehdin kodin ja lapsen hyvin.

Asumme pienessä kaksiossa jossa on vikoja. Saisimme 500 euron vuokralla 120 neliön omakotitalon, jossa olisi enemmän tilaa kuivattaa pyykkiä ym. Kun sitten sanoimme äitilleni niin kamala huuto. Seuraavana päivänä tuli vain valittamaan että ette sinne muuta. Teistä ei ole uunia lämmittämään, poltatte koko talon, ette te osaa keskuslämmitystä käyttää, kauhea sähkölasku vaan, ei teidän rahat riitä. Räjähdin äitilleni ja sanoin että vaikea täällä on pyykkiä kuivata kun niin paljon tulee. Nauroi vaan ja sanoi että kyllä täällä pystyy pyykkiä kuivaamaan. Se on aina tuollaista. Toissa päivänä kävi täällä vaan sanomassa jotain siitä keskuslämmityksestä että siinä pitää olla tarkka sen kanssa eikä se teiltä onnistu. Muuta ei ees puhunut.

Se on aina ollut että me lapset ei tajuta mistään mitään eikä mitään osata tehdä. Ollaan niin huonoja luusereita. Niin monesti lapsena uhannut tappaa meidät tai sanonut täysiksi paskapäiksi. Ei ihme että on niin huono itsetunto.

Haluaisimme niin muuttaa siihen taloon. Olemme laskeneet että rahat riittävät ja olemme ottaneet sähkölaitokselta selvää kuinka paljon siitä talosta keskimäärin olisi sähkönkulutus vuodessa ym. Siinä talossa on puulämmitys, puusauna ja se keskuslämmitys. Tietysti patterit että niilläkin saa lämmitettyä taloa. Talon vakuutuksen vuokrantantaja maksaa itse. Jätemaksut ym.. ollaan selvitetty. Mutta eihän sitä uskalla sanoa että muutetaan kun saa jonkun hermoromahduksen siitä korkeintaan.

Äitille on kuulema omat vanhemmat olleet niin ankaria. Hän haluaa saman kärsimyksen lapsilleen. Koskaan ei ole leikkinyt meidän kanssa, aina ollaan oltu isän kanssa. Ikinä ei ole kehunut meitä koulussa tai missään muussakaan. Haukuttu kylläkin.

Menimme syksyllä naimisiin ja koko häät hän määräsi, menun, ohjelmat kaiken ja jos ei olisi saanut päättää olisi katkaissut välit. Tuntui kuin olisin ollut vieras omissa häissäni.

Pahinta on että isä on aina jäänyt jalkoihin ja saanut raataa navetassa yksin kunnes senkin lopettivat. Nyt on sitten äiti työtön ja isä huonopalkkaisessa työssä. Kaiken lisäksi äiti on varmaan joku peliriippuvainen kun joka päivä on pakko pelata jotain rahapelejä ym.. Velkaa on vaikka kuinka paljon ja lisää vaan tulee. Äiti on masentunut niistä rahahuolista mutta ei tee asialle mitään, pelaa vaan kun muuta ei ole. Nykyään ei harrasta enää liikuntaa, ei leivo eikä hyvä kun laittaa ruokakaan. Nykyään raivostuu niin pikku asioista ja tekee niistä maailmanluokan juttuja eikä siinä ole ees mitään järkeä. Pikkuveli vaan kärsii kotona kun äiti ei koskaan halua leikkiä hänen kanssaan, aina vaan miettii veikkausta. Isä sitten joutuu hänen kanssaan olemaan.

Isäni on maailman kiltein ihminen, aina kysellyt ja kannustanut. Äiti ei koskaan. Hän ei ole tullut mihinkään joulujuhlaan aina vaan isä. Synttäreitä en ole ikinä saanut pitää lapsena enkä käydä kavereiden luona tai päinvastoin. Lomilla ei käyty koskaan. Äiti ei koskaan anna isän harrastaa mitään. Heti jos viipyy jossain pitempään valittaa isälle kamalasti. Eikä tykkää isän suvusta eikä sen vuoksi anna hänen olla sisarustensa kanssa tekemisissä.

Mulla on joskus aiemmin ollut paniikkihäiriöitä ja kovaa kuoleman ja sairauksien pelkoa, varmaan äitini takia. Ahdistun ihan hirveästi hänen takiaan. Tää on ihan kauheeta. En tunne mitään äitiäni kohtaan, kuin vihaa ja sääliä.

Onko kellään tälläistä? Mitä minun pitäisi tehdä?

Kiitos kun sain purkaa oloani. :)
 
Oma äitini ei meistä välitä. Hälle olemme ilmaa. Mutta anoppi on juuri tuollainen kuvailemasi tapaus. Pitää KAIKEN näpeissään. Ohjaa ja puuttuu kaikkeen, neuvoo, viisastelee, haukkuu ja opettaa. Raivoaa, jos häntä ei kuuntele tai hän ei saa otetta poikaansa. Ainoa tapa pärjätä tän ihmisen kanssa on asua 700km päässä.
 
Varmaan itsekin olet ajatellut joskus, että olisi hyvä jutella ammattiauttajan kanssa?
Eli soitto terveyskeksuksen psykologille ihan aluksi.
Itse olen käynyt melkein koko elämäni eri ammattiauttajilla, juuri lapsuus- ja nuoruusajan vaikeuksista johtuen.
Viimeisin terpaiani kesti yhtäjaksoisesti ja ilman hoitosuhteen katkeamista neljä vuotta.
 
Olen miettinytkin että pakko saada jotain psykologista apua. Nyt ollaan vasta alettu siskon kanssa näistä keskustelemaan. Kai sitä aiemmin vain työnsi asiat jonnekin taka-alalle.
 
Olet aikuinen ja saat päättää omista asioistasi. Sano se äidillesi. Tuskin sua enää tukistaa, vaikka vastaan sanoisitkin. Jos katkaisee välit sen takia, niin ehkä parempi niin. Oma äitini ei ole puuttunut tekemisiini sen jälkeen, kun en vuoteen itse ottanut kontaktia kotoa muuttamisen jälkeen. Ymmärsi vihjeen ja nykyään olemme parhaat ystävät, oltu jo kohta 10 vuotta. Alkoi siis aikanaan itse soitella ja käydä silloin kun MULLE sopi. Ei kyllä ihan noin paha koskaan ollutkaan, kuin sun äiti kuulostaa, mutta kontrolloiva kuitenkin.
 
narsistin varjossa elät. Eka neuvoni on tää: muutto niin kauaksi kuin pääset. Äitisi myrkyttää, kuten on jo päässyt tapahtumaan, sinut. Elämästä et pääse nauttimaan, ellei äitisi muutu. Ja totuus on, ettei toista saa muutettua, vain itseään. Sinun ei tule muuttua äitisi toiveiden mukaan. Kuten kirjoitit, äitisi on sairas, todella kovasti! Masennusta, jopa muutakin voi olla. Hänellä on paha olla itsensä kanssa ja jos hän siirtää sukupolvelta toiselle tuota mainitsemaasi kärsimystä, jota hän on itse lapsena kokenut...MIETI...sinä olet sen ketjun seuraava ja sinun lapsesi. Sinun velvollisuus perhettäsi kohtaan on katkaista tuo sukukirous ja ottaa tilanne siunaus!! Anna äitisi suuttua ja tee juuri niin kuin haluat. Olet nyt ns. kiltteyden uhri, hoivaat asenteellasi virtahepoa olohuoneessa, jos ymmärrät kielikuviani. Liittoudu miehesi kanssa tiukasti yhteen, jaksat kantaa mitä eteesi tulee. Sinun tulee ajatella ensisijaisesti omaa perhettäsi. Voimia sinulle ja siunausta uuteen käänteeseen :)
 
Koeta kestää..ja ehkäpä mieti, mitä voisi tehdä. Ehkä äitisi on narsisti? Ihminen joka ei tunne lämpöä. Hän itse kokee arvottomuutta ja kylvää sitä ympärilleen. Narsismista voi parantua vain jos itse tunnistaa omia virheitään, narsisti ei ikinä pyydä anteeksi eikä myönnä vikojaan.
Tai ehkä hän on vain pelokas, pelkää ja siksi ei kohtaa ihmisiä jne? Voisitko vaikka kirjoittaa koskettavan kirjeen asiasta hänelle? Toisaalta häntä et voi muuttaa, pelasta itsesi hänen vaikutuspiiristä. Älä anna hänelle valtaa perheeseesi, olethan aikuinen. Miten voisit suojautua niin, ettei hän vaikuttaisi tunteisiisi? Koska hän ei ole aivan terve, sinun on ajateltava itseäsi ja läheisiäsi ja uskottava, että hän pärjää vaikka et olisi hänen vallassaan.
 
juu, ja sanot äitilles suorat sanat. pistäkööt sit välit poikki. mihin sä sitä enää ees tarviit jos ei ole ollu sun tukena ja turvana ees lapsuudessa.

ehdottomasti otatte sen talon nyt! paskat äitis mielipiteistä :)
olet nuori, ehkä teille tulee lisää lapsia, hyvä olla tilaa
 
Alkuperäinen kirjoittaja Elä omaa elämääsi:
Olet aikuinen ja saat päättää omista asioistasi. Sano se äidillesi. Tuskin sua enää tukistaa, vaikka vastaan sanoisitkin. Jos katkaisee välit sen takia, niin ehkä parempi niin. Oma äitini ei ole puuttunut tekemisiini sen jälkeen, kun en vuoteen itse ottanut kontaktia kotoa muuttamisen jälkeen. Ymmärsi vihjeen ja nykyään olemme parhaat ystävät, oltu jo kohta 10 vuotta. Alkoi siis aikanaan itse soitella ja käydä silloin kun MULLE sopi. Ei kyllä ihan noin paha koskaan ollutkaan, kuin sun äiti kuulostaa, mutta kontrolloiva kuitenkin.

Olen sanonut monta kertaa, mutta hän ei kuuntele, nauraa vaan. Aina tulee meille kun itse haluaa ja silloinkin kun saa jostain valittaa. En iedä lienekö mielisairas kun niin paha kontrolloimisen halua ja heti maailma murtuu jos asiat muuttuu tai ei mene niin kuin itse haluaa.
 
Älä anna äitis enää määräillä, olet aikuinen ja sulla on nyt oma perhe. Teet itse omat valintasi, jos se ei äidillesi käy niin ei sitten. Katkaiskoon välit sitten. Sun on aika ottaa ohjat omiin käsiisi, se on sun elämä ja äitisi ei sinua omista. Tee se itsesi ja perheesi vuoksi. Tsemppiä :hug:
 
Te olette ihan oikeassa tämän asian kanssa, äiti ei ole terve ja on juuri tuollaisia narsistisia piirteitä. Tuntuu niin pahalta kun isä kärsii ja veljeni, samoin siskoni. Tuntuu niin pahalta kun ei voi kantaa huolta jokaisesta niin kuin olen aina yrittänyt.

Ja varmasti muutetaan siihen taloon, sanoisipa mitä tahansa. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Elä omaa elämääsi:
Olet aikuinen ja saat päättää omista asioistasi. Sano se äidillesi. Tuskin sua enää tukistaa, vaikka vastaan sanoisitkin. Jos katkaisee välit sen takia, niin ehkä parempi niin. Oma äitini ei ole puuttunut tekemisiini sen jälkeen, kun en vuoteen itse ottanut kontaktia kotoa muuttamisen jälkeen. Ymmärsi vihjeen ja nykyään olemme parhaat ystävät, oltu jo kohta 10 vuotta. Alkoi siis aikanaan itse soitella ja käydä silloin kun MULLE sopi. Ei kyllä ihan noin paha koskaan ollutkaan, kuin sun äiti kuulostaa, mutta kontrolloiva kuitenkin.

Olen sanonut monta kertaa, mutta hän ei kuuntele, nauraa vaan. Aina tulee meille kun itse haluaa ja silloinkin kun saa jostain valittaa. En iedä lienekö mielisairas kun niin paha kontrolloimisen halua ja heti maailma murtuu jos asiat muuttuu tai ei mene niin kuin itse haluaa.[/quot


Miten pääsee teille,et kai ole avainta antanut?
Jos oven taa tulee älä avaa ja jos ei suostu poistmaan soita vaikka poliisit jos ei muu auta.
Älä vastaa puhelimeen jne.
 
muuta muutatte siihen taloon, sanoi äitisi mitä tahansa. Tekisi mieli lisätä, että ota isäsi ja veljesikin mukaan...=) Mutta siis, älä missään nimessä anna äidillesi avaimia uuteen kotiinne tms. Alatte nyt elää omaa elämäänne, ilman tuommoisen pirttihirmun varjoa.
 
Ota itseäsi niskasta kiinni ja ala olla aikuinen. Et varmasti halua että lapsesi saa vaikutteita tuollaisesta ihmisestä. Välit poikki niin kauaksi aikaa että osaa olla ihmisiksi, voi olla ettei se onnistu mutta parempi varmaan sinulle. Jos hän on omia lapsiaan kohdellut noin, tuskin lapsenlapset saavat sen paremoaa kohtelua etkä varmasti halua hänelle samaa. Kai teillä ovi on lukossa ettei äitisi voi tulla kun haluaa? Älä avaa jos et halua, tuskin ovesta tulee läpi.
 

Uusimmat

Yhteistyössä