V
vierailija
Vieras
Maailmanloppu lähelläkö?
Sellainen pikku-uutinen kuin melko hidas mutta nopeasti varmaksi tuleva maailmanloppu kiinnostaa yllättävän vähän. Myönnän suuret hankaluudet asian ratkaisemisessa mutta en kuoliaaksi vaikenemista.
Tieteen ennustaman maailmanlopun uutiset ovat yleensä muotoa "ihmiskunnalla on tutkijoiden konsensuksen mukaan viisi vuotta aikaa, ennen kuin elämä muuttuu varmasti mahdottomaksi suurella osalla ihmiskunnasta". Se ei ole tarkasti juuri noin muotoiltu mutta silti suurinpiirtein. Voisi luulla kyseessä olevan ihmiskunnan historian ylivoimaisesti suurin uutinen, jota ei koskaan, missään tilanteessa vaiettaisi kuoliaaksi.
Lohdulliset ajatukset "Rooman klubin aikaan ennustettiin vähän samaa, miksi uskoisin niihin nyt" eivät valitettavasti auta. Niistä asioista tiedetään nykyään paljon enemmän kuin silloin. Vai onko taloustiede turhaa siksi, että tärkeä professori kielsi laman tulevan vuonna 1929?
Yksi mielenkiintoinen tosiseikka on totuuden kuoliaaksi vaikeneminen kaikilla suurimmilla ilmstokeskustelun puolilla. Eivät vain ns. ilmastoskeptikot vaan melkein kaikki ilmastotoimia ajavat vaikenevat. Ennustan ainakin yhdeksi syyksi "aktivistien" piirissä pelkoa maailmanlopusta puhumisen hyödyttömyydestä ja vaarallisuudesta ilmastotekojen kannalta.
Asetelma saattaa kääntyä nopeasti päälaelleen. Siinä tapauksessa että "murtumispiste" saavutetaan, se on saavutettu ja skeptikon pitää taas uskoa hyvin tehdyn tieteen tuloksia. Silloin ehkä "pienet ilmastoteot" ovat turhia ja jopa epämoraalisia, mikäli ne estävät jonkun tehokkaasti hyvän asian toteuttamista.
Mainitsen esimerkin. Miksi kierrättäisimme "lopun" tultua varmaksi pieniä määriä materiaa laittaen siihen suuren määrän vaivaa ja rahaa, kun vaikutus olisi olematon eikä pystyisi vaikuttamaan lopun estämiseksi? Samalla resurssilla pystyisi sitävastoin auttamaan ihmisiä pahiten lämpenemisestä kärsivillä alueilla.
Silloin "ilmastoskeptikoiksi" syytetyillä olisi käytössä sama ase ilmastotekojen puolustajia kohtaan kuin mitä ennen käytettiin heitä vastaan: tiede. "Miksi koetatte estää väittämäänne katastrofia, kun se oman tieteenne mukaan on väistämätön? Uskokaa tieteeseen ja hyväksykää sen tulokset. Muuten te itse olette 'ilmastoskeptikoita' ja me, alusta asti voimakkaita tekoja vastustaneet realisteja ja tieteen tuloksiin uskovia."
Aatehistorian ja kulttuurien tutkimusta harrastavat pystyvät esittämään hypoteeseja läntiselle haluttomuudelle hyväksyä kaiken hienon häviämistä ja loppua, tässä tapauksessa maailmanloppua. Mekanismi saattaa olla jonkinlainen "kuoleman kieltäminen", josta kyllä löytyy psykologista analyysia.
Elokuvassa 2012 (2009) samastutaan maailmanloppuun. Läntistet kieltävän asian ja tulevat hulluiksi, kun Intiassa asia otetaan rauhallisemmin. Kuten eräs tietynlaista "buddhalaisuutta" tutkiskellut opiskelija kerran seminaarissa sanoi, sen perinteen ihminen menee koko ajan sitä kohden, johon on kaikista parhaiten valmistautunut, kun läntinen ihminen menee koko ajan sitä kohden, mihin on kaikista huonoiten valmistautunut: kuolemaa!
Laajemmin lopun käsittelyä on kyllä tapahtunut läntisessä mediassa jonkin verran, ihmisen kuolemaan liittyvän mystifioinnin ja pelkäämisen vähenemisenä ja yrityksenä saavuttaa loppuun kypsempi asenne. Aiemmin yhteiskunnassamme murrettu suurin tabu oli seksuaalisuus, nyt on vuorossa ihmisen kuolema. Milloin näemme tabun murtamisen leviävän koko ihmiskunnan lopun hyväksymiseen?
Loppu oli oikeastaan joka tapauksessa, jo ennen ilmastokatasteofia todennäköinen, vaikkakin paljon, paljon hitaampi. Aurinkokuntamme eivät ole ikuinen. Ehkä se muistuttaa eräänlaista buddhalaista Mandalaa, jonka suuremmat voimat myöhemmin iloiten hajottavat...
En halua syyllistää ketään tällä tekstillä, mukavaa jatkoa ihmisille ja eläimille!
Sellainen pikku-uutinen kuin melko hidas mutta nopeasti varmaksi tuleva maailmanloppu kiinnostaa yllättävän vähän. Myönnän suuret hankaluudet asian ratkaisemisessa mutta en kuoliaaksi vaikenemista.
Tieteen ennustaman maailmanlopun uutiset ovat yleensä muotoa "ihmiskunnalla on tutkijoiden konsensuksen mukaan viisi vuotta aikaa, ennen kuin elämä muuttuu varmasti mahdottomaksi suurella osalla ihmiskunnasta". Se ei ole tarkasti juuri noin muotoiltu mutta silti suurinpiirtein. Voisi luulla kyseessä olevan ihmiskunnan historian ylivoimaisesti suurin uutinen, jota ei koskaan, missään tilanteessa vaiettaisi kuoliaaksi.
Lohdulliset ajatukset "Rooman klubin aikaan ennustettiin vähän samaa, miksi uskoisin niihin nyt" eivät valitettavasti auta. Niistä asioista tiedetään nykyään paljon enemmän kuin silloin. Vai onko taloustiede turhaa siksi, että tärkeä professori kielsi laman tulevan vuonna 1929?
Yksi mielenkiintoinen tosiseikka on totuuden kuoliaaksi vaikeneminen kaikilla suurimmilla ilmstokeskustelun puolilla. Eivät vain ns. ilmastoskeptikot vaan melkein kaikki ilmastotoimia ajavat vaikenevat. Ennustan ainakin yhdeksi syyksi "aktivistien" piirissä pelkoa maailmanlopusta puhumisen hyödyttömyydestä ja vaarallisuudesta ilmastotekojen kannalta.
Asetelma saattaa kääntyä nopeasti päälaelleen. Siinä tapauksessa että "murtumispiste" saavutetaan, se on saavutettu ja skeptikon pitää taas uskoa hyvin tehdyn tieteen tuloksia. Silloin ehkä "pienet ilmastoteot" ovat turhia ja jopa epämoraalisia, mikäli ne estävät jonkun tehokkaasti hyvän asian toteuttamista.
Mainitsen esimerkin. Miksi kierrättäisimme "lopun" tultua varmaksi pieniä määriä materiaa laittaen siihen suuren määrän vaivaa ja rahaa, kun vaikutus olisi olematon eikä pystyisi vaikuttamaan lopun estämiseksi? Samalla resurssilla pystyisi sitävastoin auttamaan ihmisiä pahiten lämpenemisestä kärsivillä alueilla.
Silloin "ilmastoskeptikoiksi" syytetyillä olisi käytössä sama ase ilmastotekojen puolustajia kohtaan kuin mitä ennen käytettiin heitä vastaan: tiede. "Miksi koetatte estää väittämäänne katastrofia, kun se oman tieteenne mukaan on väistämätön? Uskokaa tieteeseen ja hyväksykää sen tulokset. Muuten te itse olette 'ilmastoskeptikoita' ja me, alusta asti voimakkaita tekoja vastustaneet realisteja ja tieteen tuloksiin uskovia."
Aatehistorian ja kulttuurien tutkimusta harrastavat pystyvät esittämään hypoteeseja läntiselle haluttomuudelle hyväksyä kaiken hienon häviämistä ja loppua, tässä tapauksessa maailmanloppua. Mekanismi saattaa olla jonkinlainen "kuoleman kieltäminen", josta kyllä löytyy psykologista analyysia.
Elokuvassa 2012 (2009) samastutaan maailmanloppuun. Läntistet kieltävän asian ja tulevat hulluiksi, kun Intiassa asia otetaan rauhallisemmin. Kuten eräs tietynlaista "buddhalaisuutta" tutkiskellut opiskelija kerran seminaarissa sanoi, sen perinteen ihminen menee koko ajan sitä kohden, johon on kaikista parhaiten valmistautunut, kun läntinen ihminen menee koko ajan sitä kohden, mihin on kaikista huonoiten valmistautunut: kuolemaa!
Laajemmin lopun käsittelyä on kyllä tapahtunut läntisessä mediassa jonkin verran, ihmisen kuolemaan liittyvän mystifioinnin ja pelkäämisen vähenemisenä ja yrityksenä saavuttaa loppuun kypsempi asenne. Aiemmin yhteiskunnassamme murrettu suurin tabu oli seksuaalisuus, nyt on vuorossa ihmisen kuolema. Milloin näemme tabun murtamisen leviävän koko ihmiskunnan lopun hyväksymiseen?
Loppu oli oikeastaan joka tapauksessa, jo ennen ilmastokatasteofia todennäköinen, vaikkakin paljon, paljon hitaampi. Aurinkokuntamme eivät ole ikuinen. Ehkä se muistuttaa eräänlaista buddhalaista Mandalaa, jonka suuremmat voimat myöhemmin iloiten hajottavat...
En halua syyllistää ketään tällä tekstillä, mukavaa jatkoa ihmisille ja eläimille!