MAHDOTON 2 vuotias, neuvoja

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja uhmantuhma
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
U

uhmantuhma

Vieras
Noniin kokeneemmat mammat, nyt saa neuvoa. Meidän ihana rakas tuittupää on tullut 2 vuoden upeaan ikään, ja uhma on voimissaan. Jotkut päivät on ihania, toiset päivät ihan jostain toisesta ulottuvuudesta....

Esimerkkejä rasittavista tilanteista

* tekee jotain kiellettyä, esim. lyö ja nauraa vain räkäisesti päälle, mitä tiukempi kielto sitä räkäisempi nauru. Yleensä päädytään jonkinlaiseen käsirysyyn, ulvovaan huutoon, krokotiilin kyyneleisiin jnejne...

* vaipanvaihto, juoksee karkuun, heittäytyy hankalaksi, vetää itsensä kaarelle ja p*skaa on sitten jokapuolella....

Tähän mennessä on riittänyt tiukka kielto, huomion ohjaaminen muualle, kädestä pitäen pois vieminen. Mutta yhä useammin löydän itseni taistelemasta uhmiksen kanssa esim. siitä että leluja ei saa heittää (-> varoitan, otan lelun pois, hakee uuden lelun, heittää, kiellän, heittää, takavarikoin senkin, hakee uuden lelun jnejne jolloin siitä tulee vain naperolle leikki). Huoh. Se on hyvin rasittavaa kun toinen vain räkättää vaikka itse on täysin hiilenä, myös muksun korvat ovat muuttuneet nyt päänupin koristepalleroiksi, niillä ei tunnu olevan muuta funktiota...
En oikein ole keksinyt sitä hyvää toimintapaa millä saisi tietyt tilanteet katkeamaan- sylissäpito, omaan huoneeseen laitto, portin taakse laitto, syöttötuoliin istuttaminen.... vinkkejä?? mitä itse käytätte?
 
Meillä 2-vuotiaana samaa ja luulin sen olevan jotain. Nyt neiti 3 vee 4 kk ja se edellinen uhma oli kanan pieru tähän hetkeen verrattuna. Älliä kun on kertynyt jo ja tajuntaa. Muutenkin lapsi ollut aina erittäin tempperamenttinen ja tahtojen taistelija

Enpä osaa muuta neuvoa kuin pitkää pinnaa ja jaksamista. Odotellen seuraavaa uhmaa...
 
Noita samoja keinoja on käytetty meilläkin, sylissä pito, jäähy, rangaistus jne. Kyllä se siitä vielä helpottaa. Tärkeintä on säilyttää itse maltti, jotta auktoriteetti säilyy.
Jossain vaiheessa huomaat että tämä kaikki on jo unohtunut.
 
Ei mahda lohduttaa kun kerron että tämänhetkinen tilanteenne on vain esimakua sille mitä tuleman pitää kun pieni on 3-4 vuotias...

No juu, vinkkejä vähän: , meidän keskimmäisemme kun sai noita tuollaisia "sieppikohtauksia" niin häneen tehosi parhaiten se, etten ollut huomaavinanikaan. Aloin esim. mukamas leikkimään jollain jutulla aivan yksikseni.

Tein myös yhdensortin lahjontaa; jos vahingossa jokin asia onnistui kunnolla (esim. pissalla käynti ilman jengoille vääntäytymistä) niin kehujen lisäksi annoin jotain kivaa tai vaikka pienen sirkaman suklaata. Ehkä näin ei saisi toimia mutta meillä ainakin tuo poika "kesyyntyi" huomattavasti kun joskus tuli jotain ekstraa kiitoksen lisäksi.

Nyt pikkusisko, puolitoista vuotta, on alkanut näyttämään uhman oireita. Mieheni on varma että tästä nuorimmaisesta tulee Uhmaamisen Mestari...onneksi vastassaan on jo kaksi poikalasta kesyttänyt äiti joten katsotaan sitten kummanko kantti kestää, pikkuprinsessan vai Ilkeän Noita-äidin ; )
 
Kuulkaas en odota helpotusta ennenkuin tuo mussukka muuttaa pois, niin ei tule pettymyksiä. Haahaa. Huomasimme myös jo synnärillä että saatiin kuumakalle.

Jäähyä en ole vielä kokeillut, mutta ilmeisesti sitäkin voisi miettiä nyt kun 2 v. tuli täyteen. Mimmonen jäähypaikka teillä on, olisko joku esim. matto hyvä?

Yks taistelunaihe on myös nykyään hampaiden pesu. Voi herramunjee. Ensin saa pestä itse, sitten pesee äiti. Mutta yhtään en saisi nykyään pestä, huudolla mennään sekin läpi. Ajattelin että kyllä se oppii kun vaan pesen huudosta huolimatta, mutta ei nyt oo kolmessa kuukaudessa tullut mitään edistystä asiaan :/ Pakko pitää väkisin kiinni ja pestä kun ei auta mikkään muu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Noita Äiti;29994201:
Ei mahda lohduttaa kun kerron että tämänhetkinen tilanteenne on vain esimakua sille mitä tuleman pitää kun pieni on 3-4 vuotias...

No juu, vinkkejä vähän: , meidän keskimmäisemme kun sai noita tuollaisia "sieppikohtauksia" niin häneen tehosi parhaiten se, etten ollut huomaavinanikaan. Aloin esim. mukamas leikkimään jollain jutulla aivan yksikseni.

Tein myös yhdensortin lahjontaa; jos vahingossa jokin asia onnistui kunnolla (esim. pissalla käynti ilman jengoille vääntäytymistä)niin kehujen lisäksi annoin jotain kivaa tai vaikka pienen sirkaman suklaata. Ehkä näin ei saisi toimia mutta meillä ainakin tuo poika "kesyyntyi" huomattavasti kun joskus tuli jotain ekstraa kiitoksen lisäksi.

Nyt pikkusisko, puolitoista vuotta, on alkanut näyttämään uhman oireita. Mieheni on varma että tästä nuorimmaisesta tulee Uhmaamisen Mestari...onneksi vastassaan on jo kaksi poikalasta kesyttänyt äiti joten katsotaan sitten kummanko kantti kestää, pikkuprinsessan vai Ilkeän Noita-äidin ; )

:D
 
Yks taistelunaihe on myös nykyään hampaiden pesu. Voi herramunjee. Ensin saa pestä itse, sitten pesee äiti. Mutta yhtään en saisi nykyään pestä, huudolla mennään sekin läpi. Ajattelin että kyllä se oppii kun vaan pesen huudosta huolimatta, mutta ei nyt oo kolmessa kuukaudessa tullut mitään edistystä asiaan :/ Pakko pitää väkisin kiinni ja pestä kun ei auta mikkään muu.

Käännä kuvio niin päin, että ensin äiti pesee ja sitten lapsi saa pestä? Jos ei anna sun pestä ensin, niin sitten jää lapsen pesuvuoro välistä. Toimisi, jos asia on muksulle tärkeä, mutta jos se on hälläväliä saako itse pestä vai ei, niin tuosta ei ehkä ole apua.
Ja jos oikein karjuu, niin kehu että hyvä, nythän äiti saakin paremmin pestyä, kun sulla on suu kunnolla auki :D

Meillä 3v4kk ja uhma ei oo hellittänyt kertaakaan sen jälkeen kun alkoi siinä kahden vuoden korvilla. Tänään piti taas heti aamusta karjua ääni käheänä, kun toinen viitsii joka jumalan aamu tehdä ne kaikki samat temput aamupesuilla (karkuun juoksemiset, vänkäämiset, lyömiset jne). Alkaa jo huumori loppua mullakin.
Kiva, kun on toinen uhmaikäinen kasvamassa perässä. Nyt vielä suloisessa 1v iässä, mutta tulta ja tappuraa enemmän kuin isosisaruksessaan ikinä. Voisko tän ajan pullottaa ja palata näihin hetkiin sitten, kun tuo pienempikin ryhtyy raivottareksi?
 
Käännä kuvio niin päin, että ensin äiti pesee ja sitten lapsi saa pestä? Jos ei anna sun pestä ensin, niin sitten jää lapsen pesuvuoro välistä. Toimisi, jos asia on muksulle tärkeä, mutta jos se on hälläväliä saako itse pestä vai ei, niin tuosta ei ehkä ole apua.
Ja jos oikein karjuu, niin kehu että hyvä, nythän äiti saakin paremmin pestyä, kun sulla on suu kunnolla auki :D

Olen koittanut, huuto se syntyy siitäkin kun menee "rutiini" rikki. Sillä erolla että se on sitten huutoa alusta loppuun kun ei itse saa ollenkaan. Vitsailenkin usein että huuda vaan niin hampaat näkyy, mutta oikeastaan on nyt viime aikoina oppinut huutamaan niin että silti puree hampaat pirun kovaa yhteen ja vetää ylähuulta etuhampaiden päälle. :p
 
Vaipanvaihto, jos ei ole sujunut. Olen seuraavilla kerroilla kysynyt lapselta, vaihdetaanko vaippa vai haluatko olla kakka vaupassa (yäk kakka vaipassa hyi, on auttanut siihen, että taapero on halunnut vaipan vaihdettavan). Sitten olen sanonut, että vaihdan vaipan vain jos olet nätisti paikoillasi. En lähde juoksemaan lapsen perään vaan odotan, että lapsi tulee luokseni ja on yhteistyökykyinen. Lopuksi tietenkin kehut, kuinka hienosti vaipanvaihto sujui. Alkuun saattaa toki välilläkin alkaa rimpuilemaan, mutta muistutan mitä oli sovittu.

Hammaspesussa on pahimpaan uhmisaikaan riittänyt, että se hammasharja käy joka ilta äidin laittamalla suussa vaikka väkisin. Toisilla on riittänyt 1 kaksi kertaa siinä. Mutta pahimman tuittupään kanssa taidettiin kamppailla puoli vuotta.
 
Viimeksi muokattu:
Olen koittanut, huuto se syntyy siitäkin kun menee "rutiini" rikki. Sillä erolla että se on sitten huutoa alusta loppuun kun ei itse saa ollenkaan. Vitsailenkin usein että huuda vaan niin hampaat näkyy, mutta oikeastaan on nyt viime aikoina oppinut huutamaan niin että silti puree hampaat pirun kovaa yhteen ja vetää ylähuulta etuhampaiden päälle. :p

Ok. No luo uusi rutiini, kyllä se siihen joskus sopeutuu, jos et anna periksi. Jos lopputulema on huutoa pesit sitten ensin tai jälkeen, niin sama kai kääntää systeemiä?

Itse kääntelen monia asioita ja toimintajärjestyksiä päässäni sillä tavoin, että saisin lapsen tekemään asiat mutkattomammin, eli ensin pitää tehdä jotain epämiellyttävää (kuten nyt esim. pukeminen, hampaiden pesu, vessassa käyminen) ennenkuin pääsee tekemään jotain kivempaa. Ja tämän kerron usein etukäteen, että "nyt menet tekemään asian X, niin pääset sitten leikkimään/katsomaan telkkaria/ulos.". Siis asia mikä tapahtuisi joka tapauksessa, mutta ikäänkuin muistutan lasta siitä ja esitän sen porkkanana sille epämiellyttävälle hommalle. Vaikea selittää ymmärrettävästi :D Toki meillä tehdään paljon pakollisia asioita ilman "porkkanaakin". Pitäähän lapsen sekin oppia, ettei kaikesta seuraa jotain kivaa, vaan tietyt asiat nyt on van hoidettava.

Meillä ei esim. ikinä syödä aamiaista tai laiteta telkkaria päälle ennenkuin on riisuttu yöpuku, pesty hampaat ja puettu päivävaatteet. Muuten saisin takuta niistä vaatteista puoli päivää, jos antaisin isommalle aamupalan ennen pukemista. Se venyisi ja vanuisi ja keksisi mitä ihmeellisempiä selityksiä ja tekemisiä juuri sille sekunnille ettei tarvitsisi mennä pukemaan. Vaikka itseä joskus ärsyttääkin alkaa heti herättyään jaagaamaan porukkaa pisulle ja pesulle, niin sitten on ainakin se homma hoidettu ja lapsi vapaa leikkimään, kun on syönyt. Ja äitille jää jonkinlainen aamukahvirauha, kun pakolliset on hoidettu.

Meillä ei kyllä toimisi tuo, että lapsi saisi pestä ensin hampaat, koska se ei ikinä antaisi sitä harjaa mulle takaisin tappelutta. Siksi nuoremmallekin on alusta asti otettu tavaksi että äiti/isä pesee ensin ja sitten vauva saa hammasharjan käteensä ja pesee itse.
 
Meillä kuopukselle kerrottiin hamapaita harjatessa, mitä hammaspeikot tekevät parhaillaan, siis ikään kuin satua. Siihen loppui tappelu. Mitä lennokkaampi juttu, sitä varmemmin suu pysyy auki. Tapa on edelleen satunnaisesti käytössä, tyttö on nyt kuusivuotias.
Vanhemmat lapset ovat olleet hyvin "heleppoja" tähän nuorimmaiseen verrattuna. Itse en ole kokenut jäähyjä yms. yms. toimivina, niistä tahtoo uhma vaan lisääntyä ainakin meillä. Sirkuspelleksikään en ole ruvennut, mutta yrittänyt kuitenkin useimmiten hyvällä. Ja useimmiten onnistunutkin.
 
Meillä kuopukselle kerrottiin hamapaita harjatessa, mitä hammaspeikot tekevät parhaillaan, siis ikään kuin satua. Siihen loppui tappelu. Mitä lennokkaampi juttu, sitä varmemmin suu pysyy auki. Tapa on edelleen satunnaisesti käytössä, tyttö on nyt kuusivuotias.
Vanhemmat lapset ovat olleet hyvin "heleppoja" tähän nuorimmaiseen verrattuna. Itse en ole kokenut jäähyjä yms. yms. toimivina, niistä tahtoo uhma vaan lisääntyä ainakin meillä. Sirkuspelleksikään en ole ruvennut, mutta yrittänyt kuitenkin useimmiten hyvällä. Ja useimmiten onnistunutkin.
 

Yhteistyössä